Rauhalliset unet sähkönsinisessä makuuhuoneessa

Voiko sähkönsininen olla makuukammarin väri? Tekeekö tummansininen takaseinä tilasta mustan mökin? Ylöjärvellä Anne ja Harri Huittinen saavat omaa rauhaa perheen hulinoilta, kun talon yläkertaan rakennetaan ylellinen makuukammari sinisen sävyillä.

> Lisää kuvia

> Kynttilätakka

Kun Anne ja Harri Huittinen ostivat talon Ylöjärveltä seitsemän vuotta sitten, oli yläkerrassa yksi huone, jota ei ollut rakennettu loppuun. Huoneesta on tullut vähitellen epämääräisten rojujen varasto. Annella ja Harrilla koirat, kissat ja lapset ovat pitäneet elämässä sellaisen vauhdin päällä, että sisustamiseen ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa.

Anne ja Harri ovat haaveilleet, että kun lapset kasvavat, rakentavat vanhemmat yläkertaan oman yksityisen makuuhuoneen ja sen yhteyteen kylpyhuoneen. Nyt kun rakentamisen aika on lopultakin tullut, osoittautuu homma yllättävän vaikeaksi.

- Meillä ei ole oikein osaamista eikä näkemystä, Anne selittää sisustusarkkitehti Leena Carelselle.

- Haluamme selkeää ja avaraa, mutta jotain koukkua pitää silti olla, perhe kertoo.

Koko tila makuuhuoneeksi

Sisustaja pääsee aloittamaan urakkansa paperisodalla. Alkajaisiksi selviää, että tilaan ei ole haettu rakennuslupaa. Se on tehtävä äkkiä, jotta töihin päästään käsiksi.

Kun sisustaja on tutkinut putkien sijainnin, hän päätyy ehdottamaan Annelle ja Harrille, että kylpyhuoneelle ei varata paikkaa makuukammarista, vaan se rakennetaan seinän taakse aulaan.

- Tämä on hyvä idea. Eipä olisi tullut mieleenkään, Anne ja Harri ihastelevat.

Perhe ja sisustaja tekevät sopimuksen: ammattilainen sisustaa makuuhuoneen, kylpyhuoneen kalusteista ja materiaaleista saa perhe päättää itse.

Sinistä ja valkoista

Leenan ensimmäinen mielikuva valmiista huoneesta on entisaikojen valkoinen vinttikammari. Perheen ajatukset ovat kulkeneet aivan eri suuntaan. Anne haluaa tapetoida seinät, valkoisen sijaan kaivataan väriä.

Värimaailma lähtee liikkeelle sinisestä tapetista. Katto, lattia ja seinäparrut saavat valkoisen pinnan. Leena haluaisi maalata sängynkin yöpöytineen valkoiseksi, mutta siihen perhe ei suostu. Annen isä on tehnyt huonekalut. Kirsikanvärisellä pinnalla on tunnearvoa.

Nojatuoliin ja verhoihin valitaan sininen kangas. Päätyseinät on ensin tarkoitus jättää valkoisiksi, mutta kun huone on melkein valmis, alkaa sisustaja kaivata sinistä myös niihin.

- Jos seinätkin maalataan sinisiksi, tästä tulee musta mökki. Se ei kerta kaikkiaan käy, Harri kauhistelee.

Lopulta on Harrin taivuttava, mutta ei saa sisustajakaan tahtoaan kokonaan läpi. Molemmat ovat tyytyväisiä kompromissiin.

Vielä täytyy odottaa

Perheen remonttibudjetti oli leveä, 10 000 – 30 000 euroa, ja se kattoi myös kylpyhuoneen rakentamisen. Näissä rajoissa pysytään loppuun asti.

Tyhjä huone ei ole enää tyhjä, mutta asukkaat jäävät edelleen puuttumaan. Anne ja Harri ovat päättäneet odottaa vielä tovin, ennen kuin muuttavat alakerrasta omaan makuukammariinsa.

- Mitro-poika on vielä niin pieni. Hän kaipaa äitiä ja isää lähelleen yöllä, vanhemmat arvioivat.

Anne ja Harri kaipasivat ylellistä yksityisyyttä ja saivat sitä. Koirilta on makuukammariin kokonaan pääsy kielletty. Lapset saavat siellä käydä, mutta ilman lattiaa naarmuttavia leluja.

Ja kissathan tekevät ihan niin kuin niitä huvittaa.

Teksti: Tiina Makkonen

SISUSTAJAN VINKIT:

LATTIAT tehtiin n.140 mm leveästä laudasta, joka vahattiin ensin kirkkaalla ohuella puuvahalla (hengittävällä) ja sen jälkeen valkoisella vahalla kolmeen kertaan. Kirkkaan vahan käyttö ensimmäisenä kerroksen on suositeltavaa. Näin värillinen päällysvaha on helpompi levittää.
Hormin eteen kynttilätakan luo upotettiin musta graniitti, joka nousee paksumpana hieman puulattiasta ylös. Sen reunat viistettiin ja kiillotettiin, jotta se istuisi hienosti lattiaan. Koska työ tehtiin tarkasti, ei rumia ympärilistoituksia tarvittu!

SEINÄT: Haastetta sisustajalle toi se tosiseikka, että talo oli rakennettu hengittäväksi. Hengittäväksi kutsutaan rakennetta, joka kykenee sitomaan vesihöyryä ja luovuttamaan sitä. Tällaisia materiaaleja ovat esim. puu, paperi ja pahvi. Muovista höyrynsulkua ei siis tällaisesta talosta löydy. Jos en olisi tätä tiennyt, olisin voinut valita normaalin tapetin tai tavallisen maalin. Näin olisin vesittänyt koko ajatuksen hengittävyydestä. Muovimaalista ja muovipintaisesta tapetista olisi tullut muovikalvo tilan sisäpintaan.

Tilaan valittiinkin paperitapetti. Sitä valmistetaan Suomessa, ja siinä on sen verran pinnoitetta, että pintaa voi kevyesti pyyhkiä. Silti tapetti on hengittävä. Näihin paperitapetteihin on olemassa myös oma liisterinsä, joka ei muodosta muovipintaa.

VÄRIT: Haastetta toivat myös olemassa olevat kalusteet, jotka olivat kirsikkapetsattuja. Jotta ne olisi saanut istutettua tilaan mahdollisimman huomaamattomasti, olisi huoneen värin pitänyt olla joku oranssin-terrakotan-ruskean maailmasta. Tila sijaitsi kuitenkin talon yläkerrassa. Vieressä on hormi, joka on usein lämmin. Yläkertaan nousee lämmin ilma, joten halusin "viilentää" tilaa värein. Ehdotin, että kalusteet maalattaisiin valkoisiksi ja tilasta tehtiin mahdollisimman valkoinen. Anne ei halunnut maalata kalusteita. Täytyi siis löytyä joku muu viilentävä keino.

Sininen väri sopii lähes aina makuuhuoneeseen. Tiesin ehdottaessani tummansinistä, että saan vastaani kauhistelua: "Eikö se pienennä ja ole liian pimeä?" Useimmiten on parempi, että tilan kaikki seinät käsitellään saman sävyiseksi, se tekee tilasta yhtenäisemmän. Asiakkaat eivät kuitenkaan taivuttelustani huolimatta suostuneet muuttamaan takkaseinän valkoista seinään siniseksi. He halusivat, että takka näkyy selvästi vaaleaa seinään vasten. No onhan se näinkin...

TAPETTI on Birger Kaipiaisen vuonna 1957 suunnittelema klassikko Kiurujen yö (48,70 €/rulla).

KATTO: Halusin korostaa tilan ullakkomaisuutta ja asennutin kattoon kantamattomat "feikit" puupalkit. Ne ovat sahatavaraa, eivätkä esim. liimapuuta. Näin puun halkeamat saadaan näkyviin. Tämä tuo lisää hakemaani rakenteellista ideaa tilaan. Puupalkin koko on 100 x 100 mm. Puukaton monotonisuus katkeaa palkkien avulla. Katto maalattiin hengittävällä maalilla.

VALAISTUS: Tilaan asennettiin upotettuja halogeeneja. Päävalaisin jäi vielä uupumaan. Olin kirjoittanut suunnitelmaan ”älyttömän hieno ja tunnelmallinen uniikki riippuvalo”! Tuollaista kriteeriä täyttävää, matalalla riippuvaa valaisinta ei ole helppo löytää! Useimmiten törmää siihen, että valaisimen hinta nousee 1000 euron hujakoille, eikä se tässä kohteessa mitenkään käynyt päinsä. Toinen mahdollisuus olisi ollut tehdä valaisin osittain itse, mutta siihen taas ei riittänyt aika. (Mutta olen varma, että tulevaisuudessa katossa riippuu jotain uniikin hienoa!)
Tunnelmavaloa tilaan antavat erikokoiset pikkuvalaisimet.

KALUSTE: Ainut uusi kaluste on ikkunan alla oleva pikkupöytä, jonka Annen isä taidokkaasti teki. Liukuovista olin kaavaillut peililasiruutuisia, mutta malli oli liian romanttinen Annelle. Siksi valitsimme ovet, jotka ovat kokonaan peiliä. Suoraan sänkyä vasten ei ole peiliovia, vaan taso, jonka alla on säilytystilaa ja paikka tv-tasolle. Liukuovien taakse asennettiin seinäkiskot, joihin kiinnitettiin säilytyskorit ja tangot.

TEKSTIILIT: Anne ompeli ikkunaan puuvillaiset laskosverhot sekä verhoili vanhan lepotuolin.

Teksti: Leena Carelse