YLE Radio 1

Helsingin kaupunginorkesteri. 20.01.2011.
Frederick Delius: "A Walk to the Paradise Garden".
Hyvin soivaa puoli-impreonistista musiikkia. Kun teos oli päättynyt, ei tästä muistanut mitään. Sopiva avauskappale konsertille.
W.Walton: "Sellokonsertto".
Melodista, persoonallista, joukossa myös oman-aikansa sointukäänteitä. Selvää Brittiläistä musiikkia.
Solistilla taiturillisia juoksutuksia ja hivelevän kaunista melodiaa.
Erich Korngold: "Sinfonia Fis-duuri".
Sävelletty 1954. Tämä on vaihtoehto-musiikkia 1900-luvulla Schönbergin koulukunnalle ja sarjallisuudelle ja soitinsirkukselle ym.
Korngold oli Itävallan juutalaisia ja säveltäjänä ihmelapsi. Ooppera "Die tote Stadt" ( 1920) oli 23 vuotiaan säveltäjän mestariteos.
Korngold pakeni 1934 Natseja Yhdysvaltoihin. Hollywoodissa hän alkoi leipänsä eteen tekemään elokuvamusiikkia. Hän kehitti
filmimusiikista taidetta ja voitti Oskar-palkinnon.
Korngold oli itseoppinut säveltäjä, ja siinnä oli hänen voimansa ja persoonallisuutensa.
Kuuntelen musiikkia yleensä Absoluuttisena. Tässä sinfoniassa alkoi mielikuvitus elämään. Tämä sinfonia oli kuin Piippolan Vaari. Vaari se hoiteli lampaitansa,
Hii-ali Hii-ali Hei. Mää-mää siellä ja Kot-kot täällä ja Röh-röh siellä ja Metsä se humisee ja Myrsky se pauhaa ja Hii-ali Hii-ali Hei.
Mitä pahaa on elokuvamusiikissa? Kyllä sillä tunnin sinfonian tekee ja muotokin oli yhtenäinen.
TTA.

Intermezzo oopperasta a village romeo et juliet ei ole itsenäinen teos vaan ainoastaan välisoitto 3-näytöksisen romanttisen oopperan II-näytöksestä jota thomas beecham piti emotionaalisesti eräänä kaikkien aikojen voimakkaimman vaikutuksen tekevänä musiikkina joskaan se ei anna teoksen dramaattisuudesta oikeata kuvaa lyyrisenä suvantona herkistävässä hellyydentäyteisessä tunnalmassaan ennen traagista loppuratkaisua joella.

RSO:n konsertti. 28.01.
Esa-Pekka Salonen: "Viulukonsertto".
Epäonnistunut teos. Pummi. Viulu kitisi jatkuvasti korkealla päättömissä juoksutuksissa. Hyvin paljon hiljaista, tylsää näpertelyä.
Solisti Pekka Kuusisto. Osaakohan Pekka viulua soittaa ? Pitäisi mennä alkeiskouluun tai orkesterimuusikoksi, niin että oppisi
kurinalaista soittoa. Toisaalta, Paskasta on vaikea ammentaa nuotteja, niin avutonta tämä Esa-Pekan tekele oli.
D.Shostakovitsh: "Sinfonia nr. 8 c-molli".
Tämä oli varhais-nuoruudessani eräs suosikki-teoksia. Alku on hämmästyttävä. Sinfoniaa on kulunnut 10 minuuttia ja partituuria vain
muutama sivu. Ohutta satsia. Mikä suunnaton voima on persoonallisella melodialla.
Sitten aletaan taitavasti rakentamaan nousua ja huipennus on nerokas. Patarumpujen, pikkurummun ja isorummun tremolo
hukuttaa muun orkesterin.
Sävelletty v.1943. Tästäkin sinfoniasta on tehty ohjelmia. Milloin Stalin-sinfonia tai Sota-sinfonia. Tämä on puhdasta absoluuttista musiikkia, missä ihmisen tunneasteikko on viety äärimmilleen.
Jukka-Pekka Saraste ja RSO:n esitys oli lähes täydellinen.
TTA.

Kyllä se Pekka osaa viulua soittaa. Paljon paremmin kuin sinä tai minä. Ja vaikka Salosen työ aika kalsea onkin, niin ei sitä ainakaan voi tylsän virtuositeettiviulismin suosimisesta syyttä.

Sinfonia Lahden konsertti. 27.05.2011.(Radio)
K.Aho: Sinfonia nr. 15.
Tämä oli tunteetonta, sukupuolitonta, Eunokkimusiikkia.
K.Aho ei ole vielä keksinyt itse yhtään melodiaa. Tässäkin oli kaikenlaisia katkelmia sieltä sun täältä.
Kiinalaista musiikkia, Haaremimusiikkia, Bartokkiakin pahoinpideltiin. Päälläkkäisiä sointuja ja sekasotkua.
Tuollaista on helppo kirjoittaa sävellyskoneella.
Tämä oli hipsuttelua ja sipsuttelua. Kaukana oli Stravinskin "Sacre du printems".
Kevätuhrin pakanalliset ja eroottiset tanssit.
TTA.

T.T.Anttila. kirjoitti:Sinfonia Lahden konsertti. 27.05.2011.(Radio)

Tuollaista on helppo kirjoittaa sävellyskoneella...
Kaukana oli Stravinskin "Sacre du printems".
Kevätuhrin pakanalliset ja eroottiset tanssit.
TTA.

Paitsi että Aho ei käytä sävellyskonetta, vaan kirjoittaa lyijykynällä... Ja miksi ihmeessä Ahon sinfoniaa pitäisi verrata Stravinskiin?

Helsingin Musiikkitalo. 31.08. 2011.
Kallis kapakka eliitille.
Oli unohdettu suorien sinfoniakonserttien satakertainen kuulijajoukko. Radiokuuntelijat.
ÄÄnet kuuluivat selkeästi, mutta tasapaksusti. Oli kuin Mono-lähetystä olisi kuunnellut. Ei tässä mitään stereo vaikutelmaa ollut. Jouset olivat yllättävän vaimeita, kuin jatkuvassa sordiinossa. Sitten se ppp. Hyvin hiljaista pianissimo soittoa. Ei se radiossa kuulunut.
Finlandiatalossa oli täydellinen akustiikka Radiokuuntelijoilla. Paljon joutuu tekemään hommia, jotta Musiikkitalossa olisi Radiokuuntelijoilla jonkinlainen äänentoisto.
Ohjelma. Jean Sibelius:"Tapiola". Jannen muunnelmateos vaikutti paremmalta, mitä muistin.
Jean Sibelius: "Den första kyssen. Illalla. Var det en dröm".
Soili Isokoski, sopraano. Laulut kuuluivat hyvin orkesterin lävitse. Mutta, mutta
Samalla huomasi epäpuhtaudet ja rytmilliset heitot. Laulaja ei voinnut bluffata.
"Sibelius-Akatemian kavalcade".
Tämä oli sitä "Inho-musiikkia, jota en voi kuunnella.
Igor Stravinsky:"Kevätuhri".
100 vuotta sitten tehty eräs suosikkiteokseni. Esitys oli loistava. Tilaa oli kovasti suurelle orkesterille.
Joku ääliömäinen ohjaaja pilasi Stravinskyn mestariteoksen. Ne filmikatkelmat olivat typeryyden huippuja.
Tunnelma oli pilalla. Perkele. Suljin Näköradion ja aloin kuuntelemaan Radiosta.
Sibelius:"Finlandia".
Kuoro oli keinotekoinen ja turha. Kuoro myöhästyi sisääntulossa ja liikaa yritettiin.
Juhlapuheet olivat vain sanoja peräkkäin.
PS. Ovatko elävät, suorat konsertit Museotavaraa, aikansa elännyttä,
missä yleisö passiivisina seuraa jotakin.
TTA.

tylsintä staattisinta ja flegmaattisinta musiikkia kuin tapiola steriilidessään saa hakea. nukuttavinta slik omusik.musiikki ei ole arkkitehtuuria vaan emootiota. olen ollut 30 vuotta poipulaariohjelmiston ja musiikkikirjallisuuden täysin harhaanjohtama vain mozartit ja schubertit ansaitsevat jumalallisen maineensa 1900 luvun ohjelmistro koostuu pelkästä roskamusiikista joka sibeliuksella on joko nyyhkysentimentaalista hurrapatrioitismia karkeassa vasskisatsissaan ilman tietoakaan mistään hienostuneesta sointimaailmasta, saa haukottelemaan tylsistyneenä frigidille ja imponoimattomalle konstruktiiviselle säbvelkielelle ilman minkäänlaista objekltivoitua tunnnetta joka saisi hauikkomaan kiihottuneena ja hengästyneenä musiikillisesta aidosta ro9manttisesta taiu uusklassisesta kauneudesta. ei tarviotse kuin kuunnella esittelyjakso vapaasti sonaatimuotoon sävelletystä melartinhin ihanasta 3. sinfoniasta onäkisin kuin toiseen maailmaan ja taivaiden aukenevan. tuukkasen jälkiromantiikka on myös kiihoittavaa samoin kiuin saiokkola uusklassismissa tai mikä taqhansa linhnalan 2. sinfonmia etc. sadat ja sadat pystryvät psatremåpaan kuin sibbe joka opn täysin merkityksetänön minulle kutyen strauss tai prokofjev.

T.T.Anttila. kirjoitti:Helsingin Musiikkitalo. 31.08. 2011.
Kallis kapakka eliitille.
Oli unohdettu suorien sinfoniakonserttien satakertainen kuulijajoukko. Radiokuuntelijat.
---------------------------------clip, clip-----------------------------------------------------------
PS. Ovatko elävät, suorat konsertit Museotavaraa, aikansa elännyttä,
missä yleisö passiivisina seuraa jotakin. :?: :?:
TTA. :roll:

Mielestäni eivät ole. Musiikkitalojon johdon mielestä ehkä ovat.
.......................................................................................
Musiikkitalon avajaiskonsertti I

Tänään 01.09.2011 klo 19.00
Musiikkitalo, Konserttisali

Liput: Loppuunmyyty.

Loppuunmyyty hyvinkin. Kukakohan noita ostaa? Kuuntelin aimmin illalla ratikassa takaani kuuluvaa äänekästä puhelinkeskustelua... Takanani istuva nainen kertoi jollekin toiselle, että joku kolmas oli saanut 10 lippua, mutta ne ovat käyttämättä joten hän lähti heti matkaan. Jne, jne.

Siinä kävi juuri kuten olin aiemmin ounastellut. Musiikkitalosta tehtiin alun alkaen liian pieni. Eikä sen akustiikkakaan ole varauksetonta kiitosta saanut. Mikä helvetti siinä on kun musiikki/oopperataloja on rakennettu satoja vuosia ja Eurooppa on niitä pullollaan ja jokaisessa pelaa ääni ilman mitään ihmeellisiä elektroonisia kikkailuja.

PedroViti kirjoitti:

T.T.Anttila. kirjoitti:Helsingin Musiikkitalo. 31.08. 2011.
Kallis kapakka eliitille.
Oli unohdettu suorien sinfoniakonserttien satakertainen kuulijajoukko. Radiokuuntelijat.
---------------------------------clip, clip-----------------------------------------------------------
PS. Ovatko elävät, suorat konsertit Museotavaraa, aikansa elännyttä,
missä yleisö passiivisina seuraa jotakin.
TTA.

Mielestäni eivät ole. Musiikkitalojon johdon mielestä ehkä ovat.
.......................................................................................
Eikä sen akustiikkakaan ole varauksetonta kiitosta saanut. Mikä helvetti siinä on kun musiikki/oopperataloja on rakennettu satoja vuosia ja Eurooppa on niitä pullollaan ja jokaisessa pelaa ääni ilman mitään ihmeellisiä elektroonisia kikkailuja.

Mitä minä olen kuullut asiantuntijoiden haastatteluja, kaikki ihan varauksetta ovat kehuneet talon akustiikkaa, jopa ylistävin sanakääntein. Että eiköhän se ole nyt sitten ihan onnistunut. Mikäpä koskaan saisi varauksetontya hyväksyntää - aina joku nurisee.

humalainen kirjoitti:sadat pystryvät psatremåpaan kuin sibbe joka opn täysin merkityksetänön minulle kutyen strauss tai prokofjev.

Edelleen sama vastaus kuin monesti aiemminkin: Sibeliusta ei ole mikään pakko kuunnella jos ei kiinnosta, se ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Mutta on kai muusikoilla, orkestereilla ja kapellimestareilla oikeus olla kiinnostunut ja soittaa sitä. Kokonaan toinen asia on se, että muutakin soitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, ja varsinkin esim. ulkomaankiertueilla orkesterit voisivat esitellä suomalaista osaamista laajemminkin. Nythän kyllä muutamat nykysäveltäjät ovat paljon esillä, Rautavaara, Saariaho, Lindberg, Aho... mikä on tietysti hieno asia.

punoja kirjoitti:Mitä minä olen kuullut asiantuntijoiden haastatteluja, kaikki ihan varauksetta ovat kehuneet talon akustiikkaa, jopa ylistävin sanakääntein. Että eiköhän se ole nyt sitten ihan onnistunut. Mikäpä koskaan saisi varauksetontya hyväksyntää - aina joku nurisee.

Kehuja minäkin olen kuullut, ainoa pienenpieni varaus jonka olen huomannut, koskee jousien sointia. Varmaan sekin on silti huippuluokkaa ja loppujen lopuksi kuuluu makuasioiden alueelle. Jonkun mielestä sointi voi olla jopa liian selkeä ja kirkas kun on huonompaan tottunut.

Sisällä en tietenkään ole vielä käynyt mutta ulkopäin olen talon nähnyt bussin ikkunasta. Ei se minusta mikään nerokas ole, liian monta reunaehtoa on ollut sen muotoa rajoittamassa, ei saa esimerkiksi olla liian korkea ja lasipintaa on paljon kun täytyy olla suuria ikkunoita, joista voi ihailla ratapihan maisemia. Ei ne naapuritalotkaan minusta mitään kummallisia ole, Kiasman peltitynnyri ja Sanomatalo, joka on aina vaan kesken siitä päätellen, että siinä yhdellä seinällä on rakennustelineet vielä paikoilaan.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:sadat pystryvät psatremåpaan kuin sibbe joka opn täysin merkityksetänön minulle kutyen strauss tai prokofjev.

Edelleen sama vastaus kuin monesti aiemminkin: Sibeliusta ei ole mikään pakko kuunnella jos ei kiinnosta, se ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Mutta on kai muusikoilla, orkestereilla ja kapellimestareilla oikeus olla kiinnostunut ja soittaa sitä. Kokonaan toinen asia on se, että muutakin soitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, ja varsinkin esim. ulkomaankiertueilla orkesterit voisivat esitellä suomalaista osaamista laajemminkin. Nythän kyllä muutamat nykysäveltäjät ovat paljon esillä, Rautavaara, Saariaho, Lindberg, Aho... mikä on tietysti hieno asia.

Ei olisi millään tavoin mielekästäkään kuunnella aiona vain sitä samaa ja samaa kuten nykymaailmassa näyttää musiikkiperintömme suureksi vahingoksi ja kultivoitumattomien kuulijoiden menetykseksi tapahtuvan. sibeliuksen musiikki ei kuten olen monen monen kertaa tiodennut yksinkertaisesti anna minulle sellaisia emotionaalisia kokemuksia ja syväöä tydytrystä kuin miltei kenen tahansa muun historiallisen tai historiattoman sinfonikkomme musiikki jota olen päässyt kuulemaan mutta näinhän ei valitettavasti nykymenolla useinkaan tapahdu vaan todellakijoudumme olosuhteiden pakosta kuuntelemaan yhä uudrstaan niitä samoja teoksia hyvin pieneltä joukojta jälki-uus-myöshäis ja yleisromattisilta mutta myös vapaatonaalisilta ja pandiatonisia kvinttirakenteisia sointuja käyttäviltä uusklassikko säveltäjiltä, tosin linnalalta en ole kuullut kuin kerran hänen 2. sinfoniansa vain tai melartinilta siikajoki sinfonisen runoelman ja tuntui kuin jokin valtava musiikista purkautuva energia olisi painanut pääni tyynyä vasten ja olemukseni olisi kauttaaltaan ollut ekstaattisessa tilassa.

paöljon hektisempää kuin mennä kuuulemaan konserttiin jotakin sovinnaisen patavanhoillista virkamiesmusiikkia tippa silmässä olisi päästä tutustumaan aina uusiin kaunotaidetta kylläkin edustaviin tematiikaltasan tonaalisiin tuttavuuksiin ja pulssi korkeallla jännittyneenä odottaa orkesterin virittäessä soittimiaan kuinka uudella ja ennenkokemattomalla tavalla kussakin teoksessa musiikki vaikuttaa tunteisiimme ja intohimoihimme ärsykkeen tavoin muokkautuen sen jälkeen vaastaanottokykymme mukaan. karl ekman totesi aikanaan että tonaaliset säveltäjät kykenevät yksinkertaisin keinoin ilmaisemaan musiikissaan voimakkaampia affekteja kuin atonaalisen musiikin nsuurimmatkaan mestsrit.

poppi ja rokki nyt ovat täyttä sontaa.niitä ei pidä sekoittaa vakavaan taidemusiikkiin.

niin kauan kuin yleisö hyväksyy tämän epäoikeudenmukaisen kohtelun muita historian tomuun häipynitä neroja kohtaan eivätkä päästä älämölöä tämän vääryyden johdosta niin eivätköhän tosiaan julkiset sinfoniaorkesteritkin valtion ja veronmaksajien kustannuksella voine soittaa mitä ikuna tahtovat ilman että omatunto tai taiteellinen omatunto kolkuttaisi.. jos epäkohtiin ei ajoissa puututa vääryyksiä ja mokia on vaikea korjata enää myöhemminkään. jo merikanto totesi auikanaan että aina sitä sibbaa soitetaan joka paikassa eivätrkä nuoremman polven säveltäjien teoksstkaan pääse esille arvoisellaan tavalla.

näin on aina ollut ja näin on aina oleva totesi ammonin pappi nuorelle sinuhelle mika waltarin eepoksessa.

minun itseni kehittelemässä mallissa jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan jotta säveltäjät saisuivat mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun.