Ma 6.4. Näkymätön Elina

Ohjaaja Klaus Härö: 
Uusi alku aina mahdollinen

”Ihminen tarvitsee toivoa, jotta hän jaksaa aloittaa alusta. Vaikeudet voi voittaa”, sanoo ohjaaja Klaus Härö.

Kotikatsomo esittää Klaus Härön palkitun elokuvadebyytin Näkymätön Elina. Elokuva kertoo 10-vuotiaasta Elinasta, joka asuu äitinsä ja nuorempien sisarustensa kanssa Tornionlaaksossa, Ruotsissa. Tytön ankara opettaja kieltää oppilaita puhumasta suomea, ja seuraukset ovat dramaattiset.

Vuonna 2002 valmistunut elokuva pohjautuu Kerstin Johanssonin samannimiseen romaaniin.

Härön uusin ja neljäs elokuva Postia pappi Jaakobille on tullut elokuvateattereihin. Kotikatsomossa elokuva nähdään ensi vuonna. Elokuva on ehtinyt saada ylistävän arvioin arvostetussa yhdysvaltalaisessa elokuva- ja viihdealan lehdessä Varietyssä.

Ohjaajan mielestä kriitikoiden hyvä palaute auttaa ihmisiä löytämään elokuvan.

”Suoraan katsojilta saan yllättävän paljon palautetta. Näkymättömästä Elinasta tulee viestejä ympäri maailmaa. Juuri äsken eräs ihminen halusi puhua Äideistä parhain -elokuvasta. Ohjaajana en jää mitenkään umpioon, yhteys katsojiin toimii.”

Tärkeä aihe

”Aiheen täytyy olla minulle tärkeä, tuntua sen arvoiselta, että sen kanssa jaksaa viettää seuraavat kaksi, kolme vuotta. Merkittävää on myös aiheen elokuvallisuus, visuaalisuus. Visuaalinen maailma syntyy heti – tai sitten sitä ei synny”, selvittää Härö.

”Olin opiskeluaikoinani sitä mieltä, että kirjasta ei pitäisi tehdä elokuvaa. Näkymättömässä Elinassa yhdistyi kuitenkin niin monta tärkeää aihetta, joita olin itse yrittänyt työstää käsikirjoitukseksi.”

”Kirjasta avautuivat visuaaliset elementit – metsä ja suo, kuin lempeän lämmin syli. Vastakohtanaan uusi, tehokas ja kliininen kouluympäristö. Käsillä olivat dynaamiset elementit.”

”Postia pappi Jaakobille näyttäytyi minulle kesäisenä maalaispappilana. Tunne kesäillasta, jossa päivä painuu mailleen. Pappilassa asuu erakoitunut sokea, pappi. Tarina puhuttaa inhimillisellä sisällöllä.” 

Lastenelokuva – kova koulu

Näkymätön Elina -elokuvan tekeminen opetti nuorta ohjaajaa rankasti.

”Olin juuri valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta. Elinan tekeminen oli niin vaikeaa, että tuntui kuin olisi käynyt jälleen uuden koulun. Olin vieraassa maassa, Ruotsissa, vieraan kuvausryhmän kanssa, erämaassa lasten kanssa – luonnon armoilla.”

Lastenelokuvan tekemisessä yhdistyy Härön mielestä kaksi seikkaa.

”Muistan omasta lapsuudestani, kuinka en saanut vastakaikua monestakaan silloisesta lastenelokuvasta. Niistä puuttui jotain. Koen, että lastenelokuvissa ei saa väistellä vaikeitakaan asioita.”

”Elinan ensimmäiset käsikirjoitusversiot olivat tosin liiankin synkkiä. Olisi hallittava elämän eri puolia – keveyttä ja lämpöä – synkkiä asioita karttamatta.”

”Synkän kirjan voi aina siirtää hetkeksi sivuun, mutta liian synkkä elokuva vyöryy lapsikatsojan ylle ahdistavana kokemuksena.”

Antakaa armoa, toivoa!

Postia pappi Jaakobille -elokuvan tärkeitä näkökulmia ovat armo ja armollisuus. Elokuva kertoo armahduksen saaneesta elinkautisvangista Leilasta. Nainen ryhtyy sokean papin avustajaksi.

Klaus Härö lähestyy armoa kristillisen käsityksen kautta.

”Kristillisyydessä armo ja armollisuus eivät tarkoita sitä, että suhtaudumme toisten tekemisiin ylimalkaisesti, välinpitämättömästi. Pyrkimys on tavoitella hyvää. Kristillisessä armossa ihminen saa voimaa ja toivoa aloittaa alusta – puhtaalta pöydältä Kaikkivaltiaan edessä.”

”Maallinen käsitys armosta saatetaan liittää suvaitsevaisuuteen. Suvaitsevaisuus ei ole vielä armollisuutta, vaan tarvitsee mukaansa viisauden. Ollaan kaukana asenteesta, että en nyt oikein jaksaisi välittää sun jutuista…”

Klaus Härö tuo elokuviinsa toivon näkökulman.

”Varmaan elokuvani heijastavat arvoja, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen voimakkaasti kokenut ja saanut toivoa, armollisuutta, armoa. Haluan itsekin antaa sitä eteenpäin. Ihminen miettii vaikeuksiensa keskellä, miten voin jatkaa tästä eteenpäin. Aina kannattaa etsiä ulospääsyä.”

”Opettelen vielä”

Neljä pitkää elokuvaa tehneenä Härö sanoo vielä opettelevansa ohjaajan ammattia.
”Maailmalla monet elokuvan mestareista tekevät toistakymmentä elokuvaa ennen kuin syntyy se suurin elokuva. Suomessa tilaisuudet tehdä elokuvaa ovat harvassa. Kuinka kehittyä, kun on voimakas halu oppia?”

”Suomalainen elokuva ei ole enää vitsi, mutta muiden Pohjoismaiden suuremmat satsaukset elokuvaan tuottavat enemmän ammatillisuutta. Tekemisen laatu naapurimaissa on ollut pitkään parempi.”

Härö myöntää, että vuodet elokuvan parissa ovat tuoneet ammatillista varmuutta.

”Haasteena on keskittyä täysillä kulloiseenkin työhön, antaa kaikkensa eikä laskea huomiotaan vaeltelemaan. Säästyy jälkikäteen jossittelulta.”

”Elokuvan tekeminen on järjestelmällistä ja aikataulutettua työtä. Yritän luoda koko työryhmälle raamit, jonka sisällä voimme tehdä ratkaisuja luovasti. Ikään kuin tekisimme isoa taulua, mosaiikkia. Välillä on hyvä ottaa askel taaksepäin, ottaa tekemiseensä etäisyyttä.” 

Elokuvan voima

”Muistan 12-vuotiaana sen haltioitumisen tunteen, jonka elokuva sai minussa aikaan. Vahvan tunnekokemuksen myötä syntyi ajatus, että haluan työskennellä elokuvan parissa.”

Härön mielestä elokuvan voima tulee muun muassa siitä, että se antaa mahdollisuuden kohdata ihminen toisessa kulttuurissa ja toisessa ajassa.

”Elokuva on tie yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Vaikka tulisimme erilaisista kulttuureista, miten universaaleja, samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä onkaan. Elokuvassa on aina kysymys samaistumisesta.”

”Ohjaajana minua miellyttää selkeä, yksinkertainen kuvailmaisu. Yksi esikuvistani on kiinalainen ohjaaja Zhang Yimou, jonka kuvat suorastaan syöpyvät mieleen. Visuaalisesti selkeä ohjaaja on myös Aki Kaurismäki. Voisin mainita myös Cohenin veljekset ja Stanley Kubrickin – erilaisia, värikylläisiä, raikkaita.”

Miksei kukaan toimi?

Katsoja kohtaa Näkymätön Elina -elokuvassa teemoja kuten oikeudenmukaisuus ja heikompien puolustaminen.

Heikoille löytyy tänä päivänä vähän puolustajia. Onko nykymaailmassa oikeudenmukaisuutta?

”Tämä on minulle sytyke, jonka koin muun muassa Uusi ihminen -elokuvaa tehdessäni. Tunnistan usein sanovani: voiko ihmistä kohdella näin, eikö kukaan tee mitään? Mutta toiminko itse, osaanko soveltaa tätä omaan elämääni, onkin jo toinen juttu.”

”Näkymätön Elina kuvaa sitä, miten lapset jäävät helposti yksin liian vaikeiden asioiden kanssa. Ajatellaan, että kyllä lapsi selviää. Todellisuudessa lapsi saattaa ryhtyä miettimään, että kaikki johtuukin hänestä.”

Teksti: Päivi Suikkanen
Kuva: Olli Seppälä

Kuka?

Klaus Härö

Kokoillan elokuvat: Postia pappi Jaakobille (2009), Uusi ihminen (2006), Äideistä parhain (2005), Näkymätön Elina (2002).

Dokumentit ja lyhytelokuvat: Statisti (2003), Kolme toivetta (2001), Kadut kuin kultaa (2000), Nattflykt (1999), Meren yli kotiin (1999), Kaksi rakkautta (1998), Syntymättömien runoilijoiden seura (1998), Maraton (1997).

Palkinnot: Näkymätön Elina muun muassa 2004 Ingmar Bergman -palkinto, 2003 Kristallikarhu, pääpalkinto Berliinin kansainvälisten elokuvajuhlien lasten- ja nuortenelokuvajuhlien sarjassa.

_________________________

Näkymätön Elina

Näyttelijät: Elina (Natalie Minnevik), Äiti Martta (Marjaana Maijala), Tora Holm (Bibi Andersson), Einar Björk (Henrik Rafaelsen), Irma (Tind Soneby).

Ohjaaja Klaus Härö
Kuvaaja Jarkko T. Laine
Äänisuunnittelija Kirka Sainio
Lavastaja Cian Bornebusch
Puvustaja Anna Svärdendahl
Musiikki Tuomas Kantelinen
Leikkaajat Riitta Poikselkä, Thomas Täng SFK
Tuottajat Claes Olsson, Anders Landström, Charlotta Denward