Retrolissun ysärit: Kaikki nuoret tyypit Teema 11.11.2013 klo 21.
Jäähyväiset Leviksille
Ryöstöretki siskoni vaatekaapille oli ratkaiseva. Muutuin päivässä pullerosta rillipäästä mielenkiintoiseksi vain, koska satuin lainaamaan sisareni Leviksiä. Se oli ehdottomasti kiellettyä, mutta vuosien aikana tein vaatteiden salalainaamisesta taiteenlajin.
Hennes & Mauritzin oli tarkotus avata liike Suomeen jo 1990-luvun alussa, mutta lama kaatoi hankkeen. Siksi Suomen kouluissa valtaa piti farkkukansa. Farkut olivat leveitä, sinisiä ja kallisarvoisia. Niistä ei voinut kasvaa ulos, koska jatkopaloilla ja kiiloilla niihin ommeltiin tarvittaessa lisäsenttejä. Farkkuja modifioitiin myös muuten; muistan yhdetkin siskoltani saamani farkut, jotka muuttuivat mustista keltaisiksi ja sitten punaisiksi. Pidin niitä koko yläasteen.
Leviksen 501:set määrittivät paitsi sosiaalisen luokan myös kauneusihanteen. Istuvat farkut olivat kauneuden mitta ja oltiin siis vielä vankasti pyllykulttuurissa. Voi ajatella, että pyllyjen ihannointi on eurooppalaista, vähän sivistyneempää kulttuuria. Rintakeskeinen naisihanne taas on amerikkalaista helppoa ja ahmittavaa oraalikulttuuria. Punkaharju, kansallismaiseman ja vielä hyvinvoivan taidekeskuksen kunta, kuului ehdottomasti ysärin alkupuolella eurooppalaiseen pyllykulttuuriin.
Mä rakastin sun Leviksii (ennen kuin ne repes).
Farkkujen ylivalta oli mahdollinen, sillä nuortenvaatteita myytiin koko maassa vain muutamassa liikeessä. Tukholmaan suuntautuvilla risteilyillä ei haalittu viinaa vaan vaatteita. 70-luku oli muodissa ainoastaan siksi, että vinteiltä ja varastoista löysi äidin vanhoja vaatteita ja joihinkin niistä saattoi mahtua. Isän vaatteet kävivät sellaisinaan meille, jotka kuuntelimme grungea. Ja kirpputorit, onneksi oli kirpputorit! Ysärinuorten oletettiin hyppäävän suoraan lapsuuden Turtles-verkkareista Sokoksen jakkupukuun, mutta olimme ovelampia.
Erikoisuudentavoittelijat pukeutuivat muihin kuin sinisiin farkkuihin. Tytöistä rohkeimmat käyttivät lyhyitä mekkoja ja uskovaiset pitkää hametta. Muistan kaikissa väreissä kevätauringossa kirkuvat raidalliset trumpettihousut, jotka ystäväni ostivat Take Thatin keikkamatkalta Helsingistä. Jotkut pojat hiipivät mustissa strech-farkuissa, joita oli myyty Seppälässä 80-luvulla. He kuuntelivat yhä Megadethia. Valtakunnan yhteinen naurunaihe taas oli hiphopparit, jotka olivat löytäneet ylisuuret housunsa ties mistä, eli Syndicatesta. Muistan kutkuttavan kummalliset siniset PVC-housut, mutta mistä niitä sai, en tiedä.
Nämä olivat harvinaisuuksia ja useimmiten näki kuitenkin Honda Monkeyn päälle pingottuvia sinisiä farkkuja ja pakokaasun kanssa kilpaa lepattavia nappiverkkareita.
Muistan myös hämmennyksen vuoden -98 alkupuolella, kun löysin kaupan hyllyiltä muutamassa kuukaudessa kolmet housut: mustat sammarit, ruskeat strech-farkut ja MicMacin reisitaskut. Neljännet löytyivät sisareni vaatekaapista ja niiden lapussa luki H&M. Suomi oli toennut lamasta, ja ruotsalaiset vaateketjut olivat valloittaneet maan. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa nuoret saivat valita suoraan alennusrekeistä minkälaiset housut tahansa.
Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja
Kommentit (0)