YLE Radio 1

Nimettömälle vielä, tulin vaikka odotan puhelua enkä siis saisi olla modeemissa.
Tuoksuhan se on. No jos tämä ei kelpaa niin kuulun kai sitten Junttilan peräkamariin. Mutta ei tämä sitä elokuvaa pelasta. Se olisi pitänyt tehdä hienovaraisemmin ja hellemmin. Al Pacino saa syyttää itseään myös jollei ohjaaja erikseen käskenyt häntä huutamaan repliikkejään. Tyhmä ohjaaja sitten kuka liekin.
Jollen tajunnut niin voitko selittää.

Marja Salonen kirjoitti:Nimettömälle vielä, tulin vaikka odotan puhelua enkä siis saisi olla modeemissa.
Tuoksuhan se on. No jos tämä ei kelpaa niin kuulun kai sitten Junttilan peräkamariin. Mutta ei tämä sitä elokuvaa pelasta. Se olisi pitänyt tehdä hienovaraisemmin ja hellemmin. Al Pacino saa syyttää itseään myös jollei ohjaaja erikseen käskenyt häntä huutamaan repliikkejään. Tyhmä ohjaaja sitten kuka liekin.
Jollen tajunnut niin voitko selittää.

Pacinon ulvonta johtuu hänen roolihahmonsa. Jotkut kapparit voivat nimittäin PUHUA LUJALLA ÄÄNELLÄ.

Marja, olen pahoillani, tarkoitus ei ollut olla vaikeaselkoinen. Vastamyrkyn viesti oli siinä alimpana, hän palasi vanhaan aiheeseen. Mielijohteesta panin pari sanaa teille molemmille, siitä samasta aiheesta.
Rautalangasta: Kivi, Kilpi, Proust, eräänlaisia kulmakiviä, eikö totta. Omaa järkeilyä: luit Tuurin Talvisotaa.

Vastamyrkky, paatko kääntäin tosta (suomeksi)

Had we but world enough, and time,
This coyness, Lady, were no crime.
We would sit down and think which way
To walk and pass our long love's day.
Thou by the Indian Ganges' side
Shouldst rubies find: I by the tide
Of Humber would complain.

Nimetön kirjoitti:Vastamyrkky, paatko kääntäin tosta (suomeksi)

Had we but world enough, and time,
This coyness, Lady, were no crime.
We would sit down and think which way
To walk and pass our long love's day.
Thou by the Indian Ganges' side
Shouldst rubies find: I by the tide
Of Humber would complain.

Meillä ei ollut kuin maailma...ja aikaa.
Sievistelevyyteni, rouva, ei ollut rikos.
Istuisimme ja miettisimme mikä olisi paras tapa viettää tämä pitkä rakkautemme päivä. Sinä Gangesin virralta rubiineja löytäisit ja minä Humberin laskuvesillä valittaisin.


Hmmm.... I don get it . Miten tämä liittyy mielipiteeseeni Kivestä ja Kilvestä. Mieleeni tulee banaaleja tulkintoja, jotka taidan jättää väliin...

No täällä nyt taas olen. Pitäisi kai hankkia jokin laajakaistajuttu koska puhelinlasku kohta repeää.
Kiitos rautalangasta Nimettömälle. VastaMyrkylle sanoisin että tietenkin jotkut upseerit, sitä kai tarkoitit, huutavat mutta se oli mielestäni tässä virhe. Olet varmaan eri mieltä. Kylläpä Nimetön Sinulle antoi melkoisen runon käännettäväksi.
Minulla oli melkoinen elokuvapäivä tänään. Menin tosiaan leffaan tällä kertaa. Ajattelin että kukaan järkevä aikuinen ei varmaan katso tällaista mitä minä. Olisi saanut jäädä katsomatta tai sitten ei. Leffa oli huono. Mutta oli siinä muutama valopilkkukin. Olin katsomassa Aarresaaren ja Flynnin muistojen tiimoilta Pirates of the Caribbean. En jäänyt katsomaan kuka oli ohjannut tai kuka oli musiikista vastuussa. Kauheaa melskettä ja kuvankäsittelyä. Nautittavaa oli heti kun kuva sai rauhassa olla mitä oli.
En pidä Dolby-jutuista äänentoistossa, ääni saisi minulle tulla vain edestä. Kuuloni on herkistynyt. On niin vähän pieniä elokuvateattereita, joissa voisi rauhassa kuunnella ääntä eikä melua. Ääni sitä paitsi koko ajan tuntui jotenkin tutulta. Jollei tekijä ole lähellä Ridley Scottin Gladiaattorin säveltäjää niin ainakin tässä oli plagioinnin maku. Hauskaahan siinä myös oli kuvankäsittelyssäkin, osin myös juonessa mutta parasta oli kyllä Johnny Depp kaikkineen: liikkeet, ääni, ulkonäkö, hän ei ollut kuvan kaunis poika vaan persoona. Muuten elokuva oli roskaa.

Alkukuvana näytettiin vaikka lapsia oli katsomossa mainosfilmiä ilmeisesti tulevasta, Bad boys. Sanoisin että näiden näytteiden perusteella elokuva vaikutti syrjinnältä. Mustaihoiset miehet kohelsivat muka hauskasti rikkoen kaiken ja valkoihoinen mies kyseli oliko kaikki tuo muka tyhjän takia tarpeellista. He olivat kai poliiseja. Voi että.

Vietin vielä iltaa, kukapa ei jaksaisi, Altmanin seurassa koska nauha pyörii sen ykkösen leffan kimpussa. Kyllä oli ilkeä, miten voivatkin naiset olla siten kuvattuja että melkein huusin: turpa kiinni jo kaikki. Aika hyvä juttu kaikkineen. Ja R. Gere kaiken keskellä. Se siinä parasta olikin.
Nyt olen väsynyt ja lopetan tähän. Toivottavasti Reiska ei minua kovin soimaa tällaisesta iltavalinnasta. Hän olisi tehnyt toisin sen tiedän.

Joo, hankalaa on, ei näy edellistä viestiä, ei näy otsikkoa, en tiedä, minkä keskustelupötkön jatkoksi tämäkin menee ja löydänkö tätä tai muutakaan enää koskaan.
Arvostelin jo viime viikolla tätä uudistusta enkä nyt millään löydä, onko joku vastannut jotakin. En ole rekisteröitynyt. Miksi pitäisi? En halua liittyä mihinkään puolueeseenkaan.
Ei olisi niin hirveästi aikaa yrittää syventyä yhden keskustelupalstan uusiin kotkotuksiin. Miksi KAIKKI käy monimutkaisemmaksi?

Muuten olen sitä mieltä, että Helsingin Sanomien toimittaja Matti Ripatti on hyvä kirjoittaja. Ehkä hänellä on jonkin verran vaikutusvaltaakin arvostellessaan radiouudistusta. Härkönen ja Alho vain käyttävät valtaansa kuten sitä niin monesti käytetään; eivät vastaa mitään mihinkään, vallankäyttöä sekin.

Eeva kirjoitti:Härkönen ja Alho vain käyttävät valtaansa kuten sitä niin monesti käytetään; eivät vastaa mitään mihinkään, vallankäyttöä sekin.

Mun mieleeni tulee kyllä ainakin yksi O Alhon kirjotus Hgin Sanomissa, joten ainakin vähän ovat vastanneet. Liioittelu no tylsää.

Taas on yksi joukoistamme pois.Elia Kazan.Hänen suuri luomuskautensa oli 50-60 lukujen aikana.Näin häneltä useampia vähän paatoksellisia elokuvia,mutta oudosti ne vaikutti minun herkkään nuoruuteen? Pitkä lista ,joista voisin valita useampia elokuva-suosikkeja:Viva Zapata,Viettelyksen vaunu,Eedenistä itään,Kasvot väkijoukossa,Kuumetta veressä ja oma suosikkini America America.En tiedä olivatko nuo tuon aikaiset kuvat parempia,mutta jotain niissä oli.Ehkä oma nuoruus oli jonkinlainen vaikuttaja.Hän nosti monen näyttelijän suureen tietoisuuteen.Mutta kaipa Kazanilla oli jotain negatiivista omassa elämässään.Mutta eihän kukaan ole täydellinen.Elämäntyöstään hän sai vasta tunnuksen -99.

Kyllä Kazanin Kuumetta veressä on aivan ehdoton. Paras Natalie Woodin rooli. Jotenkin Nuoressa kapinallisessa hänen roolissaan on käsikirjoituksen puolesta hieman keinotekoistakin puolta. Mutta tuo toinen. Siinä on sitä jotakin. Tulisi vaan nähtäväksi taas. Onkin jo aikaa kun viimeksi näin.

Simo Halisen Cyclomania ei ollut lainakaan hullumpi. Jos vielä pyöräilijän tilanne olisi pysähtynyt harjoittelukauteen, niin ehkä siinä olisi päästy kestävämpään ihmiskuvaukseen. Nämä sairaasta terveeksi tulemiset eivät minua oikein elokuvissa vakuuta jollei ole painokkaampaa sanottavaa. Mutta tekijöistä varmaan vielä kuullaan. Äänimaailma oli kuitenkin sellainen, että hyvä kun loppui. Mitään paussia tai tasajaksoa ei oikein sykinnässä ollut ennen lopun seesteisyyttä. Ei kai ollut tarkoitus, että katsoja saa kohtauksen.
Huomasin tullessani Hesarin otsikkosivuilla, että Näkymätön Elina on valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Meneekö jossain vielä. En kuitenkaan ehdi, luulen. Tämä päätelmä ei kuitenkaan johdu mistään nuortenelokuva-asetelmasta tai muusta sellaisesta. Olkoon onnekas.
Ja Kazanista vielä. Kyllähän Eedenistä itään tietenkin vielä Kuumetta veressä voittaa.

Kyl määki nin pal hurmantussi ku mä niit Natalie suklanruskei silmi kattossi.
Takaan etten osaa, mutten malttanut olla yrittämättä Heli Laaksosen matkimista. Kulttuuritorstai yllätti innovatiivisuudellaan. Eipä saatukaan runouutisia vaan runoraati. Pilottikisan voitti tuo mainittu Heli ja syystä. Toiseksi parasta hänen runossaan kruunu joka tahtoo takertua pyykkinaruihin ja paras: Tiädäks mitä? - Ei mittä.

Kazanista puheen ollen menen Reiskan leiriin jos noista mainituista pitäisi yksi nostaa muiden edelle. Natalie myös taisi kärsiä jonkinlaisesta syrjinnästä. Hän ei saanut merkittävää palkintoa kunnes sen antaminen olikin jo myöhäistä.

Jännittyneenä odottelen Vastamyrkyn reittausta Cyclomanian dialogille kuten muillekin ansioille. Lopusta jäi mieleen: "Oona, mä haluaisin pyytää sulta anteeksi".

Kyllä elokuvan kuolemattomuudessa aika iso kriteeri on, miten paljon katsomista se kestää. Eli miten kauan samasta rainasta riittää yllätystä, oivallusta, huumoria...
Tässä mielessä minun ykköseni on Krzysztof Kieslowskin (etunimi saatetaan oikeinkirjoittaa jollain toisellakin tavalla) La Double Vie de Véronique eli Veronikan kaksoiselämä. Lukuisia katsomisia kestäviä juttuja ovat myös Piukat paikat, Citizen Kane, Kurosawan Köyhän pikajuna, Bergmanin Smultronstället, useat Truffaut'n jutut (joiden jatkoksi Kieslowskin tuotanto sopii erinomaisesti) ja kotimaisista Edvinin Tuntematon, Parikan Pohjanmaa ja Kaurismäen Varjoja paratiisissa. Siis muutamia mainitakseni...

En lähde moxu Sinua ja makuasi moittimaan. Veronikan kaksoiselämä on kauneimpia elokuvia mitä tiedän. Olen katsonut sen vain kerran ja siinä oli sellaista säihkettä ja kauneutta että annos tuntui jo liialliselta. Liian kauniilta melkein. K:n tuotanto kaiken kaikkiaan on jännittävä. Aiheitten valinta, musiikki, moraalinen ote kaikessa. Olen nähnyt pari hänen tekemäänsä dokumenttia myös Puolasta. Niissä vasta jännitettä riitti. Ne olivatkin, näin olen käsittänyt, elokuvia, joista piti lukea rivienvälit ennen kaikkea.

Nimetön, en nähnyt Runoraatia joten sitä puolta en käsitä. Sen sijaan katsoin kulttuuritorstaista Kuutti Lavosesta ohjelman. Hauska ja totinen ihminen. Ehkä reetta Klassikkokirjoista piti siitä jos katsoi. Muistan hänen isänsä työt myös, joitakin näin joskus Amoksella.
Mitä tulee Natalie Woodin tulkintataitoihin niin niitähän ei voi kieltää. Hän se osasi. Reiskan lista Kazanin leffoista on ihan hyvä. Tänään tulee telkasta dokumentti Michael Moore tien päällä. Voisi olla katsottavakin.
Miksi et Nimetön voi tulla tälle puolen. Olemmeko me täällä jossain suljetussa tilassa vai Sinä siellä. Hoi!

moxu kirjoitti:Kyllä elokuvan kuolemattomuudessa aika iso kriteeri on, miten paljon katsomista se kestää. Eli miten kauan samasta rainasta riittää yllätystä, oivallusta, huumoria...
Tässä mielessä minun ykköseni on Krzysztof Kieslowskin (etunimi saatetaan oikeinkirjoittaa jollain toisellakin tavalla) La Double Vie de Véronique eli Veronikan kaksoiselämä. Lukuisia katsomisia kestäviä juttuja ovat myös Piukat paikat, Citizen Kane, Kurosawan Köyhän pikajuna, Bergmanin Smultronstället, useat Truffaut'n jutut (joiden jatkoksi Kieslowskin tuotanto sopii erinomaisesti) ja kotimaisista Edvinin Tuntematon, Parikan Pohjanmaa ja Kaurismäen Varjoja paratiisissa. Siis muutamia mainitakseni...

Köyhän Pikajunasta olen kyllä samaa mieltä. Tuntematonta ja aliarvostettua Kurosawaa. Yksi inhimmillisimmistä elokuvista, joita olen nähnyt. Mestarille kävi huonosti taloudellisesti elokuvan suhteen: vastaperustettu tuotantoyhtiö meni konkurssiin.

Köyhän pikajunan jälkeen Kurosawa oman samuraiperinteensäkin vuoksi yritti itsemurhaa. Näin oli kesällä tai jo keväällä hänestä tulleessa dokumentissa. On elokuvakin hyvä mutta dokumentti Kurosawasta oli tosi hyvä.
Ja eilisen Tien päällä Michael Moore (TV2) oli nautittavaa herkkua. Musiikki räväkkää ja tuntui melkein kuin olisi ollut USA:n Taanila liikkeellä. Kovin oli kotoinen meininki noin muutenkin mitä teollisuuteen ja työllistämiseen tulee. Siellä mittasuhteet tietenkin vielä toiset.