Yona ja Pitkäsen Matti maailmalla

Balilaiset hautajaiset

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 07 Jun 2013 12:34:18 +0000

Olemme olleet reissussa nyt kolme kuukautta ja vihdoinkin on aika palata kotiin. Tuntuu erikoiselta lähteä, ajatukset ovat ristiriitaisia. Toisaalta kotimaa-kaipuu on ajoittain miltei sietämätön, toisaalta elämä alkaa jo asettua tänne omiin mukaviin uomiinsa, kuin olisimme asuneet täällä kauemminkin. Balilaiset ovat kaunis-sieluista, lempeää ja henkevää jengiä, jotka uhraavat päivästään ison osan luonnon ja jumalien kunnioittamiseen. Kuin muistutuksena länsimaisen ajatusmaailmamme erilaisuudesta, saimme viimeisenä matkapäivänämme yllättäen mahdollisuuden osallistua Balilaisiin hautajaisiin.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Täydellisenä vastakohtana luterilaiselle synkistelylle Balilaiset hautajaiset ovat iloinen, värikäs ja suuri tapahtuma, joihin osallistuu vainajan perheen ja ystävien lisäksi myös vainajan kyläläisiä ja oikeastaan ihan ketä vaan. Samalla kun ruumis poltettiin kauniiden rituaalien saattamana taivaan tuuliin gamelan-musiikin raikuessa. Samalla ihmiset juttelivat iloisesti ja kokoontuivat myöhemmin piknikille meren rannalle. Huolimatta kuolemaan liittyvästä surusta, tapahtuma vaikutti ensisijaisesti elämää ylistävältä juhlalta. Kun kysyin paikalliselta ystävältäni että eivätkö he ole surullisia, hän huudahti kättään heilauttaen: "Hän jatkaa matkaa, annetaan hänen mennä" Balilaiset hautajaiset ovat monivaiheiset ja kestävät useita päiviä, mikä ei varsinaisesti yllätä koska Balilaiset tuntuvat keksivän rituaalin ja seremonian päivän jokaiselle kellonlyönnille ja noudattavat perinteitään kunnioitettavan tunnollisesti. Toivoisin todellakin voivani viedä mukanani Suomeen jotain tästä rauhaisasta luontoa ja elämää kunnioittavasta elämäntyylistä…

Nyt on aika hommata viimeiset tuliaiset, pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti arktista Pohjolaa. Heippa maailma, kohtaamme jälleen!

-Yona

Suomalaisen muotisuunnittelijan seurassa

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 24 May 2013 12:33:46 +0000

Ja niin suuntasimme takaisin Balin paratiisisaarelle, missä meidän onkin sitten määrä viettää nämä viimeiset viikot kolmen kuukauden seikkailustamme.

Tällä kertaa menimme ensimmäisenä Cangguun, joka vaikutti olevan semmonen niinku hip ja cool alue, johon monet länkkärit ovatkin rakentaneet villoja ja perustaneet cuuleja ravintoloita. Canggun erikoisuus on rannat, joita peittää tumma vulkaaninen hiekka, ja siellä on myös hyviä surffispotteja...No mutta oikeastaan syy vierailuumme Canggussa oli suomalainen muotisuunnittelija Katja Tukiainen, johon eräs rakas ystäväni kehoitti meitä tutustumaan. Katja osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi.

Katja lähti 15 vuotta sitten Suomesta opiskelemaan taidetta Edinburghiin, josta hän pääsi vaihto-oppilaaksi Intiaan. Valmistuttuaan hän päätyi katutaiteilijaksi Espanjaan ja Keski-Eurooppaan. Tämän jälkeen putosinkin sitten hyvin nopeasti kärryiltä, kun Katja selitti kreisiä elämänstooriaan: "Braziliassakin tuli myös vähän vietettyä aikaa…ja kesäisin taas Euroopassa..,joo ja sit menin Israeliin ja Egyptiin...sitten Meksikon ja Keski-Amerikan kautta Jenkkeihin vaikka määränpäänä olikin ollut Kanada..." Mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että Katja asettui muiden matkojen lomassa asumaan Kaliforniaan. Viimeisien vuosien aikana hän on viettänyt kuitenkin enimmäkseen aikaa Balilla missä han tuottaa vaatemerkkiaan ASH/Nia ja joitakin kuukausia on tullut myos oltua Suomessa, nauttimasta talvestakin. Matkakertomusten jälkeen taiteilija hengähti syvään ja myönsi kyllä ikävöivänsä koti-Suomea, varsinkin perhettä ja vanhoja ystäviä sekä tietysti Suomen kesää ja luontoa, josta Katja kertoo ottaneen vaikutteita myos mallistoihinsa...

Ja näihin puheisiin oli helppo samaistua... Oon varmaan aika huono travelleri, mutta alkaa olemaan jo todella kova ikävä kotimaata. Ja tää on kyllä enemmänkin jo kaipuuta kuin ikävää. Ruisleipääkin kun ajattelee niin alkaa melkein leukaluita silleen oudosti juilimaan ja kuola valumaan kun tulee niin kova himo...Mutta eniten on ikävä ystäviä ja musisointia. Noh, ei tässä paree nyt valittaa ja pianhan sitä jo pääsee suloiseen koti-Suomeen, missä kuulemma jo koivut on vihriänä ja sitä rataa. Aaaaaah ja sit saunaaaaan ja järrrveeeen!

-Yona

Leppoisaa oleskelua Lancen ja Donnan kanssa

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 17 May 2013 14:37:34 +0000

Si Phan Don, Mekong, Aasian Mississippi, bluesia vielä syvemmältä etelästä kun yleensä.
Moraalittoman leppoisalla Don Detin saarella törmäsimme nashvillelaisiin Lanceen ja Donnaan.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Pariskunta on eläkkeelle jäätyään muuttanut asumaan kyseiselle saarelle idylliseen pieneen bungalowiin Mekongjoen rantatörmälle. Lance soittelee kitaraa ja laulelee. Donna nautiskelee muuten vaan elämästään. Muuten pariskunta on tyytyväinen elämäänsä, mutta Lance lähetti terveiset kaikille suomalaisille muusikoille, notta tulukaahan soittelemaan! Jami-seurasta, ja kuulemma varsinkin hyvästä sellasesta, kun nimittäin tuppaa olemaan pulaa.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Si Phan Don. eli 4000 saarta, sijaitsee aivan Laosin eteläkärjessä. Paikka on saanut nimensä kuivan kauden aikana esiin pullahtelevista pienistä hiekkasärkistä ja veden alta paljastuvista kivistä jne. Niitä todellakin on paljon. Todellisuudessa alueella on muutama kymmenen pysyvästi veden pinnalla pysyvää ja asuttavaa, suht pientä saarta. Myos aasian vesimassallisesti suurin vesiputous sijaitsee saarirykelmän eteläkärjen tuntumassa, ja sitä voi käydä ihmettelemässä useammassakin eri paikassa.

Näin siis päättyi aikamme Laosissa tällä kertaa. Viime visiitistäni maahan on tosiaan kulunut viitisen vuotta ja aivan älyttömästi muutoksia ei ole ehtinyt tapahtua. Maahan on kuitenkin viime vuosien aikana alkanut puskea enemmän ja enemmän länsimaisia yhtiöitä ja perinteisesti melko suljetun sosialistisen maan rajat aukeavat koko ajan lisää. Saa nähdä, milloin Laosilaisesta mielenlaadusta, tunnelmasta ja kulttuurista ei enää pääse nautiskelemaan. Noh... Maailmahan muuttuu tietenkin koko ajan, mutta toivottavasti Laosin posse pitää tyytyväisen elämänasenteensa ja identiteettinsä kohdillaan.

Huippu maa kayda leikkimässä tutkimusmatkailijaa! Suosittelemme. Mutta ottakaa ne soittimet mukaan jos suuntaatte etelään Don Detille.

-Matti

Unohtumattomia hetkiä Laosissa

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 30 Apr 2013 09:32:29 +0000

Ajaton päivä

Niin kuin melkein kaikki parhaat asiat elämässä, myös matkalla suurimmat elämykset tulevat yllättäen. Hienoimmat hetket ovat usein myos hyvin pieniä tapahtumia - tunnelmia, joita on vaikea selittää...

Laos on kerrassaan ihmeellinen maa. Täällä ei ole kenelläkään kiire mihinkään. Kukaan ei tee mitään mitä ei ole pakko tehda, vain välttämättömät työt hoidetaan ja loppuaika nautitaan perheen ja läheisten seurasta, ja tietysti hyvästä ruuasta. Siinäpä vasta pureskeltavaa ura- ja saavutuskeskeiselle länsimäiselle höyrypäälle! Kukaan ei halua stressiä tai ongelmia, ihmiset ovat pääsääntöisesti rehellisiä ja rauhallisen aitoja.

Olemme valuneet vähitellen Laosin pohjois-osasta etelään pain. Viimeinen päämäärämme on Si Phan Don, neljätuhatta saarta, Laosin eteläkärjessä. Sen jälkeen ylitämme rajan Thaimaahan ja lennämme Bangkokin kautta takaisin Balille.

Välietappina pysähdyimme Salavanin maakunnassa muutamaksi päiväksi Tat Lo-nimiseen pieneen vuoristokylään. Tat Lossa ja sen ymparistössä on paljon kauniita vesiputouksia, pieniä kyliä ja viidakkoa. Eräänä laiskana päivänä päätimme lähteä pienelle prätkäajelulle etsimään vesiputouksia. Ajettuamme n. 10 kilometria kyltit opastivat meidät pienenpieneen uniseen ympyrän muotoiseen kylään, joka muistutti inkkarikylää. Paikaliset pikkupojat lähtiväot kysymättä opastamaan meitä vesiputoukselle. Opasta siinä tarvittiinkin, sillä reitti putouksille kävi pitkän kuivan joenuoman läpi (sadekautena täynnä vettä). Kivet olivat metrien korkuisia ja matkanteossa oli jo vähän extreme-urheilun makua. Pienet pojat hyppelivät kiveltä toiselle kuin vanhat tekijät ja vaikuttivat tuntevan jokaisen kiven kuin omat taskunsa. Menivät hirveetä vauhtia eteenpäin ja sitten pysähtyivät meitä odottelemaan. Kyllä siinä huolestutti kun ne hyppelivät, yksikin virheliike ja se ois ollu mennyttä poikaa. Viimein saavuimme korkean kielekkeen alle mihin vesiputoukset laskeutuivat. En tiedä kuinka kauan olimme siellä, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Pojat leikkivät ja otimme suihkut putouksessa, sitten palasimme kylään.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Lähdimme jatkamaan matkaa takaisin majapaikkaamme. Kovan sateen yllättäessa pysähdyimme pieneen kioskiin Beer Laolle. Katoksen alla istuttiin hiljaa paikallisten kanssa ja pideltiin sadetta. Siitä hetkestä en saanut videota, kun Matti tarjosi talon isännälle (kaupat ja ravintolat ovat täällä melkein aina myos ihmisten koteja) tupakkaa. Siinä ne sitten sauhuttelivat ukot keskenään ja tuijottivat sadetta. Siinä oli sellainen ihmeellinen miehinen bondaus-hetki, sellainen mihin ei tartteta sanoja ja mitä ei voi sanoin kuvaillakaan. Se oli semmonen yhteenkuuluvuuden hetki, jonka aistin, ei sita voi selittää... Ja aatelkaahan: SE oli ehkä matkani hienoin hetki.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Sateen lakattua jatkoimme matkaa. Olin aiemmin nähnyt yhdellä kioskilla mummelin, joka poltti (tai söi?) jotain lehteen käärittyä tupakkaa ja askarteli jotain. Päätettiin mennä ottamaan selvää, mitä se siinä oikeen hääräs. No kävi ilmi, että sehän askarteli jotain tötteröitä uskonnollisiin menoihin ja pureskeli paikallista suu-"tupakkaa". Oikeastaan se ei ollut tupakkaa, vaan sellainen kombo, missä oli käsittääkseni betel-pähkinää, sammutettua kalkkia ja betel-lehteä. Bonarina suuhun tungettiin myos puunpalasia ja tupakkaa. Pitihän sitä sitten kokeilla, kun kerta Laosissa ollaan. Se oli kyllä oikeastaan aika hyvää ja suu tuli täyteen punaista sylkeä. Se mummeli oli kyllä vetänyt sitä koko ikänsä, kun sen hampaat oli...noh, ne oli oikeestaan enää jäänteet hampaista. Kiva mummeli se oli, ei ois millään halunnu päästää meitä menemään ja istuttiin siinä jonkun ajattoman ajan, ehka tunnin, ehkä pari.

Tämä päivä oli tähän astisen matkani paras päivä.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

-Yona

Pi Mai - uusi vuosi Laosissa

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 23 Apr 2013 15:48:36 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Heti Mekong-joen satamakylään Pak Bengiin päästyään Yona ja Pitkäsen Matti kirjaimellisesti vedettiiin mukaan uudenvuoden bileisiin. Lue ja katso meininkejä ikimuistoisista pippaloista.

Pi mai, Laos. Eli vuosi vaihtu jo kolmannen kerran tana vuonna.

Ihan perus suomalaisen ja balilaisen vuoden vaihtumisen lisäks vaihdettiin vuotta tänä vuonna jo kolmannen kerran, kun osuttiin Laosiin just Pi Mai:n aikaan. Olennaisena osana Pi Mai:ta on noin viikon mittainen lomailu (eli siis paljon paikkoja on kiinni), dokailu (joka nyt ei ihan suomalaisen juhannuksen mittoja saa, mutta ei hirveen kauaskaan jaa), erilaiset uskonnolliset seremoniat ja veden heittäminen ihmisten päälle.

Tyypit hengailee kaveriposseissa siellä täällä katujen varressa vesisaavien kanssa, juo kaljaa ja pontikkaa, ja heittää saavilla vettä kaikkien ohikulkevien päälle. Ja Laos-iskelmapoppi raikaa ihan täysillä. Pak Bengiin saavuttuamme joku mummeli veti meidät väkisin kädestä pieneen majaansa, missä selvästikin koko suku piti bileitä. Vesisaavit kaadettiin niskaan ja kateen lyotiin Beerlaot (paikallinen kansallisylpeys). Jonkunlainen riisikilju kupli saavissa ja kotipolttosta lao laotakin naytti olevan tarjolla.

Viime visiitistä on jo noin viisi vuotta, mutta ihan alyttomästi ei ole tämä maiden helmi, Aasian Suomi, eli Laos, muuttunut tänä aikana. Lähinnä sähköt on vähän useammassa paikassa uuden voimalaitoksen ansiosta, parilla tiellä ollu selkeesti uus pinnote, jne. Ja langaton netti löytyy nykyään helpommin kuin Suomesta. Jos vaan mestoilla on siis sähköt.

Fiilikset oli erittäin katossa tulla jälleen Laosiin, ja emme todellakaan ole pettyneet. Tänne pitäis kaikkien länsimaisten ihmisten tulla katsomaan, että miten sitä oikeen oliskaan hyvä elää. Lähinnä mallia vois ottaa ihmisten tyomoraalista ja ihan vaan yleisestä elämänasenteesta. Eli mitä sitä turhaan huhkia ja ahnehtia lisää, kun nytkin on jo ihan hyvä bambumaja ja ruokaa hyvinkin riittavasti. Ni voi tehä vaan välttämättomat duunit ja puuhailla sit loppupäivän mitä nyt huvittaa. Ottaa päiväunet tai ottaa vaikka naapurin ukon kanssa pienet napanderit. Ja kato ku ei se oo niin justiinsa muutenkaan.

No joo... Eihän täällä paikallisilla sinänsä paljoo mahollisuuksia oo mitään länsimaisen extreme-ukkelin tai teiniprinsessan mielestä kivoja vapaa-ajan harrasteita harrastaa, mutta ihmiset on pääsiassa hyvinkin tyytyväisiä elämaansä, kun eivät konkreettisesti juuri paremmasta tiedä. Mutta siis... Pointti onkin, että kun näiden ihmisten elämä asenteen sais sisäistettyä ja yhdistettyä nykyiseen länsimaiseen pelleily-yhteiskuntaan, niin vois olla moni asia, varsinkin tavallisen mattimeikäläisen kohdalla, aika paljon smuutimmin. Jäis varmaan myös ihan luonnostaan kaikenlaiset paskanhaileet, "kurkun lakisaateinen muoto"- tyyppiset säädokset ja direktiivit säätämättä.

Tervetuloo kaikki tanne Laosiin!

-Matti

Koti-ikävää ja Tangomarkkinoita

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 19 Apr 2013 05:17:30 +0000

Yonan ja Pitkäsen Matin viikot Balilla etenevät vauhdikkaasti. Koti-ikävä on kuitenkin ainakin Yonalla jo päässyt hieman yllättämään. Johtuneeko siitä, että hän päätti osallistua tämän vuoden tangomarkkinoiden karsintaan.

"Viikot Balilla ovat vierineet tapahtumarikkaasti, mutta raukeasti. Olemme vierailleet lähisaarella Nusa Lembonganilla ja nyt asuttu useita päiviä Balangan surf-pointilla. Päivät koostuvat papaijamehuista, kirjoista, merestä ja shakinpeluusta. Vähitellen huolet ja työasiat alkavat unohtua ja tuntua etäisiltä. Samalla arktinen syömmeni on alkanut salaa kaivata kylmyyttä ja pohjoista melankoliaa. Eräänä iltana soittelin bungalowin terassilla melodicalla merelle Satumaa-tangoa. Seuraavana aamuna ilmottauduin koti-ikävissäni Seinäjoen Tangomarkkinoille (!?)

On se vaan kumma, että voi sitä kuulkaas paratiisisaareltakin ihminen haluta pois. Kaikille teille loskassa värjötteleville lohdutuksen sana: kyllä se turkoosinkirkas meri ja tuore mangolassikin voi alkaa maistua puulta! Siispä päätimme vaihtaa hetkeksi maisemaa ja hoidettiin yllättäen matkaliput Laosiin. Siellä meitä odottavat uudenlaiset seikkailut: Mekong-joki, vuoret, viidakko ja Beer Lao. "

-Yona

Aavan meren tuolla puolen.

Dragon Fruit

Nusa Lembongan

Yona ja Pitkäsen Matti maailmalla - Jamittelua kurkkulaulajamestarin johdolla

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 05 Apr 2013 07:45:50 +0000

Yona ja Pitkäsen Matti esiintyivät Bali Spirit -festivaaleilla kyseista keikkaa varten raataloidylla Sauna-bändillä. Festivaaleilla he tapasivat Hugjilty-nimisen kurkkulaulu- ja hevosenpää viulu-gurun Mongoliasta ja pääsivät jamittelemaan hänen kanssaan:

"Esiinnyimme Bali Spirit -festivaaleilla kyseista keikkaa varten raataloidylla Sauna-bändilla (Yona, Pitkäsen Matti, Nicolas "Leissi" Rehn ja bonus-starbana Leissin tyttoystävä Heta Keskinarkaus). Lefa ja Heta siis lennätettiin Balille kahdeksi viikoksi festivaaleja varten. Festivaaleilla tapasimme muun muassa Hugjilty-nimisen kurkkulaulu- ja hevosenpää viulu-gurun Mongoliasta Ajinai-bändeineen. Tässä hieman näytettä Hugjiltylta ja pienet multi-tyyliset old time -jamit päälle. Mukana myos Josh Dyer kitaran kanssa."

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Nyepi - balilainen uusi vuosi

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 28 Mar 2013 15:00:14 +0000

Nyepi on balilainen uusi vuosi, jota vietetään maaliskuussa. Koko yhteisö lapsista aikuisiin osallistuu juhlintaan valmistamalla kookkaita demonihahmoja.

Tässä Yonan ja Pitkäsen Matin mietteitä Nyepin kynnyksellä:

"Kaikkien hindu-kyläyhteisöiden aktiivit, lapset mukaan lukien, ovat rakentaneet ogohogo-nukkeja jo usean viikon ajan. Nuket kuvaavat hindujumalia ja niiden koolla ja hienoudella kilpaillaan ympäri balin. Nyepin, joka on siis jonkin sortin Balilainen uusivuosi, aattona teitä pitkin lähtee kulkueita jotka kantavat ja tanssittavat jopa 4-5 metrin korkuisia nukkeja ja soittavat gamelan musiikkia. Matkan varrelta naapurikylistä mukaan liittyy lisää karnevaalipossea ja nukkeja. Tunnelma oli kerrassaan ässä!

Itse Nyepi päivänä on lailla kiellettyä liikkua kaduilla tai tehdä yhtään mitään muutakaan. Sähkön käyttö on myös kielletty. Rikkomuksista seuraa kuuleman mukaan miljoonan rupian sakot! Päivä on siis oikea pyhäpäivä perinteisessä merkityksessä."

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Medew - surffaajan paratiisi

kaikki.musiikista@yle.fi — Sun, 24 Mar 2013 07:44:36 +0000

Eteläisellä Balilla sijaitsevasta, reilun 40 000 asukkaan Kutasta Yona ja Pitkäsen Marri suuntaavat seuraavaksi Medewin kylään. Medew on todellinen surffaajan paratiisi todella huimine aaltoineen.

"Muutaman päivän kuluttua suuntasimme Kutan hulinasta parin tunnin ajomatkan päähän Medewin kylään. Medewissä on yksi Balin pisimpiä ja lempeimpiä "lefthändereitä" eli suomeksi: suomalaisen surffarin unelma-aalto. Päivät Medewissä kuluivat seesteisissä tunnelmissa: Matti ratsasti aalloilla ja meikä hengaili orvon 3-kuukautisen apinavauvan kanssa, joka oli adoptoitu meidän guesthouseen. Yhtenä päivänä se yritti imee mun tissiä ja sitten nukahti mun syliin...Se oli erittäin liikuttava kokemus."

-Yona

Ranskatar Medewin rannalla.

Paikallinen pikkupoika aamuhommissa Medewin rantsussa.

Palautusjuoma surffin jälkeen.

♥ Mickey ♥ Always in my heart.

Yona ja Pitkäsen Matti maailmalla - Gamelan, perinnemusiikkia Indonesiasta

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 14 Mar 2013 15:11:42 +0000

Gamelan on todellista Indonesialaista perinnemusiikkia. Sana "gamelan" tarkoittaa erikokoisia orkestereita, joiden pääsoittiminia on erityisesti lyömäsoittimia, kuten gongeja ja rumpuja. Myös Yona ja Ptkäsen Matti pääsivät tunnelmoimaan gamelanin parissa:

"Saavuimme Balin Kutalle illalla 4.4. Astuessamme ulos koneesta trooppinen lampo otti meidat hellaan syleilyynsa. Nappasimme käbin Kutalle, Balin vilkkaimpaan surffari-/travellerighettoon. Loysimme Poppies Lane kakkoselta kivan guesthousen Goran, mita voimme lampimasti suositella kaikille joita bilettavat Aussituristit ei haittaa. Huoneet siisteja, palvelu hyvaa. Yo noin 7 egee per naama. Halvempiakin loytyy. Pulahdimme todella styleen uima-altaaseen ja sammuimme autuaasti matkan ja aikaeron uuvuttamina. Seuraava paiva oli taynna jannitysta ja seikkalua, niin ja meikalla oli synttarit :) Kaytiin tsekkailemassa vahan huudeja ja kavelylla rannalla. Illalla herkullisen muutaman erkin illallisen jalkeen lahdimme kavelylle ja loysimme Poppies Lane ykkosen varrelta Gamelan-treenit. Gamelan on Indonesialaista musiikkia jota soitetaan paasaantoisesti kiinteavireisilla lyomasoittimilla, joskus myos jousisoittimilla ja suulla, riippuen tyylilajista. Gamelania soittavat vain miehet, naiset tanssivat. Oikeastaan tulimme Indoihin chillauksen lisaksi erityisesti tutustumaan Gamelaniin, joten jatkoraporttia seuraa, aivan taatusti!"

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Yona ja Pitkäsen Matti maailmalla - Lähtö Suomesta

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 12 Mar 2013 08:26:45 +0000

Feidattiin sitten maailmalle, Indonesiaan, kolmeksi kuukaudeksi. Lahdimme tarpomaan kylmasta lampimaan sunnuntaiaamuna 3.3.2013, sankasta lumipyrysta kohti viidakkoa. Motiivina on chillata, tutkia paikallista kulttuuria ja laajentaa perspektiivia. Lupaamme edustaa armasta kotimaatamme parhaamme mukaan. Yritamme parhaamme, ettette joudu keraamaan kansalaisadressia vankilasta vapauttamiseksemme. Lahetamme mahdollisimman tunnollisesti teille kuulumisia tanne meidan matkablogiin, joten antennit kohti Indonesiaa ja pysykaa kanavalla! <3 -Yona ja Pitkasen Matti

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen