YLE Radio 1

Katson hyvin tarkkaan aiheen ja jos on mielenkiintoinen,niin katselen Mirja Pyykön ohjelman,koska hän on eräs parhaita toimittajia.

Nyt sattui aihe,hyvä Marja,joka kiinnosti minua,vanhaa stadin kundia.Ohjelman Hyvä Marja voit katsella tai nauhoittaa,koska se tuleee uusintana perjantaina (28.5) kello 13.35-14.30. Pistäppä merkille kuinka viisaita sanoja sanoo arkkitehti Jouni Kaipia.

Siihen koukkujuttuun sanoisin,että eipäs sitä 15 vuotiaan päähän paljon järkeä mahdu.Pojat ovat poikia.

Olen odottanut Mirja Pyykön Kuvat jotka muuttivat maailman alkamista, mutta Jos on tullut näköjään pysyäkseen (?). En syytä Sinua tietenkään Reiska parahin, kunhan laskin leikkiä (istuin Teatteri Jurkassa katsomassa Mobile Horroria), mutta oli hyvä että kerroit uusinnasta niin voin aiheen vuoksi ohjelman nauhoittaa. Klaude_Stadista tuntuu olevan samoilla linjoilla kanssasi.
Eipä ole Alvar Aalto kovin korkella tässä keskustelussa. Ehkä hänen paras tuotantonsa on Seinäjoella ja Jyväskylässä.

Reiska, onneksi 15-vuotiaat pojat ainakin välillä selviävät nuoruuden kohelluksista.

Wiipurissa on Aallon piirtämä kaunis kirjasto mutta se on ränsistynyt sikamaiseen kuntoon. Muutamat korjausyritykset lienevät vaan pahentaneet rappiota. Mielestäni koko pytinki voitaisiin jättää sinne rauhassa mätänemään ja samoilla piirustuksilla rakentaa uusi talo johonkin tänne rajan tälle puolelle.

Aallon suunnittelemassa kirjastossa Viipurissa en ole koskaan käynyt. Olen vain nähnyt kuvia ja kun kirjastosta on kyse, niin keskittymisrauha ja valaistus tulevat minulle ensinnä mieleen. Kuvat kertovat onnistuneesta ratkaisusta. VeHyn ehdotus on vaikea. Siinä on niin paljon rahaa kyseessä.

Katsoin keskellä päivää Jos-ohjelman uusinnan. Mielenkiintoisia asioita tuli esiin. Viljo Revellin suunnittelema Makkaratalo oli suorastaan helpotus. Olin täysin tietämätön tai unohtanut mitä muuta siinä samassa korttelissa olisi voitu tehdä. Vanhan ylioppilastalon purkaminen olisi ollut asia, jota sydän tykyttäen vieläkin muistettaisiin. Minua ei näin ollen ottanut tuo taidehistorioitsija päähän ollenkaan niin paljon kuin Reiskaa ja Klaudea Stadista. Toisaalta Makkaratalo saa jotain henkistä tukea vieressä olevalta Ateneum-rakennukselta (Höijer). Se on kyllä sanottava.

Tuli mieleeni opastuskierrokset. Ehkä niitä onkin, minä vaan en tiedä. Suomen Elokuva-Arkisto järjesti muistaakseni noin vuosi sitten ohjelmistossa olleiden Palmu-elokuvien kunniaksi Palmu-kävelykierroksen. Ilmeisesti käytiin Eirassa ja Katajanokalla ainakin. Suosiosta en tiedä. Itse kiertelin erään toverini kanssa Länsi-Pasilan puutalokortteleita ja Katajanokan näkymiä kuvaamassa joskus 70-luvun alussa. Paikan päällä asian hahmottaa toisin. Hyvin konkreettisesti. Myös liikenteen havaitsee eri näkövinkkelistä, kun on kulkuneuvon ulkopuolella.

Parahin interlorn, ulkomaillahan (Englannissa ainakin) on laitettu joitakin rakennuksia kasaan jo senkin vuoksi, että niissä ikään kuin sikiää epäsosiaalisuus eikä kukaan niissä viihdy. Minua kiinnostaa nyt tulossa oleva rakennus: Musiikkitalo siinä mielessä, että alueen maapohja on ollut märkää. Ilmeisen kosteaa pinnan alla on vieläkin. Pohjaratkaisujen kalleudesta ja töiden hidastumisesta kerrottiin sekä Ateneumin että Kansallisteatterin remonttien yhteydessä. Paalutusta piti lisätä paljon.
Olen käsittänyt, että joku geologi on sanonut joskus Aseman ympäristöön rakennettavan liian suruttomasta juuri maapohjan kestävyys unohtaen. Miten Musiikkitalon kävisi. Ettei tulisi käsiin uutta finlandiakatastroofia mutta vain toisenlaisessa muodossa.
VR:n makasiineista olen pitänyt. Niiden oikeudesta olla kaupungin keskustassa on moni eri mieltä kanssani. Jos niistä edes jotain, tarpeeksi, jätettäisiin! Ja niihin liittyen: voitaisiko ajatella, että ei puiston tarvitse olla mikään ruusupenkkien vyöhyke. Töölönlahden kukkaistutukset Helsingin juhlaviikkoihin liittyen ovat tulleet varmaan kalliiksi, mutta mikä ihanuus tuo alue onkaan ollut kasvien tiiraajalle. Nähdä kukat eri-ikäisinä koko kesän on jo sellainen asia, jota ei kaupunkilaiselle suoda kuin siirtolapuutarhassa.
Kun ihmiset suostuvat moneen mutta eivät kaikkeen sentään ja kun ihmiset ovat eri mieltä eri rakennusten arvosta ja mahdollisuuksista, niin voitaisiinko ajatella, että jos Makkaratalolla on oikeus säilyä koska se kertoo erään ajan historiasta niin myös jollain puistolla on oikeus säilyä, koska sen kovin moni tuntee tarpeelliseksi. Kyetäkseen hengittämään autojen täyttämällä niemellä ja toisekseen iloitakseen kasveista, joita täällä ei niin kovin paljoa ole verrattuna muuhun osaan maata.

Nyt kun Vehy on jälleen liittynyt keskusteluun niin pyytäisin kertomaan lisää esimerkistäsi Rauman torilta. Kuinka muutos saatiin aikaiseksi: oliko kyseessä vahva kansalaispainostus vai heräsivätkö kaupungin päättäjät omatoimisesti vai lähtikö asia etenemään rakennuksen omistajan aloitteesta?

Hyvä Marja, jos haluat nähdä mitä Revell ja kumppanit ovat suunnitelleet Helsinkiin, niin oheisesta linkistä löytyy kaikkein villeimmät suunnitelmat - mm. aiemmin mainitsemani moottoritie sekä makkarakortteli:

http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/ut ... _uusi.html

On totta, että on suuri helpotus, että City Center kattaa "vain" neljäsosan yhdestä Helsingin keskeisimmistä ja eniten nähdyistä kortteleista, mutta itse en vertaisi nykytilannetta pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Tältä pohjalta voisi ajatella, että jos Smith-Polvisen järkyttävä moottoritiekompleksi (joka on utopioissa esitelty vain osittain) olisi toteutunut nelikaistaisen sijasta kaksikaistaisena, olisi ratkaisu ollut hyvä, koska se ei olisi ollut niin paha kuin alkuperäinen suunnitelma. Toisekseen Helsingissä ja Suomessa riittää 60-luvun ideologioiden muistomerkkejä enkä jaksa ymmärtää monien viranomaistahojen argumentteja Makkaratalon säilyttämisestä. Helsingissäkin näitä muistomerkkejä on kaupunginosatolkulla - otettakoon nyt vaikka Merihaka esimerkiksi. Mutta Merihakakin on yhdenmukaisuudessaan parempi yhdistelmä kuin Makkaratalo Rautatieaseman, Kansallisteatterin ja Ateneumin naapurina.

Rautatieaseman remontin yhteydessä muistaakseni oli alkuperäiset puupaalut pakko korvata ainakin osittain nykyaikaisilla betonipaaluilla, mikä ei varmasti ollut halpaa. Tämä lienee ollut tilanne myös Ateneumin ja Kansallisteatterin kanssa. Uskoisin, että näistä on otettu opiksi, mutta en siitä huolimatta ole täysin varma kuinka suhtautuisin musiikkitaloon. Periaatteessa pidän makasiineistä ja vaikka en henkeen ja vereen asti olisi lähdössä niitä suojelemaan, niin ainakaan nykyinen suunnitelma ei saa kannatustani. Jos eduskuntatalon eteen jotain rakennetaan, niin saisi olla sitten vähän arvokkaampaa, jotain mikä sopii eduskuntatalon, ostrobotnian, kansallisteatterin ja Hakasalmen huvilan miljööseen. Ehdottoman positiivista makasiineissä on niiden mataluus, tosin en tiedä onko siitä iloa, jos radan varrelle rakennetaan siihen suunnitellut toimistotalot.

"Theodor Höijer"
helsinginkasvot@hotmail.com

Parahin interlorn, et varmaan tarkoita Musiikkitalosta puhuessasi musiikin arvoa vaan rakennuksen ulkonäön arvoa tms. Minuakin kyllä miellyttää makasiinien mataluus. Siinä on näköalaa, jota aina silloin tällöin kaupungissa kaipaa. Toreilla ja korkeimmilla paikoilla sellaisen näkymän voi eteensä saada.

Tuo utopia-linkki (ääntä en kuule koneellani koska kaiuttimia ei ole asennettu) kuvineen vaikutti kauhealta. Ei sellaista. Tässä kun oli näitä liikennejärjestelyjä, niin ajatus kuntaliitoksista tulee aina vaan aktuaalimmaksi.

Kallion Reiska tietää Kallion ja Sörkan kulmat tarkkaan ja muutenkin Hesan aluetta tuntee jo vuosikymmenten ajat. Kannattaa kysyä häneltä monia asioita. Joukkoomme liittynyt Klaude_Stadista edustanee (uskoisin) nuorten mieltä.

Nuorten mieltä? Jaa mää vai? No, okei en ole yhtä kauaa dallaillut Stadin kulmia kuin Reiska, mutta en nyt ihan junnukaan ole.

Kun taas ohimennen kävin katsomassa mitä täällä kirjoitellaan, niin ajattelin vähän huvittaa teitä tämmöisellä lainauksella yhdestä toisesta keskusteluryhmästä. Herra Höijer on herättänyt keskustelua muuallakin ja joku kaveri oli kirjoittanut seuraavasti Enson talosta:

Ne, ketkä tuntevat Olavi Virran tuotantoa voivat löytää yhtymäkohtia vellovaan keskusteluun Katajanokan piikkipaikalla olevasta rakennuksesta, sen edeltäjästä sekä Virran esittämästä kappaleesta Sokeripala. Kaikkihan tietävät, että Norrménin talo oli punatiiliä ja Enson talo on valkoista marmoria minkä vuoksi sitä kutsutaan juurikin Sokeripalaksi.

1. säkeistö
Oi, jos kaunis kultaseni oisit ruusupuu
Itse sua hoiteleisin eikä kukaan muu
Pitäisin sun akkunalla, että sanois kansa:
"Parhaimmalla paikalla hän pitää rakkaimpansa"

3. säkeistö
Oi, jos oisit kultaseni soker'palanen
Pitäisin sun piilossa vain salaa suudellen
Mutta voi, voi surkeutta - voi, voi tätä pulaa:
Suudelmista suloisista saattaisit sä sulaa

Eli kaunis punainen ruusupuu pidetään parhaimmalla paikalla ihmisten ihailtavana ja valkoinen sokeripala piilossa kaikkien katseilta. Eiköhän sitten siirretä Enson pääkonttori johonkin syrjempään ja rakenneta Norrménin talo takaisin omalle paikalleen kaikkien ihailtavaksi. Minun puolestani Enson talon voisi vaikka räjäyttää, mutta eipä sen purkaminen taida mennä ikinä läpi misään virastoissa ja valtuustoissa.

Ja mitä tulee makasiineihin, niin kyllä hemmetissä ne pitäisi suojella tai ainakin säilyttää. Onhan ne vähän rähjäisen näköisiä, mutta mikäs ihme se on, eihän niitä kukaan halua siistiä, kun on purku-uhka päällä koko ajan. Tätä taktiikkaahan kaupunki on käyttänyt ennenkin: pistää rakennuksen purku-uhan alle niin, että kukaan ei halua pistää rahoja sen kunnossapitämiseen. Ja sitten kun rakennus on tarpeeksi huonossa kunnossa, niin on hyvä syy vetäistä se maan tasalle.

Vaikka kyllä toi homma toimii toisinkin päin. Kallion susiruma virastotalo oli niin huonossa kunnossa, että sen purkaminen ja uuden talon rakentaminen olisi tullut liki yhtä kalliiksi kuin sen kunnostaminen. No, kunnostettiinhan se kuitenkin ja yksi argumenteista oli se, että rakennus muodostaa ilmasta katsoen geometrisen kokonaisuuden ympyrätalon kanssa. Ilmasta katsoen.. voi kiesus!!

VeHy kirjoitti:Wiipurissa on Aallon piirtämä kaunis kirjasto mutta se on ränsistynyt sikamaiseen kuntoon. Muutamat korjausyritykset lienevät vaan pahentaneet rappiota. Mielestäni koko pytinki voitaisiin jättää sinne rauhassa mätänemään ja samoilla piirustuksilla rakentaa uusi talo johonkin tänne rajan tälle puolelle.

Aika radikaali ehdotus, mutta ymmärrettävä tilanteen huomioon ottaen. En ole käynyt paikalla muutamaan vuoteen, joten muistikuvat ovat hämäriä, mutta kirjasto ei mielestäni istu oikein kunnolla ympäristöönsä. Viipurin vanha, kaupunginmuurin sisään jäänyt kaupunki oli suomalaisittain niin vanhaa rakennuskantaa, ettei sinänsä hienosti onnistunut Aallon funkis siihen ympäristöön istunut. Onneksi olivat upottaneet rakennuksen puistoon, jossa se parhaaseen turistiaikaan peittyy vehreyteen. Talvella kirjasto sen sijaan saattaa iskeä pahastikin silmään, kun katsoo "väärältä suunnalta".

Historialliseen ympäristöön rakentaminen on hankalaa.

Suomessa on onnistuttu ehkä parhaiten juuri Viipurissa, jossa mm. Otto I. Meurman oli vv. 1918-37 asemakaava-arkkitehtina ja Uno Ullberg vv. 1932-36 kaupunginarkkitehtina (suunnitteli kaupunkiin aiemminkin). Minusta he ovat suomalaisen arkkitehtuurin suurimpia sankareita. Viipurin keskustassa parasta uutta arkkitehtuuria lienevät olleet Ullbergin uusklassiset rakennukset. Irtiotto perinteeseen tuli hieman myöhemmin, joten sotien välisen ajan vilkas rakennustoiminta ei rikkonut historiallista kaupunkikuvaa kuten olisi käynyt, jos grynderit olisivat päässeet "modernisoimaan" kaupunkia 1960-luvulla. Turussahan sen sotkun näkee.

Lisäksi Viipurissa jossain rautatieaseman ja Kannaksenkadun alkupään tienoilla oli hienoa, raskasta vuosisadanvaihteen kaupunkirakentamista, jollaisesta voi Suomessa nauttia lähinnä vain Helsingissä (Tampereella pienimuotoisemmin). Ei tule funkiksen keveyttä eikä myöhemmän lasi-teräs -arkkitehtuurin valoisuutta vähääkään ikävä.

Interlornin aiempi maininta Montpellierin keskustan uudistamisesta on hyvä muistutus, että muualla käsitetään kaupunkikuvan tärkeys. Sen alta voi raivata epäonnistunutta uustuotantoa (tai siirtää muualle) ja suunnitella tilalle historialliseen ympäristöön paremmin soveltuvia kertaustyylejä. Uusklassismin ansiot ovat tällöin ilmeiset.

En tarkoita, että Helsingin kasvoja pitäisi keinotekoisesti vanhentaa korvaamalla 1960-luvun rakennuskantaa kvasihistoriallisella uusklassismilla. Eihän ikä mikään arvo ole. Helsingin keskustan viehätys on juuri siinä, että sen historia alkaa Engelin empirellä, josta nopeasti siirrytään jugendin ja uusklassismin kautta virtaviivaiseen rakentamiseen. Mutta joitain nurkkia, joihin on tungettu ympäristöön heikommin istuva uudisrakennus, voisi kyllä "vanhentaa". Enson pääkonttoria en kuitenkaan ensimmäisenä menisi purkamaan, koska se istuu paikalleen hienosti: mittasuhteet (mataluus) ja rakennuksen rytmiikka toimivat. Silmään pistää lähinnä sen väri.

K-meleonia hieman muunnellen, punaiset ja valkoiset -politiikka tuntuu kyllä vaikuttavan rakennuksiinkin. Olin ajatellut tuota Enson taloa ja sen takana ole katedraalia ja sitä tiiliympäristöä. Monelle vanhemmalle kirkko on vieläkin ryssänkirkko. Ei ollut helppoa ortodokseilla siirtolaisilla kotomaahan evakkona tulo. Jotenkin tuntuu, että tuo tiilikokonaisuus (punainen) haluttiin särkeä ja saada siihen jotain antiikin valkeaa Hellasta eteen kulissiksi. Mutta en minäkään kyllä Ensoa hajoittamaan menisi. Silmään se käy, sille ei voi mitään.

Klaudelle-Stadista: olet siis täällä aiemminkin vieraillut, ehkä Vieraana koska Reiskan tiedät. Kun kirjoitin Reiskasta ja Kallion/Sörkan tuntemuksesta en niinkään tarkoittanut hänen henkilökohtaista ikäänsä vaan monivuotista asumista alueella. Mutta Reiskahan kuuluu täällä siihen sakkiin mihin minäkin ja Sinä luultavasti kuten käy ilmi ainakin hiukka nuorempaan.

Interlorn tekee ehkä jotain tutkimusta. Olisikin hauska kuulla, mitä hän tekee. Niinpä, hyvä interlorn, voitko vastata meille, teetkö tutkimusta kaupungista, joka on nyt melkoisessa pyörityksessä esim. kuntaliitosasioiden vuoksi. On vastaus mikä tahansa niin mielelläni minä näistä asioista kirjoitan, koska ne suorastaan vyöryvät päälle. Näistä asioistahan pitäisi kirjoittaa kaikkien, koska maan pääkaupungista on kyse.

k-meleon, mainitsemasi arkkitehdit ja Viipuri yleensäkin ovat hyviä esimerkkejä siitä kuinka osassa Suomea osattiin ymmärtää vanhan kaupunkikuvan säilyttämisen tärkeys. En tosin usko, että Viipuri Suomella säilyessään olisi pystynyt pitämään keskustaansa koskemattomana. Luulen, että siellä olisi käynyt samalla tavalla kuin Helsingissä ja Turussa.

Mitä tulee arkkitehteihin, niin oma suosikkini on - kuten arvata saattaa - Theodor Höijer, jonka kynästä on lähtenyt mm. Ateneum, Norrménin talo sekä Ateneumin takana sijainnut VPK:n talo, joka oli Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istuntopaikka 1907-1910. No, ainoana näistä on jäljellä Ateneum ja Höijern komeita töitä on purettu muutenkin hävyttömän paljon. Ehkä hänen ansionsa eivät kuitenkaan ole k-meleonin mainitsemien arkkitehtien tasolla, koska Höijer teki oman aikansa näköisiä rakennuksia. Hän ei siis taistellut ajan henkeä vastaan, kuten Meurman ja Ullberg varmasti tekivät.

Stora-Enson pääkonttorista voidaan toki keskustella loputtomiin, koska makuasiat ovat makuasioita. Oma mielipiteeni on se, että rakennus itsessään on ihan tyylikäs. Ei ehkä Aallon parhaita töitä, mutta ei huonoimpiakaan. Mutta mielestäni se ei istu ympäristöönsä; syynä on suurelta osin väri, mutta myös rakennustyyli. Modernismi harvoin istuu uusklassiseen ympäristöön ja erityisesti istuminen yhteiskuvaan Uspenskin katedraalin kanssa ei vaan onnistu - ja tästä kulmasta sen näkee kaikkein useimmin. Asian voi todentaa vertailemalla valokuvia.

http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/ ... t/0210.asp
http://personal.inet.fi/perhe/samila/rannat.htm

Ainoa tietämäni värikuva Norrménin talosta on postikorttimaalaus:
http://www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=8
Toimikoon tämä kuva vertailuna:
http://www.dlc.fi/~frank/camera/hc/hc00080.htm

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että rakennus tulisi purkaa. Kuten sanottu, se on ihan tyylikäs rakennus, mutta keinotekoisesti istutettu ympäristöönsä. Sille varmasti löytyisi parempikin sijoituspaikka eikä elementeistä rakennetun rakennuksen siirtäminen paikasta A paikkaan B ole nykyaikaisella tekniikalla mitään muuta kuin kallista. Tällä toimenpiteellä lyötäisiin kuitenkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kaksi kaunista rakennusta pysyisi kaupunkikuvassa, molemmat paikalla, jotka sopivat niille parhaiten.

Marja, mitä tulee kysymykseesi Musiikkitalosta, niin tarkoitin juurikin rakennuksen ulkoasullista arvokkuutta. Musiikki taiteena on riittävän arvokasta sijoitettavaksi mihin vain - kunhan vaan raamit peilaavat sekä sisällön, että ympäristön arvokkuutta. Voidaan toki kysyä miksi en maininnut Sanomataloa ja Kiasmaa puhuessani Musiikkitalon suunnitellusta sijoituspaikasta - on totta, että nekin ovat välittömässä läheisyydessä. Kysymys on ennemminkin siitä, että jossain vaiheessa on tehtävä rajanveto, sauma tai miksi sitä halutaankaan kutsua modernien Kiasman ja Sanomatalon sekä klassisempien Eduskuntatalon, Kansallismuseon ja muiden välille. Ja mielestäni sen sauman olisi hyvä seurata satamaradan linjausta. Jos Eduskunnan eteen rakennetaan jotain, niin olkoon se sovelias vastapeluri Eduskunnalle mielummin kuin Kiasmalle.

Mitä taas tulee kysymykseesi siitä mitä minä teen, niin tutkimus on osittain totta. Tutkin Helsingin arkkitehtonista historiaa omaksi ilokseni ja saadakseni faktapohjaa argumenteilleni vanhojen julkisivujen palauttamiseksi. Samasta syystä olen tutustunut siihen mitä muissa maissa on tehty historiallisten julkisivujen hyväksi. Ajan tätä asiaa, koska:

1. Mielestäni on viisasta korjata nyttemmin virheiksi todettuja ratkaisuja.
2. Kaupunkia pitäisi katsoa kokonaisuutena, jossa kerrostumat aukeavat kaupunkinosittain eikä kadunnumeroittain.
3. Kaupunki on asukkaiden koti ja käyttäjien elinympäristö eikä arkkitehtien näyttelytila.
4. Hyvin monet kaupunkilaiset jakavat mielipiteeni.

Tämän vuoksi siis asiaa ajan ja herätän aiheesta keskustelua, jotta näkisin mitä mieltä ihmiset ovat. Enkä siis ole ajamassa omaa mielipidettäni, vaan kuten keskustelun avauksessani mainitsin, haluan, että Helsingin kaupunki tekisi asiasta kattavan tutkimuksen, jolla todettaisiin kaupunkilaisten mielipide, saavutettava lopputulos ja rahoitus.

"Theodor Höijer"
helsinginkasvot@hotmail.com

Enhän kyseenalaista asiaasi interlorn, vaan halusin vain yksinkertaisesti tietää. Täällä Sinulla tuntuu olevan vankka kannatus. Jos Aaltoa pannaan halvalla tässä keskustelussa nyt, niin se johtuu ehkä siitäkin, että häntä on yksipuolisesti ylistetty vuosikausia ja moni muu on jäänyt sivuun.

Olen huomannut yleisönosastossa kirjoituksen, jossa kirjoittaja (arkkitehti) koki ihmisten (tyhmyyttään kuin) nyt haluavan jugendia asuakseen. Mielestäni tuo on kaukaa haettu. Eivät ihmiset niin tyhmiä ole. Ihmiset haluavat asua taloissa, jotka ovat talon näköisiä ja jotka erottuvat muista rakennuksista mutta eivät liikaa kuitenkaan vaan liittyvät sopuisasti kokonaisuuteen.

Ei pahaa sanottavaa Theodor Höijeristä. En valitettavasti tunne hänen tuotantoaan kunnolla.

interlorn kirjoitti:En tosin usko, että Viipuri Suomella säilyessään olisi pystynyt pitämään keskustaansa koskemattomana. Luulen, että siellä olisi käynyt samalla tavalla kuin Helsingissä ja Turussa.

Näin varmasti on. Viipuria johtivat kauppaporvarit, joiden intressit olivat arvatenkin hieman ambivalentit. Ns. kulttuuritahtoa heillä oli. Tästä ei ole epäilystäkään. Se kuitenkin olisi todennäköisesti jäänyt sotien jälkeisen rakennusbuumin jalkoihin. Kaupunki oli sotiin mennessä kasvanut voimakkaasti, kun muuri oli purettu. Kasvu olisi jatkunut Viipurin imiessä väen itäisen Suomen maaseudulta, joten paineet olisivat kohdistuneet Linnan ja Patterimäen väliselle alueelle hyvin raskaina. Tai suotuisten tähtien alla ja kaupunginjohdon ohjauksessa olisi päätetty, että kaupungille tehdään uusi bisnes-keskusta Patterimäen etelä-/kaakkoispuolelle, mikä olisi vetänyt kasvupaineet vanhasta keskustasta. Rakentaminenkin olisi ollut halvempaa, kun purettavana olisi ollut vain puutalokantaa.

interlorn kirjoitti:Stora-Enson pääkonttorista voidaan toki keskustella loputtomiin, koska makuasiat ovat makuasioita. Oma mielipiteeni on se, että rakennus itsessään on ihan tyylikäs. Ei ehkä Aallon parhaita töitä, mutta ei huonoimpiakaan. Mutta mielestäni se ei istu ympäristöönsä; syynä on suurelta osin väri, mutta myös rakennustyyli. Modernismi harvoin istuu uusklassiseen ympäristöön ja erityisesti istuminen yhteiskuvaan Uspenskin katedraalin kanssa ei vaan onnistu - ja tästä kulmasta sen näkee kaikkein useimmin. Asian voi todentaa vertailemalla valokuvia.

Totta, ei se oikein istu. Jotkut oikealla tavalla rajatut valokuvat vielä korostavat sopimattomuutta. Jostain minulle vain on jäänyt mieleen, ettei tuo nyt niin paha ole. Lienee eräs syyssunnuntai parin vuoden takaa, jolloin kävelyllä kierrettiin läheltä ja ihasteltiin Enson pääkonttorin eleganssia.

Marja, en toki vastannut kirjoitukseesi vastaiskuna kyseenalaistamiselle. Kysymyksesi oli aivan aiheellinen ja voitaneen sanoa, että olen itse itseni suurin kyseenalaistaja. Siksi lähdin spekuloimaan Musiikkitalon suunnitellun sijoituspaikan ympäristöstä. Yritän itse löytää argumenteistani kyseenalaistettavaa - ja suon sen toki muillekin, suorastaan toivon sitä.

Olet oikeassa kommenteissasi yleisönosastokirjoituksen johdosta. Mielestäni on hyvin huolestuttavaa, että arkkitehdit yleisesti ottaen (onneksi on poikkeuksia) tuntuvat pitävän asukkaiden - eli asiakkaittensa loppukäyttäjien - mielipiteitä turhanpäiväisinä. Mikähän suurempi totuus on heille suotu, että maallikon mielipidettä ei arvosteta tuon enempää? Tulee vähän mieleen taannoinen ideologinen suuntaus tuolla idempänä. Otetaan nyt vaikka Kiina: ns. "Suuren harppauksen" 1958-1960 aikana siirrettiin 50 miljoonaa kiinalaista terästehtaisiin teollisuuden ja sitä myötä talouden kehittämiseksi. Koska tehtaisiin siirrettiin ihmisiä lähinnä maatalouden piiristä, oli teräksen laatu huonoa (25% alalaatuista) ja toisekseen ennen siirtoja viljeltyjä, loistavia satoja kantaneita peltoja ei saatu korjattua. Tuloksena oli nälänhätä ja 20% lasku BKT:ssä. Mutta kyllähän asiantuntijat tietävät. Kansalaiset olisivat ihan omaa typeryyttään halunneet pysyä maanviljelyksen ja karjatalouden piirissä.

No, se sarkasmista tälle päivälle.

Totta on toki sekin, että tilaajien vaatimukset hinnasta ja tehokkuudesta ajavat usein kaiken muun yli, mutta arkkitehtikunnan sisältäkin on tullut kommentteja, että taitava arkkitehti (siis taitava muussakin kuin rakennusten suunnittelussa) pystyy vaikuttamaan toimillaan asiakkaaseen niin, että saa vietyä oman tahtonsa läpi. Pelottaa kysyäkin minkä verran Helsingin rakennuksista mahtaa näkyä arkkitehdin tahto ja minkä verran asiakkaan tahto.

Olet oikeassa myös siinä, että Aaltoa arvostellaan ainakin tässä keskustelussa hyvin pitkälti sen vuoksi, että häneen suhtaudutaan edelleen liian varauksettomalla kunnioituksella. Mielestäni varsin rujo esimerkki tästä on hänen koko tuotantonsa suojeleminen tai ainakin sen esittäminen suojeltavaksi. En ole mistään löytänyt varmaa tietoa siitä onko suojelupäätös tehty vai ei. Kuten yllä mainitsin, kaupunki on kaupunkilaisten koti ja käyttäjiensä elinympäristö eikä arkkitehtien näyttelytila. Rakennuksia tulisi suojella siis yksinomaan kaupunkikuvallisista ja rakennustaiteellisista tekijöistä, joissa yhtenä osatekijänä olisi rakennushistoria. Aallon töistä löytyy suuri määrä suojelukohteita jo edellämainittujen syiden perusteella. Miksi siis suojella nekin, joilla ei näitä arvoja ole?

Toivottavasti kukaan ei luule, että ajamani asia jollain tavalla henkilöityy Alvar Aaltoon ja että yksi tavoitteistani olisi hänen nimensä vetäminen lokaan. Tästä ei ole kyse, vaan siitä, että niin Aallon kuin Revellin kuin Teräsvirran ja muiden arkkitehtien työt (mukaanluettuna Höijer, Wasastjärna, Engel, Saarinen yms) asetettaisiin samalle viivalle ja annettaisiin myös kaupunkilaisille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä niistä sekä siitä mitkä ovat suojelun arvoisia ja mitkä tulisi poistaa kaupunkikuvasta edellisen rakennuksen hyväksi - ainakin julkisivun osalta.

"Theodor Höijer"
helsinginkasvot@hotmail.com

[quote="k-meleon"]Ei pahaa sanottavaa Theodor Höijeristä. En valitettavasti tunne hänen tuotantoaan kunnolla.[/quote]

Parhaan läpileikkauksen Theodor Höijerin tuotannosta saa selaamalla Helsingin Sanomien Puretut talot -sarjaa. Ne löytyvät sieltä puretut-osastolta.

[quote="k-meleon"]Totta, ei se oikein istu. Jotkut oikealla tavalla rajatut valokuvat vielä korostavat sopimattomuutta. Jostain minulle vain on jäänyt mieleen, ettei tuo nyt niin paha ole. Lienee eräs syyssunnuntai parin vuoden takaa, jolloin kävelyllä kierrettiin läheltä ja ihasteltiin Enson pääkonttorin eleganssia.[/quote]

Stora-Enson pääkonttori on tyylikäs rakennus, kun sitä tarkastelee omana itsenään. Olen käynyt myös siellä sisällä ja muistan, että erityisesti pääaula on todella, todella hieno. Mutta valitettavasti rakennuksen näkee läheltä ja erityisesti sisältäpäin ehkä satoja henkilöitä päivässä. Kauempaa, ympäristöönsä sopimattomana rakennuksen näkee päivittäin kymmenettuhannet ihmiset.

Olet oikeassa, että oikein rajatut valokuvat korostavat sopimattomuutta. Toimii se toki toisinkin päin. Jos rajataan Uspenskin katedraali, Presidentinlinna, päävartiosto ja muut pois, niin vot:

http://www.dlc.fi/~frank/camera/hc/hc00082.htm

Ehkä siis edellä mainitut rakennukset tulisi siirtää muualle.
(Tämä on sarkastinen huomautus, joka ei viittaa kenenkään keskusteluun osallistuneen kommentteihin tai mielipiteisiin. Jos tapanani olisi käyttää hymiöitä olisin käyttänyt sellaista, joka iskee silmää virnistäen.)

Minulla ei valitettavasti ole hyvää ehdotusta siitä mihin Stora-Enson pääkonttorin voisi siirtää, jos sellaiseen suostuttaisiin. Ehkä syvemmälle Katajanokalle, missä edellisen kuvan kokonaisuus toimisi ilman, että Uspenski ja Kauppatorin laidan rakennukset häiriintyvät? Joku saattaa kysyä kuinka Norrménin talo sopisi Stora-Enson paikalle nykymaailmassa. Veikkaisin, että aika hyvin: Enson talon takana on Engelin suunnittelema rakennus (minkä Aalto olisi halunnut purkaa voidakseen jatkaa rakennustaan siihen suuntaan), mikä on ollut paikallaan liki vuosisadan. Sen ja Norrménin talon välissä oli lisäksi puita elävöittämässä ympäristöä. Enson talo puolestaan on aivan kiinni Engelin rakennuksessa.

"Theodor Höijer"
helsinginkasvot@hotmail.com

Täällä käydään ihan fiksua keskustelua, mutta menee mielestäni vähän jappasun puolelle, kun pitäisi oikeasti tehdä asioille jotain. Kuis, interlorn-Höijer ajatuksesi yhdistyksen perustamisesta etenee? Toivottavasti olet tarkoittanut mitä olet sanonut.

Kävin aiemmin tänään jättämässä aloitteen kaupunginhallitukselle. Se on semmonen homma, että päättäjille pitäisi näyttää mitä mieltä kaupunkilaiset asioista on, joten eiköhän ilmaista kavereille se mielipide:

http://www.hel.fi/palvelut/aloite/aloite_fin.html

Valitsin kohteeksi kaupunginhallituksen ja ruksasin, että kaupungin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Kirjoitin siihen vaan jotenkin näin:

Vastustan Makkaratalon suojelemista sekä Alvar Aallon koko tuotannon suojelemista. Tämä ei ole kaupunkilaisten tahdon mukaista. Vastustan yleensäkin rakennusten suojelemista muista kuin kaupunkikuvallisista ja rakennustaiteellisista syistä.

Saattaa olla, että olen lainannut tuossa tekstissä muiden kirjoituksia, mutta toivottavasti kukaan ei lähetä minulle haastetta sen vuoksi. Tuntui vaan siltä, että jotain on pakko tehdä ettei nämä kaikkein hölmöimmät suunnitelmat toteudu.