Mustalla nahkatuolilla maatakiertävälle radalle

Sisustussuunnittelija Ilse Juola polkaisee kauan kaivatun remonttivaihteen päälle Helena ja Pentti Luukkosen vierashuoneessa. Helenan kirjat pääsevät vaatehuoneesta kirjahyllylle, ja Pentti saa unelmiensa löhötuolin. Nallekin on iloinen, kun seinillä ei ole enää kukkakuvioista boordia.

> ”Maisemoinnilla” eroon ikävistä kaapinovista

> Työtuoli musiikkikaupasta

Helena ja Pentti Luukkonen ovat asuneet Jyväskylän kodissaan vuoden verran. Yhtä kauan on Helena kaivannut asuntoon pintaremonttia. Mutta mitään ei ole tapahtunut.

Helena soimaa Penttiä saamattomuudesta. Pentin mielestä vanhat tapetit ovat niin hyvässä kunnossa, ettei uusia tarvita. Jotta asunto alkaisi todella näyttää Helenan ja Pentin kodilta, tarvitaan ulkopuolinen pistämään remontti käyntiin.

Yksi makuuhuone on muuton jälkeen ollut lähes käyttämättömänä. Helena ja Pentti haluavat, että siitä tehdään kirjastohuone, johon voi myös majoittaa vieraat. Pentin haaveena on katsella telkkaria mukavasta löhötuolista. Helena taas kaipaa paikkaa, jossa voi lukea dekkareita.

- Kyllä hyvä murha silloin tällöin piristää kummasti, Helena vakuuttaa.

Helenan kirjoilla ei ole viime aikoina mennyt hyvin. Ne on työnnetty väliaikaissijoitukseen vaatehuoneeseen. Niitä on hyllyillä, kasseissa ja pussukoissa, kotona ja mökillä.

Hylly mittojen mukaan

Remontin ohjat ottaa käsiinsä sisustussuunnittelija Ilse Juola. Hän keskittyy siihen, että kirjat saavat paremman elämän. Hän piirtää kaksi seinällistä hyllyä katosta lattiaan.

Ilse suunnittelee hyllyn huoneen mittojen mukaan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Sohvan kohdalla on säädettävä valaistus, tietokoneelle on oma paikka eikä printteriäkään ole unohdettu. Se sijoitetaan oven taakse.

Ilse toivoo, että rakennelma nousee paikalleen puusepäntyönä, mutta työ osoittautuu sen verran hankalaksi, että hyllyn osaset tehdäänkin puusepäntehtaalla. Aikaa kuluu enemmän, mutta rahaa säästyy.

Designtuoli, ei kiitos!

Sisustajan esittämä tapetti on perheen mieleen. Matostakin löytyy yhteisymmärrys. Mutta löhötuolin etsintä johtaa lopulta sisustajan tappiomieleen.

- Pitäisikö tässä muka istua mukavasti? Helena kauhistelee istahtaessaan tuhansien eurojen designtuoliin.

Sisustajan kauhuksi perhe löytää mieleisensä tuolin nahkaisten mekanismi-istuinten osastolta. Perheen mielestä tuolissa on mukava istua. Sisustajan mielestä se on sisustukseen täysin sopimaton, kerta kaikkiaan ruma. Hän ei sille istu.

- Sehän lennättäisi minut maatakiertävälle radalle, sisustaja uskoo.

Nalle ja muut tyytyväiset

Helena ja Pentti olivat varautuneet siihen, että kirjasto-vierashuoneen sisustus vie jopa 10 000 euroa. Rahaa kuluu vain puolet. Säästyneet rahat voidaan siirtää seuraavaan remonttibudjettiin. Työt alkavat muissa huoneissa toivottavasti heti. Kun remonttikipinä on syttynyt, sitä ei saa päästää sammumaan. Tässä perheessä se voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset.

Budjetissa pysyminen ilahduttaa, mutta kaikkein parasta on se, mitä rahalla saatiin aikaan. Huone on Helenan ja Pentin toiveiden täyttymys.

Huoneesta pitää myös nalle, joka palaa remontin jälkeen paikalleen punaisen sohvan päälle. Helena tietää, että nalle ei pitänyt lainkaan vanhoista vihreistä tapeteista.

Teksti: Tiina Makkonen

SISUSTAJA KERTOO:
Paikka kaikelle ja kirjat paikalleen

Luukkosten kirjahyllyn tekoa suunniteltiin hartaudella – niin kovasti Helena oli odottanut lukemistolle uutta kotia. Pentti taas piti kiinni toiveestaan saada rauhallinen kakkostelevision katseluhuone. Ainoa annettu muuttumaton tekijä oli huoneen punainen sohva, ja toiveena sille kaveriksi sopiva lukutuoli. Normiasetelma siis: jokaiselle jotain ja ankkuri jo laskettuna!

Kirjahyllyn mitoitus suunniteltiin niin, että alaosaan ja pienen työpisteen sivuille alakaappeihin mahtuvat mapit ja suuremmat säilytettävät tavarat, joita ei haluta näkyville. Ylähyllyjen syvyys on ”dekkarimitta” eli romaanin syvyinen. Luukkosilla ei haluta joutua tilanteeseen, jossa on kaksi riviä kirjoja peräkkäin kuten monissa valmishyllyissä. Kun rakennetaan näin mitoitettuja korkeita hyllyjä, on kalusteet ehdottomasti kiinnitettävä seinään, jotta hylly ei kaadu. Tosin tässä kirjastossa kulmaan rakennettu kaluste tukee jo itse itseään.

Piirsin hyllyn alun perin koko huoneen korkuiseksi, mutta Helena ja Pentti pitivät sitä liian raskaana. Siksi ylin kerros pudotettiin pois. Hah! Uskokaa vain, menee muutama vuosi, ja hyllytila on jo loppu. Kun Helena kantaa kesämökille evakkoon joutuneet kirjat kotiin, niin siinä sitä ollaan taas!

Tätä hyllyä on kuitenkin helppo kasvattaa ylöspäin irrottamalla koristelista ja lisäämällä yksi hyllyrivi vielä katonrajaan. SITTEN siitä tulee se perinteinen, lattiasta kattoon oleva paikalle rakennettu kirjahylly. ”Mitäs minä sanoin!”, aion kiekaista, kun pariskunta soittaa reilun vuoden kuluttua ja päivittelee, että mihin se kaikki vapaa hyllytila on oikein hävinnyt ja mihin nämä uudet kirjat nyt laitetaan.

Kunnianhimoinen suunnitelma oli ensin rakentaa hylly itse, mutta soittokierros muutamalle puutavarantoimittajalle ja pintakäsittelylaitokselle näytti sen, että tulee helpommaksi tilata hylly puusepänliikkeestä. Samalla saatiin varmasti oikeansävyinen petsilakka hyllyn viilupintaan. Tällä värivalinnalla hävitettiin samalla ”väärän” väriset komeronovet, jotka itse asiassa olivat juuri sellaiset, kuin kirjastohuoneessa pitikin olla.

Pelkkä kirjahylly ei tee kirjastoa. Oman osansa tunnelmaan luo menneiden aikojen tapettikuosi, joka tuo huoneeseen hieman tupakkasalongin tunnelmaa. Sohva jäisi irralliseksi kalusteeksi ja sen punainen irralliseksi väriksi ilman mattoa, jonka kuvioissa toistuvat niin tapetin kultainen koristekuvio kuin sohvan punainen värikin. Huoneen lattia on - kuten koko talossa - laattaa, ja matolla saatiin myös television katselua ja musiikin kuuntelua varten tärkeää ääntä akustoivaa pintaa tilaan.

Niin se lepotuoli! Kuulkaa, en ihan oikeasti aio nyt puuttua enää siihen sen enempää. Katsoittehan te nyt itsekin, miten se valtamerilaiva keploteltiin huoneeseen. Mutta kuten tässä hommassa tulee aina hoettua itsensä toistamisen uhallakin, niin enhän minä siinä tuolissa makaa, vaan asiakas itse. Niin mukavalta tuoli Helenan ja Pentin mielestä vaikutti, että pelottaa ihan oikeasti, milloin punainen sohva saa kyytiä ja huoneeseen ilmestyy toinen samanlainen lepolasse. Ei tarvitse sitten vetää pitkää tikkua, kumpi saa istua parhaalla paikalla...!

Ilse Juola