Autotalli muuttuu peliluolaksi

Harri Puolakka haaveilee autotallinsa muuttamisesta korttipeliluolaksi. Tilassa täytyy olla hieno pelipöytä, upea valaistus ja linnamainen tunnelma. Kun suunnittelija Leena Carelse saa sisustuspokerin jaossa pataässän, on pelilinnan onnistuminen taattu.

> Lisää kuvia

> Pelipöytä á la Harri

- Jos mä voisin asua missä tahansa, asuisin Imatran valtionhotellissa, luvialainen Harri Puolakka haaveilee.

Häntä kiehtovat linnat ja historia. Erityisesti hän ihailee pappansa kaltaisia toisen maailmansodan veteraaneja, jotka taistelivat urhoollisesti Suomen puolesta. Harrin kokoelmissa on kaikenlaista Suomi-konepistooleista sota-ajan kiikareihin.

- Minun sisustusmakuuni nuo muistoesineet eivät kyllä sovi, huokailee Eeva-Liisa Heikkilä, Harrin avovaimo.

Harri on kuitenkin päättänyt laittaa sota-ajan rekvisiittaa esille peliluolaansa, jonka hän rakentaa kylmästä autotallista talonsa kellariin. Sitä ei voi estää edes sisustusarkkitehti Leena Carelse, joka kutsutaan luomaan linnamaista tunnelmaa tilaan.

Rakentava työnjako

Kylmän autotallin muuttaminen lämpimäksi asuintilaksi vaatii paljon pohjatöitä. Yksi seinä kaatuu, toinen rakennetaan ja oviaukko suljetaan ikkunan tieltä.

Harri osoittautuu taitavaksi rakentajaksi ja suunnittelijaksi. Hänellä on paljon valmiita ideoita tarjottavaksi sisustajalle. Lopulta päädytään työnjakoon: Harrista tulee pelihuoneen lattia- ja valaistusvastaava. Leena suunnittelee muuta sisustusta. Ja tietysti Eeva-Liisallakin on sanansa sanottavana.

Yhteistyön tuloksena syntyy upea peliluola, jossa linnamaista tunnelmaa tuovat ainakin valkoinen, rapatun näköinen seinä, seiniä reunustavat pilarit valurautaisine kynttilätelineineen ja pitkät, raskaat verhot.

Valaistusmestari on päätynyt käyttämään led-tekniikkaa, mikä on alusta asti epäilyttänyt sisustajaa. Välkkyvät ja väriä vaihtavat valot eivät kerta kaikkiaan sovi sisustajan mielestä linnamaiseen tunnelmaan. Ristiriita ratkeaa hyvässä hengessä: kun Harri testailee valoja, sisustaja katselee toisaalle.

Parempi pelionni

Mielipiteet eroavat, hermotkin meinaavat välillä mennä kiireen keskellä, mutta loppujen lopuksi Harrin ja Eeva-Liisan linnamainen peliluola syntyy sen suuremmitta ongelmitta. Huumoritaju osoittautuu arvokkaaksi pääomaksi remonttitaitojen lisäksi.

Harrin ja Eeva-Liisan remonttibudjetti lähti 10 000 eurosta. Isäntäväki epäili jo alkumetreillä, että summa ei riitä. He olivat aivan oikeassa.

Harri on laskenut pelipöydän varaan. Se on niin hieno, että ainakin ensimmäinen turnaus on Harrin voitonjuhlaa. Muut pelaajat ihastelevat pöytää sillä aikaa, kun Harri kerää voittorahat peleistä.

- Tämä on oikeastaan tämmöinen sisäänostotuote, tyytyväinen pelimies virnistelee.

Teksti: Tiina Makkonen

200 €

SISUSTAJA KERTOO:

LATTIA on ns. laivankansiparkettia (tammi/saarni–yhdistelmä). Parketin hinta on n. 100 euroa/m2.

PILARIT. Jotta tilaan saatiin linnamaista tunnelmaa, täytyi seinille tehdä jotain. Seiniin kiinnitettiin massiivipuupilarit (100 x 150 mm), jotka käsiteltiin Kullaan metsäoppilaitoksessa piilukirveellä veistetyn näköiseksi. Pilarit petsattiin ja mattalakattiin.

SEINÄT olivat kevytharkkoseiniä, joiden päälle levitettiin tasoiteaine epätasaisesti, jotta selviä kumpuja jäi näkyviin. Tarkoituksena oli saada aikaan mielikuva rapatusta kiviseinästä. Pinta maalattiin vitivalkoisella maalilla.

Tv-seinälle asennettiin Harrin toiveiden mukaisesti verhoilukiveä, joka oli aika moderni aihe. Itse en sitä välttämättä olisi kaivannut.

KATTO on STP-puupaneelia, joka oli jo valmiiksi vahattu tehtaalla. Lautaa kului kohteessa 250 m.

Usein katto jää suunnitelmissa huomioimatta, ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tässä kohteessa oli hienoa ottaa katto suunnitelmaan reilusti mukaan. Päätin korostaa kattoa pelipöydän yläpuolella. Sinne asennettiin vanerilevy, joka pehmustettiin vanulla ja verhoiltiin kankaalla. Levyyn upotettiin vielä halogeenit. Näin saatiin pehmentävää akustiikkaa joskus ehkä meluisankin pelipöydän ympäristöön ja lisävaloa itse pelaamiseen. Halogeenit ikävä kyllä temppuilivat loppukuvauksissa, niin että niiden valosta ei saanut kuvaa…

IKKUNAVERHO on painavaa puuvillaa, joka laskeutuu kauniisti. Kangasta ostettiin yhteensä 11 m eli kaksi kertaa ikkunaseinän pituus. Tässä huoneessa käytettiin kangasta, joka oli 2,8 m leveää, eli leveys käytettiin verhon pituutena, eikä saumoja näin tarvinnut tehdä. Yläreunaan ommeltiin n. 5 cm:n verhonauha, johon kiinnitettiin verhokoukut. Verhonauha ryhdistää verhon ja se helpottaa ripustustyötä. Verhokoukkuja on hyvä laittaa tarpeeksi tiheään, n. 8 cm:n välein.
Paksu runsaasti poimutettu verho pehmentää myös akustiikkaa kotiteatterihuoneessa.

Kattoon kiinnitettiin kapea u-verhokisko, jossa verho liikkuu helposti muoviliukujen avulla. Koska verhoa on sohvan takana hieman vaikea liikutella, neuvoin Eeva-Liisaa ostamaan pitkän verhokepin, jonka avulla verhon siirtely on helpompaa. Se suojaa myös verhoa likaantumiselta. Verhokeppejä myydään esim. akryylisinä. Ne ovat läpinäkyviä ja huomaamattomia.

MATTO oli Harrin ja Eeva-Liisan Uruguaysta tuoma matkamuisto.

KYNTTILÄTELINEET. Piirsin tunnelmaan sopivat kynttilätelineet jokaiseen puupilariin. Seppä takoi telineet. Samalla teki aseelle oman telineensä.

VALAISIMET. Lattiavalaisin on mustaa rautaa, ja sen hinta oli 239 euroa. Pöytävalaisin maksoi 151 euroa. Kattoon on upotettiin 50 W:n halogeenit, joissa on himmentimet. Verhoilukiviseinän yläreunassa olevat RGB-led -valot Harri asensi itse. Niitä voi ohjata kaukosäätimellä, ja ne vaihtavat haluttaessa myös väriä. Led-nauhan hinta oli 300 euroa 5 m. Valovoima ledeillä on kovin pieni, pelkillä ledeillä ei huonetta kannata valaista. Sähkönkulutus on niissä todella alhainen.

KALUSTEET. Pelipöytä on kooltaan 1800 x 1100 mm. Tuolit ovat nahkapäällysteiset ja onneksi edulliset (59 euroa/kpl).

Pitkän, tv:n alla olevan tammiviilupintaisen säilytyskalusteen kuten myös lasivitriinikaapin teki taidokkaasti Tenho Koppelomäki. Hän teki myös suuren osan remontista. Tenho osoittautui unelmien remonttimieheksi sekä asenteeltaan että taidoiltaan!