Yksinen - ohjaaja Auli Mantila

Valinnoilla on merkitystä

Auli Mantila on ohjannut Laura Ruohosen samannimiseen näytelmään perustuvan elokuvan Yksinen. Yksinen on elokuva kahdesta omapäisestä naisesta, jotka haaksirikkoutuvat autiolle saarelle.
Komedia kertoo suurista elämänvalinnoista, yhdessä olemisen mahdottomuudesta, mutta myös siitä, miten lähellä toinen ihminen on, juuri nyt.

Miksi Yksinen-näytelmä liikutti Sinua?

”Näytelmä puhuu suurista elämänvalinnoista riviensä välissä: konkreettisesti ja ymmärrettävästi. Arkipäiväisillä valinnoillamme on väliä, se sanoo. Se tuntui minusta tärkeältä asialta käsitellä.”

Yksinen on kuvattu saaressa, merellä. Minkälaisia vaatimuksia se asetti kuvauksille?

”Suurin vaikeus oli löytää sopiva ryhmä, joka täyttää olosuhteen asettamat vaatimukset. Mukaan otimme vain kokeneita ulkoilmaihmisiä ja ihmisiä, jotka osaavat kaikkea puurakentamisesta hengenpelastukseen.”
”Tiesimme, että mukana selviävät vain sellaiset ihmiset, joiden kärsivällisyys ja ymmärrys riittävät siihen, että me menemme luonnon ehdoilla ja sopeudumme olosuhteisiin, olivat ne millaiset tahansa.”
”Ryhmä piti pitää pienenä, sillä maasto oli äärimmäisen vaikeakulkuinen, ja siellä liikuttiin jalan. Mukaan voitiin ottaa vain sellainen kalusto, joka kulkee selässä tai maksimissaan kahden miehen kantamana.

Suomalaisella on pakonomainen tarve selvitä omin voimin? Miksi?

”En tiedä onko se yksin suomalainen piirre. Mutta jos mietin, miksi itse en osaa pyytää apua, se johtuu usein siitä, että kuvittelen toisten odottavan minulta selviämistä. Usein se on vain harhaa. Aina, kun olen tajunnut pyytää apua, olen saanut sitä - ja ihmiset itse asiassa tuntuvat pitävän siitä, että saavat auttaa toista ja näin kokea olevansa hyödyllisiä.”

Itsekkyydestä on tullut kansalaishyve. Miksi?

”Ei minusta itsekkyydestä ole tullut kansalaishyve. Tuntuu, että ennemminkin on vallalla suuri hämmennys: pitääkö täällä pärjätäkseen olla itsekäs? Monikaan kun ei halua sitä olla.”

Miksi suomalaisen on vaikea osoittaa, että välittää toisesta ihmisestä?

”Ihmissuhteet ovat vaikeita kaikille, oli sitten vaikka Australiasta. Kaikkeen kontaktinottoon liittyy aina suuri hylätyksi tulemisen riski. Sen riskin ottamisessa ovat parempia ne, jotka ovat muutaman kerran jo huomanneet, että hylätyksi tulemiseen ei kuole.”

Minkälainen on Sinun mielestäni suomalaisten maailmankatsomus tällä hetkellä?

”Maailmassa, joka koko ajan muuttaa muotoaan ja sääntöjään, on turvallisinta aina seistä paikoillaan tai hiljalleen hiippailla perässä sinne, minne muutkin menevät. Suomalaiset soveltavat vuoronperään jompaakumpaa toimintatapaa.”

Miksi suomalainen ostaa valmistalopaketin?

”Suomalainen ajattelee että se on kätevä, hyvä ja halpa.”

Miksi ihminen kerää ympärilleen kaikenlaista kamaa, vaikka ei sitä tarvitse?

”Koska hän ei ole vielä tajunnut, ettei tarvitse tavaraa elääkseen hilpeänä ja onnellisena.”

Miten elää, jotta jälkipolvillekin jäisi jotain?

”Olemalla iloinen kaikesta siitä, mitä itsellä jo on. Siitä voi lähteä.”

Miksi nykyihminen on erkaantunut luonnosta?

”Siihen luontoon, jossa ennen elettiin polvia myöten, ei enää ole paluuta eikä tarvitsekaan olla. Me olemme osa toisenlaista luontoa nyt. Sen sijaan, että haikailemme takaisin, meidän pitäisi ymmärtää paremmin sitä, missä olosuhteessa tällä hetkellä elämme. Luontonostalgia ei auta säilyttämään sitä kauneutta, joka meillä vielä on.”

Pelkääkö nykyihminen vapautta?
”En tiedä. Minä en ainakaan pelkää. Mutta vapauden mukanaan tuoma vastuu sen sijaan arveluttaa minua huomattavasti..”

Teksti: Päivi Suikkanen
Kuva: Jarkko Virtanen 

Kuka?

Auli Mantila

Ohjauksia muun muassa: TV1:llä esitetty sarja Hopeanuolet (2007) voitti parhaan draamasarjan Prix Europa -palkinnon lokakuussa 2008 Berliinissä. Hopeanuolet on palkittu myös kahdella Venla-palkinnolla; Ystäväni Henry (2004); Pelon maantiede (2000); Neitoperho (1997).
Tuottajana muun muassa: Kaupunkilaisia (2008), Suolaista lunta (2007).