Kahden lesken yksi keittiö

Kun Irja Vacker ja Jarmo Smura vaihtoivat seinänaapuruuden yhteisasumiseksi, kaikkea oli yhtäkkiä kaksin kappalein. Sisustussuunnittelija Ilse Juola saa päättää, kumman vispilä pääsee esille yhteisessä keittiössä, mutta pakastimen paikan päättää Irja itse.

> Lisää kuvia

> Irjan soljelliset rullaverhot

Irja Vackerilla ja Jarmo Smuralla on käynyt ihmeellinen onni. He elelivät kerrostalossa yksinäisinä seinänaapureina ja ystävystyivät taloyhtiön yhtiökokouksessa. Kun Irjakin jäi leskeksi, ystävyys syveni niin, että Irja ja Jarmo päättivät hankkia yhteisen kodin.

- Meillä on kymmenen vuoden sopimus. Katsotaan sitten, miten jatketaan, Irja ja Jarmo myhäilevät asuttuaan saman katon alla neljä viikkoa.

Jyväskyläläisten mieleinen omakotitalo löytyi muutaman sadan metrin päästä entisistä kodeista.
Talo on rakennettu 60-luvulla, ja keittiö on sen mukainen. Irja on tuskastunut siihen, että pannarit ja hirvipaistit täytyy paistaa pimeässä ja ahtaassa kopperossa.

Irja ja Jarmo ovat miettineet, miten keittiön voisi uusia. Sisustussuunnittelija Ilse Juola saa ensimmäisenä eteensä Irjan piirtämän hahmotelman. Sen mukaan keittiön ja ruokailutilan väliin puhkaistaan seinään aukko.

Kuka sisustaa?

Sisustusurakka osoittaa, että Irja on taitava tekemään käsitöitä ja askartelemaan. Kun kunnon kipinä syttyy, syntyy nopeasti kaikenlaista verhoista kalvovärikuvioihin – jopa niin paljon, että sisustajakaan ei tahdo pysyä perässä.

Ilse on saanut itsenäisiä ja omatoimisia asiakkaita. Irja ja Jarmo kiertelevät kaksin keittiökaupoissa ja kodinkoneliikkeissä. He pyytävät tarjouksia ja tilaavat niiden perusteella koneet ja kalusteet. Kun Irja päättää ommella keittiöön ja ruokailutilaan verhot, pääsee sisustaja näkemään ne vasta valmiina.

- Nuori sukupolvi ei ole tottunut siihen, että pitää vähän itsekin panostaa, Jarmo perustelee.

Vaikka Irjan paja tuottaakin paljon kaikenlaista lähes ilmaiseksi, tulee remontti alkuarviota kalliimmaksi. Keittiökoneet veivät yllättävän ison osan 10 000 euron alkuperäisbudjetista.

Kumman keittiö?

Ruokailuhuoneessa uudistetaan lähinnä vain keittiönpuoleinen seinä, mutta keittiössä ilme muuttuu kokonaan. Tila on remontin jälkeen toimivampi ja avarampi.

Edellisissä kodeissa Irjan ja Jarmon keittiöt olivat aivan erilaisia.

- Mun keittiö oli ihan tavallinen. Jarmolla oli kivitasot, uuni nostettu ylös jne. Kun kävin ekan kerran Jarmon luona, ajattelin, että kylläpä onkin mies osannut suunnitella, Irja kertoo.

Uudessa, yhteisessä keittiössä ei ole kivitasoja eikä uuniakaan ole nostettu ylös, mutta silti se molempien mielestä muistuttaa enemmän Jarmon entistä keittiötä.

- Mutta kyllä tämä ihan yhteinen keittiö on, Jarmo vakuuttaa.

Mies tarkoittanee sitä, että keittiö sopii molempien sisustusmakuun. Muuten keittiö on lähinnä Irjan valtakuntaa.

- Minä käyn siellä vain kahvia keittämässä, Jarmo tunnustaa.

Teksti: Tiina Makkonen

8 085 €

SISUSTAJA KERTOO:
Keittiössä, keittiöstä, keittiöön…

Keittiö on monellakin laskutavalla mitattuna kodin kallein huone. Kalusteet maksavat, koneet vielä enemmän. Eikä asennustyökään ilmaista ole. Monestihan se tarkoittaa muutakin kuin kaapin ruuvaamista seinään. Aikaa palaa, ja sehän on tunnetusti rahaa sekin. Yllätysten määrä on loppulaskua laadittaessa suuri, ellei jo suunniteltaessa oteta myös niitä ”näkymättömiä” asioita huomioon.

Usein vanhoissa asunnoissa sähköä ja sen syöttöpisteitä on liian vähän. Kun vanha muovimatto halutaan vaihtaa laattalattiaan, huomataan, että ohhoh, tännehän pitää asentaa lattialämmitys, jotta varpaat eivät jäädy talviaamuina kahvia keitellessä. NAPS siinä tuli yksi sähköliitäntä lisää. Mikro NAPS, astianpesukone NAPS, kaappiin upotettu kahvikone NAPS, jääpalakone NAPS, uusi pakastin ja viinikaappi NAPS, NAPS. Ohhoh! Ja sitten pitää lisätä vielä sen verran pistokkeita välitilaan, että siihen saadaan vedenkeitin, leivänpaahdin, monitoimikone, kännykän laturi, radio ja mielellään vielä joku munankeitinvispilä ihan vaan varuiksi.

Siinä ovat, kuulkaa, monenkin kämpän sähkökeskukset menneet kertaheitolla uusiksi, kun emäntä on päättänyt kahdenkymmenen vuoden kärvistelyn jälkeen laajentaa entisen keittokomeron pieneksi ravintolatason ruuanlaittoestradiksi. Ja sitten tarvitaan tietty se kristalleista askarreltu liesituuletin ja halogeenivaloja kattoon pienen kylän tarpeiden verran.

Eipä sovi unohtaa rakenteiden purkamista ja uuden rakentamistakaan. Samalla kun huomataan, että kaikki toivotut kiertoilmauunit ja kaasutasot eivät yksinkertaisesti mahdu nykyiseen keittiöön, unohdetaan, että seinän kaato ja uuden rakentaminen ovat ihan oikeasti aikamoinen homma. Kun sisustussuunnittelija merkitsee pohjakuvaan purettavat seinät katkoviivalla, joutuu maksava asiakas taas kaivamaan kuvetta. Ensin on löydettävä seinän purkaja, jolla on tarpeeksi rotevat koneet ja peräkärryt, jotta tiilet saadaan roudattua kaatikselle. (Mikä sekin muuten maksaa!) Kun kivipöly on laskeutunut ja uusi seinä pystyssä, niin huomataan, että entisen seinän kohdalta puuttuu sekä katosta että lattiasta pinnoite, ja niitä sitten meikkaillaan parhaan taidon ja budjetin mukaan.

Putkihommat, silloin kun kaivetaan kunnolla, maksavat mansikoita. Vie myös paljon aikaa, kun valetaan uutta pintaa ja laitellaan viemäreitä sun muita röörejä. Jos rouva haluaakin pesualtaan toiselle puolelle uutta kyökkiä tai peräti ihanasti ikkunan eteen, jotta tiskaillessa voi tarkastella tilhien laulantaa pihapuissa, on aika unohtaa se perinteinen Thaimaan-loma tänä jouluna, ehkä ensi joulunakin. Rahalle on tullut muuta käyttöä.

Omakotitaloissa kiusa kohdistuu vain työn tilaajaan. Mutta jos remppaatte kerrostalossa, siellä on sitten taas sen tuhannen lappua ovenpielessä. Tänään on poikki vesi, huomenna sähköt ja ensi viikolla naapurien pinna. Harvassa ovat myös ne keikat, jolloin asennus sujuu minuutilleen aikataulussa, kukaan ei poraa väärään putkeen reikää tai kolauta hissinpeiliä rikki kaappeja kannellessaan. Kunnon remontoija tarjoaakin koko rapulle glögit uudessa keittiössään, kun on saatu työt valmiiksi. Omakotiasuja taas seisoo urakan päätyttyä takapihalla rakentamassa kokkoa niistä vanhoista lastulevykalusteista, jotka on kyökistä vihdoin saatu purettua pois. Savuna ilmaan vaan!

Kun kaiken tämän tietää leikkiin lähtiessä, on asiakkaallakin perusteita sanoa vastaan suunnittelijan lennokkaille ja trendikkäille ideoille. Irja ja Jarmo olivat jo aikaisemminkin valinneet keittiöitä ja tiesivät asioiden kustannusvaikutukset. Kivitasoilla saa edullisenkin keittiön kalliiksi, ja niin kovasti kun sisustaja halusikin liettä uudessa keittiössä siirtää, piti Irja kiinni siitä, että on halvempaa ja käytännöllisempää, kun ei lähdetä kalusteita kuljettelemaan pitkin poikin.

Ja se pakastin, noh, jos kerran varaston puolella oli jo yksi laite niin… Mutta minä olisin silti vienyt sen korkean kaapin jonnekin muualle. Ihan vaan siksi että olisin voittanut edes yhden Ilse vastaan Irja -erän… Mutta toisaalta, minullapa ei olekaan sellaisia marja- ja riista-aarteita säilöttävinä kuin Irjalla ja Jarmolla. Elämällähän – kuten keittiöremonteillakin - on tapana järjestyä aina loppujen lopulta parhaalla mahdollisella tavalla. Harvassa keittiössä kiertävät ruusuköynnökset kaappien kannatintolppia. Se on, kuulkaa, rakkautta se. Ja se on kaikkein tärkeintä.

Ilse Juola