YLE Radio 1

Keskusteluun Sibelius-Akatemia;
jossa lehtori Tapani Länsiö opettajana.
http://www.siba.fi/fi/

Kulttuurikeskiviikot alkoi eilen Salossa (SSS 18.1.2009).
Kevään aikana on neljä erillistä aihetta, joista eilen:
"Saranakohdat säveltaiteessa" -
"Sibelius Akatemian opettaja, säveltäjä, radio-ohjelman kriittinen
´Jälkikoira´Tapani Länsiö vastaa kysymyksiin, miten historian suuret
murrokset kuuluvat musiikissa, miksi romantiikka syrjäytti klassismin
ja miksi ja mikä milloinkin on ´hyvää´musiikkia."

Klassismin keskiönä Länsiö kertoi musiikkinäyttein
Ludwig van Beethovenin (Bonn 16.12.1770 - Wien 26.3.1827)
5. sinfonian (ns. Eurooppa -musiikki, ta ta taa ...).
Korosti kuuroutuneen säveltäjämestarin hioneen töitään satojen
luonnosten muotojen kautta valmiin helpoimman valikoitumiseksi.

Länsiö aloitti esitelmänsä korostamalla muutosta, jota jatkuvasti
tapahtuu yhteiskunnallisia tilanteita seuraamalla ja jälkikäteen
näitä rakenteita on historiasta havaittavissa.
1000-luvulta kertoi moniäänisen musiikin kehittyneen ja vanhemmista
musiikkisävellyksistä on vain yksittäisten tietojen kautta pääteltävissä.

Johann Sebastian Bachin (Eisenach 21.3.1685 - Leipzig 28.7.1750)
säveltämisestä esitti tietoisuuteen myös ns. tanssisävellykset
(joista en tiedä) hartauskaanonin lisäksi.
Luetteli sitten romantiikan säveltäjiä ja edelleen nykysäveltäjiin.
Kaikkia näytteitä ei saanut kuultavaksi Salon DVD-laitteistosta,
jossa CD-levyjä kuuntelutti.

Itse olen sävelten suhteen "sokea", en yksittäisten lähisävelten välillä
osaa eroja määrittää. Kertoi miten säveltäjä muodostaa jännitteen ja
sitten sen purkaamisen. Eräs suosikkinsa (40-vuotiaana kiinnostui)
Wilhelm Richard Wagnerin (Leipzig 22.5.1813 - Venetsia 13.2.1883)
musiikin esitti näytteenä, miten tätä jännitettä ei pureta,
jonka kokonaisuudesta heti ymmärsi vaik´en yksittäisistä sävelistä
hahmottanutkaan.
Siirtyi siihen miten sävelet muodostetaan "pisteistä" sekä sen
vastakohtaisuus "pisteettömyys",
jotka myös kuunteluesimerkeistä ymmärsi.
Päätti esitelmänsä toiston käyttöön sävellyksissä.
Esitelmänsä loppupuolella kertoi myös esitelmänsä "pointin",
mutta toistotta unohdin sen tai sitten en täysin ymmärtänyt asian
merkitystä kun keskityin kokonaisuuteen.

Oma pointtini on, että ihmiset luontaisesti ymmärtää musiikin
"puhetta" ja osittain osaavat itsekin "puhua" musiikilla,
mutta sävellysten lukeminen ja kirjoittaminen on harvojen hallussa
ja näistäkin vain kyvykkäimmät osaa säveltää parhainta musiikkia.
Itse, kuten useimpien oletan - kykenevän seuraamaan musiikin suuntia
ja sisäisiä rakenteita.
"Värejä" en kuitenkaan kykene sävelistä erottamaan.
Kuullessani musiikki on enempi moniulotteisessa mustavalkokuvassa
olemista, jota voi mielellään reaaliajassa ennakoivasti "värittää".
Näitä sävelkuvia en kykene muistamaan kuin pätkittäin, mutta kuullessani
sävellyksen musiikkikuvan muistikuvana suuntineen palautuu mieleen.

Kysymyskeskustelussa annoin esimerkkihavaintoni musiikin muutoksesta
(hieman ohi esitelmän), virsilaulut;
jotka lapsuudessani oli enempi hitaampia, aaltomaisia (termi kuvaelevaa),
joihin kykenee monelta suunnalta liittymään, mutta nykyään nopeampana
korkealta (kohdennettua), johon vaikeampaa liittyä (ei harrastukseni).

Viimeiseksi eräs, ei lady eikä missityyppinen - toisnainen kysyi,
fiilistelystä säveltämisessä, jolle vastaamalla Länsiö kivasti päätti
tilaisuuden pimputtamalla sävelheittojaan...

Luettavakseni tuli vanha Suomen Kuvalehti 2/2002,
jossa Riitta Pyysalo kirjoitti kahden sivun artikkelin;
"Tappelu talosta" -
Tässä keskustelupuheenvuorot musiikkitaloa kannattaneen
silloisen Sibelius-Akatemian rehtorin Pekka Vapaavuoren
ja ns. "vastarintaliikkeeseen kuuluva" edustaja
Sibelius-Akatemiassa.
En näitä puheenvuoroja nyt muistele, sillä ratkaisut on jo
tehty, mutta otan artikkelista muistin virkistämiseksi
joitakin lainauksia tänne.

"Joulukuun 17. päivänä jätettiin Helsingin kaupunkisuunnittelu-
lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle kirjelmä, jossa arvosteltiin
musiikkitalon Sibelius-Akatemiaa koskevaa suunnitelmaa. Sen oli
kirjoittanut 34 Sibelius-Akatemian nykyistä ja entistä opettajaa."
Kahden päivän päästä antoivat hanketta puolustaneet "samoille
tahoille ja valtuustolle" kirjelmän.
"kirjelmän oli allekirjoittanut yli kolmekymmentä henkeä,
lähes kaikki Sibelius-Akatemian hallituksen jäsenet, osastonjohtajat,
valtaosa professoreista ja opiskelijoiden edustaja."
Osa "kapinoitsijoista" oli pian tämän jälkeen vetäytynyt vastustuksesta.
Silloinen Yleisradion musiikkipäällikkö Helena Hiilivirta tiedusteli
vastustajilta: "Minkälaiset jäljet tämä prosessi jättää suhteisiimme ja
yhteistyömahdollisuuksiimme?"
Nyt jälkeenpäin voinee vastata, että Helena Hiilivirta tuli sittemmin valituksi
musiikkitalon ensimmäiseksi johtajaksi, joten yhteistykuviot lienee toimivat.

En ole uusimpia kuvia musiikkitalon vaiheilta nähnyt, mutta se viime vuoden
keskeytys rakennuksen monttua kaivettaessa saatiin hoidettua kun rahoituksesta
päästiin hankkeen osallistujien kesken sopimukseen.
Nyt lienee itse rakennustakin jo saatu kohoamaan?

Otan vielä lainauksia Suomen Kuvalehdestä musiikkitalon aloitustiedoista:
"
- Sibelius-Alkatemia aloitti musiikkitalohankkeen 1992.
- 1994 hanketta alettiin kehittää Sibelius-Akatemian, HKO:n ja RSO:n
yhteistyönä. Opetusministeriön työryhmä ehdotti paikaksi
Mannerheimintien varren tonttia Töölönlahdella.
- 1998 paikka hyväksyttiin kaupunkisuunnittelulautakunnassa
ja kaupunginhallituksessa.
- Arkkitehtikilpailu julkistettiin 1999. Se päättyi kesällä 2000.
Kilpailun voitti arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio.
- Vuonna 2001 keskustelu musiikkitalon paikasta ja asemakaavasta jatkui.
" ...

Sunnuntaina 25.1.2009 YLE Radio 1:n Kotimaisen konsertin
toisena esityksenä oli Tapani Länsiön säveltämä;
"Elämän lauluja", jonka kantaesityksen äänitys
19.12.2009 Finlandia-Talossa päätti RSO:n syyskauden.
En esitystä ehtinyt kuulemaan, mutta alun haastattelun
kuulin Tapani Länsiön esitellessä teostaan.
Teos sisältää runoihin säveltämistä,
jolla kokonaisuus muodostaa elämänkaaren.
Tiiviistän Länsiön esitelmästä runolähteitä,
joista voi kokonaisuutta hahmoittaa:

- Kai Nieminen / japanilainen runo
- Lastenlaulusta
- Paavo Haavikkoa (nuoruus)
- Paavo Haavikkoa (nuoruus jatkuu)
- Miehen ja naisen aarian suomennos - suomalaisena virsisävelmänä
- Tuomas Anhavan suomennos /
vakavoituu - kypsä rakkaus - "intiimein laulu" (sydämmeni laulu)
- Länsiön oma käännös - eroottista laulua, nopea, kiihkeä...
- Samuel (Bechetiä) / lopun kuvittelua
- 15 min. orkesterimusiikkia - "kuvittelumusiikkia (adasoa), seestymisestä...
- Paavo Haavikolta / liitoon - "ei tänään"...
- Kai Niemiseltä / vanhenemiseen vääjäämättä (kevät, kesä, syksy, talvi)...
- Paavo Haavikkoa / pysähdyt katsomaan
- Pentti saaritsa / vanhenemisesta - totu siihen...
- Marja-Leena Mikkosen suomennos /
"Painava osuus" - Älä sovinnolla lähde (kuoleman hyväksyminen)...
- Miten viisaat, hyvät, hurjat, totiset -miehet...
- Viimeinen säkeistö: "Isäni siellä korkealla" (jää ilmaan)...
- Kai Niemisen / japanilainen - vanhasta miehestä kaunis ajatus
- Paavo Haavikolta / hyvää yötä, niin paljon pimeyttä

Joitakin sanallisa otteita: Musiikin kanssa viitauksia - sitaatteja,
tarkoitus kuunnella. Koko kaaren läpi (elämästä, vanhuudesta ja kuolemasta).
Lapsuus - nuoruus - jollekin...
Näkökulmaa: "Laiva täysissä purjeissaan" - "matkalla" - "ihmisen ikävuodet".
Pysähtymisestä: "Katsomaan kauniita puita" (ei ikäkysymys) - "hyvä".

Rondossa / Klassinen musiikkilehti ollut Tapani Länsiön mietteitä ("pähkäilyjä") -
Kolumni: "Korvan takaa", jotka luettavissa takakansien sisältä.

Rondo 9/2006 kertoi myös Helsingin Musiikkitalosta.
"Suuren salin käyttöoikeudesta 10 prosenttia on Sibelius-Akatemialla
ja loput orkestereilla tasapuolisesti."
Helena Hiilivirta aloitti niihin aikoihin "Musiikkitalon suunnittelupäällikkönä".
Artikkelissa lueteltiin myös Musiikkitalon aikataulua, josta lainaan otteita:

- 2006 / Huoltotunnelin teko...
- 2007 / Yhteistilojen käyttökalenteri suunnitellaan vuosiksi 2009-2012
- 2008 / Hallinnon ja kiinteistön ostopalvelut kilpailutetaan
- 2009 / Henkilöstö valitaan ja koulutetaan (silloinen aikataulu keväällä)
- 2010 / Musiikkitalon avajaiset (silloisen aikataulun mukaan "keväällä (?)")

Kyselin tästä Musiikkitalon rakentamisen etenemisestä.
Voin nyt itsekin vastata, sillä SSS 31.1.2009 kertoo: ...
"Parhaillaan työmaalla on käynnissä rungon betonityöt
ja konserttisalin lattian valaminen. Rakennus saa ulkoisen
hahmonsa vuoden loppuun mennessä." ...
"Yleisö pääsee Musiikkitaloon syksyllä 2011."
Peruskiven muuraus oli lokakuussa 2008
ja rakennustyöt alkoi elokuussa 2008.
Musiikkitalon montussa esirakennustyöt alkoi kesäkuussa 2006.

"Oma pointtini on, että ihmiset luontaisesti ymmärtää musiikin "puhetta" ja osittain osaavat itsekin "puhua" musiikilla"

Musiikilla ei ole semantiikkaa, joten sitä ei voi rinnastaa puheeseen tai kieleen.

I (tulee mieleen Inari Grohn) otti kirjoittamastani vastaukseensa
ensimmäisen rivinsä ja sitten kenties lopullaan tulkitsi pointtiani.
No, en s:nsä merkitystä lähde hakemaan kun ei sitä sanoillaan
värittänyt. Toki sanakirjamaisesti voisi tätä menneisyyden
muotoa hakea, mutta en löydä tiivistelmälleen mielekkyyttä.
Ajatuksensa on vähän samaa kuin muotoilisi;
Maailmalle ei ole Jumalaa - ja siitä sitten pitäisi vastaustaan tulkita...

Yksinkertaistaen entiseeni: musiikki on viestintää ja sitä kautta
sen "seuraaminen" toteutuu...
Tämä vastaukseni menee kuitenkin jo hieman ohi pääotsikon
kun en itse ole mikään musiikkiteoreetikko tms.

"Yksinkertaistaen entiseeni: musiikki on viestintää ja sitä kautta
sen "seuraaminen" toteutuu..."

Musiikki ei missään tapauksessa voi olla "viestintää", koska "viestit" voidaan tulkita äärettömän monella tavalla.

lgrohn kirjoitti:Museomusiikin korkeakoulu

Sibelius-akatemiassa ei ole nykymusiikin eikä musiikkiteknologian professuureja. Rehtorikin on museomusiikin ääritapaus, lied-pianisti. Saksa sujuu, englanti heikko. Sibis on mukautunut opetusministeriön järjestelmään, joka nykyisin synnyttää tohtoreita ja maistereita. Syntyy paljon tyhjää ja tarpeetonta tekstiä.

Hupaisaa on esimerkiksi, että luulisi maistereiden tietävän jotain myös musiikin filosofiasta, mutta ulkopuolisesta ainakin näyttää siltä, että musiikin filosofia merkitsee sibikseläisillä pelkästään Adornoa ja koska Adorno kritisoi Sibeliusta, koko musiikin filosofian voikin sitten unohtaa. Todella leppoisa asenne.

Ulkomaalaiset pärjäävät nykyisin orkesterien koesoitoissa paremmin kuin suomalaiset. Miksi? Tähtikultissa ei kouluteta orkesterilaisia. Ennen taisi hienoinen rasismi ja kansallisnepotismi haitata ulkomaalaisten sisäänpääsyä.

Suomalaiset ovat vajonneet klassisessa musiikissa itsetyytyväisyyteen kun maailmalla liikkuu kourallinen solistisia huippuja ja huippukapelimestareita ja pari ainoastaan Euroopassa tunnettua säveltäjää. Kun etsii suomalaisia erilaisista musiikin hakemistoista, on suomalaisia vähemmän kuin väkilukumme edellyttäisi.

Itsetyytyväisyys kostautuu aina ennen pitkää. Niin taiteessa kuin yrityselämässäkin. Sama ongelma on koululaitoksen ja teknologian suhteen, jossa puolivillaiset konsulttifirmojen tekemät selvitykset mairittelevat Suomea. Liikuttavaa. Jengi on pärjännyt koulussa kiltteydellä ja hyvällä muistilla ja kirjoittanut täydet ällät, joista pääosan kielissä, vaikkei vastaisuudessa ole sitten mitään omaa sanottavaa luovuudesta puhumattakaan. Ja ilman Nokiaa kukaan ei puhuisi Suomesta teknologiamaana.

VeHy kirjoitti:Kuka tilalle?

Musiikkikorkeakoulun asema on sikäli ongelmallinen, että sen pitäisi samanaikaisesti pätevöittää ihmisiä äärimmäisen epävarmasti työllistyvälle alalle ja luoda tutkimusta, jolla olisi jotain todellista merkitystäkin. Käsitysteni mukaan Sibis täyttää tehtävänsä annettuihin olosuhteisiin ja määrärahoihin nähden jopa monia odotuksia paremmin, mutta silti on totta, että paljonkin parantamisen varaa olisi.
Itse olen aina ihmetellyt suomalaisten hinkua vääntää joka asiaa "tieteeksi". Kuin myös sitä, että todennäköisesti enemmän keikka- kuin virkahommiin päätyviä ihmisiä koulutetaan maistereiksi, vaikka samansisältöisen koulutuksen voisi nimetä amk-asteeksikin (pedagogiseen pätevyyteen yltävät musiikinopettajat ovat tietysti asia erikseen).

Gröhnin näkemys, että S:n johtaja olisi vaihdettava, on sinänsä ihan perusteltu, samoin VeHyn jatkokysymys, johon itsekin yhdyn.

Hakijoita on kolme. Tässä oma kantani:

http://www.facebook.com/group.php?gid=47343020749

Huomennna klo 15 uutisten jälkeen on Kultakuume -ohjelmassa
haastateltavana kolme rehtoriehdokasta Sibelius-Akatemiaan
seuraavaksi virkakaudeksi.

Täytyypä kuunnella. Äänenkuljettajan rehtorihaastattelujen perusteella oma ehdokkaani tällä hetkellä on Erik T. Tawaststjerna. Saapa nähdä mikä tuon radio-ohjelman jälkeen.

Minusta tuon keskustelun perusteella nykyinen rehtori on pois laskuista.

Pienenä lisäkommentti tuo rehtori ei kunnolla hallitse englantia, minkä olen todennut muutamassa tilaisuudessa. Niin englanninkielisiä liedejä ei taida olla kosolti...