Suuri Performanssi - ohjaaja, käsikirjoittaja Tapio Piirainen: Taide on henkistä ruokaa

Suuri Performanssi, mistä on kysymys?

”Tämä on elokuva – ei modernin taiteen – vaan nykytaiteen maailmasta. Tarkoittaa sitä taidetta, jota Kiasmassa on, mutta Ateneumissa vähemmän.”
”Elokuva pohjautuu kirjailija Harri Mannerin samannimiseen romaaniin Suuri performanssi. Käsikirjoituksen tein itse, mutta ideoimme tarinaa yhdessä Mannerin kanssa.”

Romaanista elokuva, ohjaajan suurimmat haasteet?

”Suurimmat haasteet liittyivät aikatauluun ja pennin venyttämiseen. Romaani on laaja ja rönsyilevä. Jotta sain siitä toimivan tarinan, täytyi sitä virtaviivaistaa ja halventaa huomattavasti.”
”Kirjan lopussa on kohtaus, jossa on 50 000 betonimyllyä. Kun kuvasimme vastaavaa kohtausta, ei paikalla ollut yhtään betonimyllyä. Ainoastaan yksi tiilimuuri.” 

Kerro päähenkilöstä Jaakko Tolvasesta ja Anastasia Ihalaisesta?

”Jaakko Tolvanen on työtön, Helsinkiin muuttanut muurari, jolla sattuu olemaan samanniminen kaima, käsitetaiteilija Jaakko J. Tolvanen. Hän tekee käsitetaidetta, performanssiesityksiä nimeltään Erottava tekijä – eli tiilimuureja.”

”Alkuperäinen taiteilija on huono muurari, ja hän kuolee kun jää muuraamansa tiilimuurin alle. Tämä meidän Jaakko Tolvasemme näkee, että nyt siinä on työpaikka auki. Hän päättää ryhtyä taiteilijaksi, ja pääsee taiteen keskustoimikunnan pääsihteerin avustuksella tohtorinkoulutusohjelmaan.”

”Helsinkiin tullessaan Jaakko tapaa unelmiensa naisen ja rakastuu. Tämä nainen on Mari Rantasilan esittämä sokea valokuvataiteilija Anastasia Ihalainen.”

Minkälaisia kysymyksiä Suuri Performanssi -elokuva herättää?

”Pitäisi varmaan vastata nykytaiteen sanoin: Elokuva problematisoi ja kyseenalaistaa nykytaidetta. Nykytaide koko ajan problematisoi ja kyseenalaistaa kaikkea muuta. Nyt aika tehdä se nykytaiteelle.” 

Miten lähestyt elokuvassasi todellisuutta?

”Elokuvassa on aika hulluja juttuja, mutta yritän pitää tämän aika realistisena. Kun katsoo mitä kaikkea nykytaiteen kentällä tapahtuu, niin aika ihmeellisiä asioita saa tehdä, ja se silti säilyy realistisena. Tyylilajiltaan tämä on komedia. Sanotaan sellainen realistinen komedia.”

Nykytaide, onko se tabu?

”En pidä nykytaidetta tabuna, mutta kyllä siinä välillä jotain koomista on, traagistakin.”
”Esimerkiksi taiteilija Ulla Karttusen Neitsythuorakirkosta käytiin debattia, onko lapsiporno taidetta sen jälkeen kun se kulkee taiteilijan käsien kautta.”
”Jos näyttelyssä on ollut kuvia lapsista ja lasten kasvoista, ei siitä mihinkään päästä, että kuvat olivat siellä. Enkä usko, että lapset haluavat tai lasten vanhemmat haluavat sitä, vaikka itse arkkipiispa pitäisi näyttelyn.”

”Hitchcock on sanonut, että meidän ei ole tarkoitus olla väkivaltaisia, vaan antaa väkivaltainen vaikutelma. Samaa voidaan soveltaa tähän lapsipornoon. Ei meidän tarvitse tuoda lapsipornoa näytteille voidaksemme kritisoida lapsipornoa. Se on ihan yhtä hölmöä kuin kritisoida työttömyyttä tuomalla työttömiä näyttelyyn.”

”Toinen traaginen juttu on tämä kuuluisa kissantappovideo. Sen moraalia en myöskään ymmärrä. Ymmärrän ehkä ne perusteet, jolla taiteilija on lähtenyt työtä rakentamaan, mutta elokuvantekijänä täytyy löytyä muita keinoja kuin tappaa oikeasti.”

Siivooja, lehdenjakaja. roskakuski. Kenestä heistä saa taiteilijan? 

”Kaikista.”

Mitä taide on?

”Taide on henkistä ruokaa ihmisille. Ihminen ei elä pelkästä leivästä. Taide kertoo meille entisistä kulttuureista, niistä ihmisistä, jotka ovat joskus täällä eläneet ja auttavat meitä ymmärtämään sitä, miten meidän pitäisi elää omaa elämäämme.”

Teksti: Päivi Suikkanen
Kuva: Heli Sorjonen

> Lue lisää
> Näyttelijät Mari Rantasila ja Kai Lehtinen: Elämä on taidetta
> Näyttelijä Esko Salminen: Taide auttaa näkemään totuuden