Miehen työ ma 2.11.09

Ohjaaja Aleksi Salmenperä: Ihmisen arvo ei tule työstä

”Pakonomainen tarve määritellä ihminen palkkatyön kautta on pelottavaa ja kylmää”, sanoo ohjaaja Aleksi Salmenperä.

Salmenperän ohjaamassa elokuvassa Miehen työ päähenkilö Juha irtisanotaan työpaikastaan. Mies häpeää epäonnistumistaan ja kantaa huolta perheen pärjäämisestä. Juha ajautuu kuin vahingossa ”toiselle alalle”.

Ohjaaja ei säästele itseään. ”Surullista on, että huomaan itsekin määritteleväni muita ihmisiä sen mukaan mitä hän tekee tai mitä on saanut aikaan. Se on yksinkertaista ja typerää.”

”Liekö yleisemmin taustalla herran pelko? Ihminen, joka on laiska, on jotenkin arvoton. Vaikuttaako syvälle pinttyneisiin asenteisiin maantieteellinen sijainti vai kenties uskonto?”, Salmenperä pohdiskelee.

”Länsimaiset ihmiset voisivat ottaa oppia kulttuureista, joissa ihmisen arvo määritellään toisin.” 

Mieluummin lohtua

Miehen työ -elokuvan Juha ei pysty kertomaan potkuista vaimolleen. Hän haluaa säästää lähimpiään.

”Työkeskeisessä yhteiskunnassa iskee erittäin voimakas arvottomuuden tunne ja häpeä siitä, että on epäonnistunut. Siitäkin huolimatta, että potkut eivät ole ihmisen oma vika.”

Salmenperä muistelee aikaa, kun hän käsikirjoitti Miehen työtä.

”Kun rakentelin tarinaa, useampi kuin muutama ihminen kertoi, että suvusta löytyy näitä huoltoasemalla istuskelijoita. Heiltä olivat loppuneet työt omasta tai muusta syystä.”

”Miten paljon helpompaa ihmiselle olisi, jos hän voisi tappiosta huolimatta mennä kotiin ja saada lohtua – halveksunnan sijaan.”

Salmenperä uskoo, että nuorempien sukupolvien suhde työhön tervehdyttää keskustelua epäonnistumisista.

”Mitä enemmän luemme irtisanomisuutisia, sitä helpompi asioista on ehkä puhua. Kolmekymppisten polvi puhuu lomautuksista ilman häpeän tunnetta. Heillä suhde työhön on erilainen, vaikka tarve menestyä on nuoremmillakin.” 

Rimpuilua ristitulessa

Pahin vankila eivät Aleksi Salmenperän mielestä ole miehen ja naisen roolit. Rooleja pystyy käsittelemään järjen tasolla.

Ihmisen jatkuva rimpuilu erilaisten paineiden ristitulessa onkin jo isompi juttu.

”Olemme perimämme vankeja. Meitä säätelee perimä ja biologia. Meidän muokkaamamme maailma muuttuu nopeasti, mutta siinä elävät ihmiset eivät.”

”Nyt pitäisi revetä kotiäidiksi, uratykiksi ja ties miksi. Naistenlehden toitottavat, miten kaikki hoituu yhdeltä ihmiseltä. Syntyy illuusio, että jos muutkin pystyvät minäkin pystyn.”

Menestyspaineet ovat kovat, mutta, mutta. ”Kaikista ei vain ole kaikkeen”, Salmenperä tokaisee.

Kohtuudella kunnianhimoa

Aleksi Salmenperä hioo parhaillaan seuraavan elokuvansa Paha perhe äänitöitä. Elokuva saa ensi-iltansa ensi vuoden tammikuussa.

”Tämän vuoden puolella on edessä vielä parinkymmenen minuutin lyhytelokuvan kuvaukset. Elokuvan käsikirjoittaa Kari Hotakainen.”

Ensi vuonna Salmenperä ryhtyy työstämään yhdessä Jenni Toivoniemen ja Kirsikka Saaren kanssa nuorten unelmista kertovaa elokuvaa Korso. Elokuva valmistuu 2011.

”Ihmisen kunnianhimo piiskaa häntä eteenpäin. Itse olen tajunnut, että vähempikin riittää”, ohjaaja tuumaa.

Teksti: Päivi Suikkanen

> Katso Aleksi Salmenperän kommentti: Luolat ovat liian lähellä!