50-luvun elokuvatähtien hengessä

Kotkalaisen Matildan haave on toteutunut, kun äiti on ostanut hänelle yksiön Helsingin Töölöstä ja lupautunut maksamaan vielä sisustusremontinkin. Muuttohaukantien sisustaja Ilse Juola auttaa Matildaa luomaan kodin, joka hehkuu 50-luvun glamouria.

> Lisää kuvia

> Maalaus keittiön välitilaan

> Uuteen tuoliin vanhan ajan glamouria

Kun Matilda Sankamo kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, hän halusi ensi töikseen löytää oman kodin Helsingistä. Töölö oli luontevin asuinpaikka, sillä Maija-äidin huoneistohotellibisnes on Töölössä. Matilda voi hoitaa äidin apuna asiakaspalvelua helpoimmin, kun koti on lähellä.

Kun sopiva yksiö löytyi vanhasta talosta, alkoi Matilda heti innokkaasti sisustaa ensimmäistä omaa kotiaan. Asunnossa oli kiva pieni keittokomero täysin alkuperäisessä kunnossa. Aluksi se tuntui kaikessa herttaisuudessaan mukavalta vaaleanpunaisine ovineen, mutta jo parin kuukauden kuluttua epäkäytännöllisyys alkoi rasittaa.

Oli aika pyytää ammattisisustaja pistämään keittokomero uusiksi ja viimeistelemään samalla muukin sisustus.

Marilynin viehätys

Muuttohaukantien sisustaja Ilse Juola tavoittaa Matildan sisustusmaailman helposti. Nuoren naisen seinillä on kuvia 50-luvun elokuvatähdistä. Katossa roikkuu kristallivalaisimia. Hopean sävyt hehkuvat mm. sängynpeitteessä ja verhoissa.

- Mun idolit on Marilyn Monroen kaltaisia vanhan ajan elokuvatähtiä. Sellaista kauneutta haluan luoda kotiinikin, Matilda selittää.

- Satuin näkemään yhdessä liikkeessä ferrarinpunaisen nahkaisen nojatuolin. Se oli ihan mun näköinen ja ihana. Jos löydettäisiin jostain sellainen käytettynä, se olisi ihan dream-come-true.

Ilse ja Matilda päättävät etsiä unelmien tuolin.

Työmiehet kutsutaan remontoimaan keittokomeroa. Vanhat kalusteet ja koneet viedään kokoaan pois, oviaukkoa avarretaan ja uudet kalusteet sijoitetaan pitkälle takaseinälle.

Vanhan lumoa uudessa

Sitkeästä yrittämisestä huolimatta Matildan unelmien tuolia ei löydy. Vanhat, nahkaiset design-tuolit osoittautuvat liian kalliiksi. Sisustuskaksikko päätyy ostamaan uuden kangaspäällysteisen tuolin, jota Matilda ehostaa vanhan ajan tyyliin.

Keittokomero saa kokonaan uuden ilmeen, jossa vanhan keittiön vaaleanpunainen elää ovien takana. Kaapinovista tulee nyt valkoiset, mutta kaapit maalataan sisältä vaaleanpunaisiksi.

Keittokomeron valaisimiin ja verhoihin ripustetaan kristallinauhoja. Keittiön varsinainen kruunu on kuitenkin Matildan väliseinään tekemä maalaus, jossa Marilyn nojailee suloisesti poskeensa.

Sisustaja lupaa, että Marilynin ilme ei valu viemäriin, vaikka vettä roiskuu päälle.

- Välitilaan ei tarvita välttämättä päällystettä. Seinäalueelle tehtiin normaali kosteuseristyskäsittely. Sen jälkeen se maalattiin kostean tilan maalilla. Kuviointi kestää kyllä.

Oleskelutilan harmaaseen seinään vaihdetaan hieman punertavampi sävy. Eteisen keltainen seinä texmex-raitoineen peittyy kullankeltaiseen helmiäiseen.

Äidille kiitos

Matildan Maija-äiti arvioi aluksi, että Matildan sisustusremontti saadaan tehtyä kahdella – kolmella tuhannella eurolla. Rahaa kuluu moninkertainen määrä.

- Pienen tekeminen on aina suhteessa kalleinta, Maija perustelee iloisella mielellä. Hän on tyytyväinen siihen, mitä rahalla saatiin aikaan. Matilda on samaa mieltä.

Äiti lupaa, että Matilda saa asua asunnossa niin kauan kuin tarvitsee. Sitten asunto siirtyy huoneistohotellin käyttöön.

- Saan olla kiitollinen. Harvalla on mahdollisuus näin hienoon opiskelijakämppään, Matilda tunnustaa.

Kun remonttiurakka on ohi, alkaa Matilda toteuttaa seuraavaa unelmaansa. Kauppatieteellisen pääsykokeisiin ei ole enää pitkä aika.

toimittaja Tiina Makkonen

SISUSTAJA KOMMENTOI

Voihan aikataulu

Maija-äiti ilmoittautui vapaaehtoiseksi hankkimaan remontin työmiehet ja vastaamaan aikataulun pitävyydestä. Se on urhea teko, mutta aina yhtä vaarallinen. Aikataulussa pysyminen on vaikeaa.

Tässä remontissa haluttiin paikat kuntoon mahdollisimman nopeasti. Laskin purkamisen, uuden rakentamisen, pintojen tasoitukset, putki- ja kaasuvedot sekä maalien kuivamiset puolen päivän tarkkuudella. Tällainen aikataulu onnistuu vain, jos kaikki työmiehet ovat selvillä omasta ja muiden aikataulusta ja tietävät mitä ja milloin on tapahduttava, jotta asiat etenevät sovitulla tavalla. Ja tietysti oletusarvo on myös, ettei mitään odottamatonta tapahdu.

Näin tarkan aikataulun kaatamiseen ei paljon tarvita.

Hidaste nro 1

Ensimmäinen kompastus tapahtui kun lattiantekijät olivat syystä tai toisesta hitaasti liikkeellä, eivätkä keittokomeron seinät ja lattiat olleet valmiina silloin, kun piti. Se taas johti siihen, että Matilda joutui maalamaan välitilan kuvaa – joka siis piti tehdä ennen kuin kalusteet asennettiin – liian kiireisellä aikataululla. Eikä siihen kuvan seinälle heijastamiseen itse asiassa käytetty piirtoheitintä, vaan sisustajan läppäriä, kun heitintä ei ikinä mistään löytynytkään. Viime hetkellä ei auttanut muu kuin kurvata kaverin firmasta dataprojektori ja virittää AV-laitteet Matildalle talousjakkaran päälle, jotta kuva saatiin siirrettyä seinälle.

Keittiön sähkötöitä tehtiin vielä myöhään loppukuvauspäivää edeltävänä iltana ja listoitushommat tehtiin lähempänä puoltayötä. Eikä se välitilan hieno pienloisteputkivalaisin olisi ikinä pysynyt paikoillaan ilman maahantuojan kello viisi illalla paikalle hälytettyä edustajaa, jolla sattui olemaan vapaailta muista hommista. Sisustaja kaasutti kalustekauppaan hakemaan olohuoneen puuttuvaa tauluhyllyä vielä puoli yhdeksältä illalla, Naapurit osoittivat suurta ymmärrystä, kun keittiön kattovalaisinta propattiin kattoon puoliltaöin. Eteisen sähköjä muuten asennettiin samalla, kun kameramiehet jo virittelivät laitteitaan olohuoneen puolella loppukuvauspäivän aamuna. Huh!

Hidaste nro 2

Toinen (ja tämä kuuluu sarjaan jokaisella-työmaalla-ainakin-kerran) kömmähdys tapahtui maalikaupassa, missä maalisävyn Y oli muuttunut J-kirjaimeksi, mikä taas puolestaan johti siihen, että kullankeltainen eteinen muuttui vauvankakan ruskeaksi. Kyllä siinä tuli sisustajalle hiki kauniina lauantaiaamuna, kun paikan päällä todettiin että Matildan puhelimessa lausuma ”Tää on jotenkin tosi oudon värinen” –lause piti paikkansa. Onneksi päälle ei vielä ollut maalattu hohtavaa lasyyriväriä ja tuskasta selvittiin veljen maalausavulla. Muuten olisi jo aika ja intokin loppunut tekijöiltä kesken.

Mitä opimme? Ota aina maalikauppaan värimalli mukaan ja tarkista purkin kannesta, että sait todella pyytämäsi värin. Ja jos epäilet, soita sisustaja paikalle.

Mutta hei, se tuli valmiiksi! Että kiitos vaan sähkäri Kalelle, ihmemies Hannulle ja iloiselle tehokaksikolle Kimmolle ja Meelikselle. Kyllähän me se taas tehtiin.

Teksti: Ilse Juola