Tunnelmaa uuden omakotitalon yläkertaan

Pursilan perhe on asunut vuoden upouudessa kodissaan Tampereen Kalkussa. Talo rakennettiin itse kymmenessä kuukaudessa. Terveyskeskuslääkäri Tuula Angervuori-Pursila ja kenttämyyntipäällikkö Mika Pursila huhkivat rakennuksella ja jaloissa pyörivät 8-vuotias Samuel ja 4-vuotias Daniel.

> Lisää kuvia

> Printattu akustolevy

Kun talo oli suunnilleen valmis, perheeltä loppui puhti. Sisustaminen jäi puolitiehen. Alakerta ja poikien huoneet yläkerrassa ovat hyvässä kuosissa, mutta vanhempien makuuhuone ja yläkerran aula ovat Pursiloiden mielestä kolkkoja.

- Jos voisi yhdistää minun pitämääni talonpoikaistyyliä ja Mikan suosimaa siirtomaatyyliä, esittää Tuula toiveen Muuttohaukantien sisustajalle Ilse Juolalle.

Makuuhuoneeseen tunnelmaa

Makuuhuoneessa on pitkällä seinällä punainen kukkatapetti, joka määrää huoneen tahdin.

- Eihän täällä ole kuin sänky, lähes kaikki muu puuttuu, toteaa Mika.

Ilse lisää makuuhuoneeseen kalusteita ja tekstiilejä. Pellavaiset verhot, tyynyt ja uusi päiväpeitto tuovat huoneeseen pehmeyttä. Sängynpääty, korituoli ja senkki ryhdikkyyttä.

- Toivoin vaatehuoneesta ylellistä pukeutumistilaa, mutta sitä se ei nyt todellakaan ole, Tuula kertoo.

Ilse luo vaatehuoneen hyllyihin selkeyttä listoilla, jotka kiinnitetään hyllyjen etureunaan. Vanha koulupöytä saa tarpeettomana väistyä ja kun tilalle tulevat perinteiset vaatepuut, on pienen huoneen tunnelma lähempänä Tuulan toiveita.

Aulaan vahva tapetti ja akustolevy

Yläkerran aulassa katsotaan lähinnä televisiota. Television lisäksi aulassa on iso akvaario ja sohva. Nämä elementit jäävät huoneeseen edelleen. Lisäksi Ilse suosittelee aulaan vahvakuosista tapettia, joka antaa vastapainoa makuuhuoneen punaiselle kukkatapetille. Pursilat päätyvät mustavalkoiseen oksakuvioon.

- Aulassa on ääniongelma. Kaikki ääni kantautuu kaikue alhaalta ylös ja ylhäältä alas, Mika harmittelee.

Ala- ja yläkerran äänien vaimentamiseen Ilse käyttää tekstiilejä, mutta erityiseksi äänenvaimentimeksi hankitaan iso akustolevy. Nyt ei pikkupoikain leikkien äänetkään kantaudu niin hyvin alakertaan.

- Me pelataan, katsotaan televisiota ja leikitään tässä yläkerrassa, Samuel kertoo.
- Mutta jos me juostaan ja pompitaan akvaariokalat pelkää, jatkaa Daniel.

Yläkerrasta tuli kotoisa

Muuttohaukantien juontaja Rami Koivula kantaa huolta perheen jaksamisesta, mutta turhaan. Ilsellä on ollut selkeät suunnitelmat ja se on helpottanut perheen sisustusprojektia kummasti.

- Vastoinkäymisiäkin on ollut, kuten rikkinäisenä tullut sängynpääty, kadonnut sähkömies ja väärät kulmapalat akustolevyyn, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, Mika toteaa.

Pursilat ovat erittäin tyytyväisiä yläkerran uuteen ilmeeseen. Oma makuuhuone tuntuu nyt kotoisalta.

- Yläkerta on nyt niin viihtyisä, että tänne tulee mielellään katsomaan televisiota tai lukemaan, Tuula tuumaa.

Toimittaja Mape Morottaja

SISUSTAJAN KOMMENTIT:

Eipäs jätetä leikkiä kesken!

Sisustamisessa pätee sama kuin rakentamisessa. Jos talo saadaan pystyyn vajaassa vuodessa, odottavat ne viimeiset listat ja kynnykset paikoilleen jopa kiinnittämistä seuraavat viisi vuotta. Kummasti silmä tottuu siihen, että ihan jokainen kulma ei kellarissa ole vielä siistitty tai että tuokin reunus on jäänyt viimeistelemättä. Ja mikäs siinä, jos asujat vain talossa viihtyvät, niin kaikkihan on hyvin.

Viimeistelyn into saattaa loppua myös sisustamisen osalta, eikä ihme. Kun on saatu paikoilleen varaavat tulisijat, keittiö ja vaatehuoneet asennettu, korjattu seinistä kantajien kolhut ja rappaajien roiskeet ja lopultakin ilmalämpöpumpun asentaja saapuu paikalle antamaan käyttöopastusta, ei kenenkään mielessä ole taulunripustus. Vieraillekin esitellään ne kodinhoitohuoneen raparallit ja teknisten tilojen maalämpökoneet, mutta makuuhuoneessa uupuneet rakentajat nukkuvat retkivuoteella makuupusseissa. Ja kun tavallista arkea on massiivisen urakan jälkeen pyöritettävä kuin mitään ei olisi tapahtunut, on helppo lipsua suunnitelmista. Onhan se ihan oikeasti tärkeämpää että astianpesukone pelaa ja eteinen on siivottu.

Eiei! Kyllä se on kuulkaa niin, että jos on kerran leikkiin lähdetty, niin painetaan täysillä loppuun asti. Ei saa luovuttaa silloin kun maali on jo näkyvissä. Sitä paitsi siinä vaiheessa, kun on enää huone tai pari laittamatta kuntoon, on rakentajalla ja sisustajalla jo sen verran kokemusta rautakaupoista, materiaaleista, asuntomessuista, sisustuslehdistä ja alan TV-ohjelmista, että ideoista ja toteuttamisen tarvikkeista ei pitäisi olla puutetta. Jos tulee runsaudenpula – ei ole myöskään tarkoitus että nyt sitten käytetään kaikki käsiin jääneet laminaatin ja seinämaalinjämät – niin sisustaja antaa ohjeen seuraavan 24 tunnin ajaksi: Poistu tontilta. Unohda koko raksa, siellä se seisoo eikä häviä minnekään. Käy saunassa, pese remppapölyt kunnolla pois, nuku vaikka pakottamalla kunnon yöunet ja tarjoa itsellesi hyvä aamiainen. Sitten vedä vierailuvaatteet päälle, aja raksalle ja tutustu taloon vieraan silmin. Ja kappas, johan alkaa selvästi erottua, mitkä asiat ovat kunnossa ja mihin tarvitaan lisää panostusta. Ja siinä samalla saat viimeisen rohkaisun kuitenkin ostaa yläaulaan se mustavalkoinen tapetti, joka tuntui kaupassa hieman liian rajulta. Sillä juuri sitähän tämä talo ja projekti tarvitsee! Samalla innostut itsekin, kun huomaat että osaat ja uskallat vähän enemmän kuin ennen.

Sisustusstressiä, tapetinvalinnan ahdistusta ja aikatauluissa pysymisen vaikeutta helpottaa tietty, jos on joku jonka niskaan kaataa koko ”souvi”. Arvatkaapas, kuka näitä asioita sitten rakentajan puolesta hoitelee…!

Ilse Juola