"Ultra-Violetta" Khachikian soitti itsensä suosikiksi

Toisen välieräpäivän jälkimmäinen ryhmä oli sangen kovatasoinen. Ensimmäisenä soitti Sofya Gulyak, josta mainitsinkin jotain aiemminkin. Tällä kertaa hän teki huomattavasti paremman vaikutuksen kuin ensimmäisen erän soitollaan. Yleisö kuuli kilpailun parhaan pakollisen kappaleen esityksen, kun Gulyak tulkitsi jokseenkin täydellisesti Joonas Pohjosen bagatellit. Myös Sibelius-osasto oli lämminsävyinen. Mozartin C-duurisonaatti KV 297 oli hänen ohjelmansa vaatimattominta antia. Vaikkeivät tempot olleet niin nopeita kuin ensimmäisen erän sonaattiesityksessä, oli loppuvaikutelma jotenkin mitäänsanomaton. Tilanne kuitenkin kääntyi Rahmaninovin Corelli-variaatioissa, jotka olivat titaanisuudessaan todella vaikuttavat. Gulyakilla oli kuitenkin vielä ässä hihassa: Ravelin La Valse-sovitus. Täytyy sanoa, etten muista milloin olisin ollut todistamassa yhtä käsittämättömän virtuoosista ja värikästä ilotulitusta! Hurja veto! Onpa kiinnostava kuulla Rahmaninovin kolmas hänen soittamanaan. On nimittäin aivan takuulla jatkossa.

Yoonjung Han soitti välierässä kuin eri ihminen. Enää en kuullut niitä hyveitä, mitä hänen soitossaan oli alkuerässä. Bach-Busonin Chaconnesta lähtien hän soitti hieman yksitotisesti ja lyyrisetkin kohdat jäivät arkipäiväiselle tasolle. Sibeliuksen Puu-sarja op. 75 oli hieman liiankin puiseva, vaikka Kuusi olikin sopivan jyhkeä. Chopinin h-mollisonaatissa hän oli parhaimmillaan toisessa osassa, joka oli eloisa ja todella hyvin muotoiltu. Muuten esitys ei oikein jaksanut nousta siivilleen.

Izumi Yurino oli minulle uusi tuttavuus. Hän on voimakastahtoinen soittaja, jonka tekniikka on hyvin varmalla pohjalla. hän viljeli ehkä liikaakin voimakkaita nyansseja, kuten vaikkapa Mozartin fantasiassa ja fuugassa KV 394. Kilpiön "La mer, la brume et la soleil" oli kummallisen kiilaileva ja hahmoton tulkinta, mutta soinnillisesti monipuolinen. Parhaimmillaan Yurino sai pianon soimaan todella laulavasti, kuten Schubert-Lisztin laulusovitusten esitykset osoittivat. Pidin erityisesti "Auf dem Wasser zu Singen" -esityksestä. Sibeliuksen Finlandia soi jylhästi, mutta Sibeliuksen oman sovituksen paikoittainen kökköys kävi myös ilmi.

Viimeisenä soitti Violetta Khachikian, joka nousi omaksi suosikikseni tällä soitollaan. Pidin hänen tulkinnoistaan jo ensimmäisessä erässä, mutta nyt hän onnistui jotenkin vielä paremmin tuomaan esille koko osaamisensa ja taiteellisen persoonansa. Hän on monipuolisen soinnin mestari ja laulavien fraasien muodostamisessa myös todella taitava. Hän elää kokonaisvaltaisesti soittonsa mukana ja antaa samaa energiaa yleisöllekin. Sibeliuksen Des-duuriromanssi soi upeasti ja Arabeski op. 76 nro 9 oli kuin tiivistettyä hyönteisenergiaa. Pohjosen Bagatellit saivat myös jälleen hienon esityksen. Khachikian osoitti miten hyvä kappale Tshaikovskin Teema ja variaatiot op. 19 onkaan - sinfoniset muunnelmat venäläiseen tyyliin. Kilpailun paras Prokofjev-esitys oli puolestaan Khachikianin ankara ja kokonaisvaltainen näkemys Sarkasmeista op. 17. Mikä rohkea valinta olikaan soittaa Rahmaninovin sovitukset Kreislerin "Liebesleidistä" ja "Liebesfreudista" kilpailussa! Kappaleet vaativat äärimmäistä eleganssia ja poikkeuksellista sointikulttuuria. Molempia Khachikianilla oli, ja yleisö palkitsi upeat esitykset bravo-huudoin.

Risto-Matti Marin