Siirtolaisuus, maahanmuuttajat, ihmisvirrat ja pakolaisuus ovat kaikki tämän ajan ilmiöitä, joille emme voi Suomessakaan kääntää selkää. Yhä useampi elää poikkeustilassa, etsien jalansijaa maailmalta: mistä saada turva, uusi alku ja tulevaisuus? Moni hyvinvointikansalainen tuntuu kuitenkin pelkäävän kriisialueilta saapuvia. Elämme aikaa, jolloin sanat turvallisuus, valvonta ja rajoitteet hallitsevat poikkeustilassa elävien tulevaisuudentoiveita.

Poikkeustila kertoo nimenomaan pakolaisten vastaanottokeskuksesta, ei maahanmuuttajista yleisesti. Sarjan aiheeseen liittyy paljon tiukkoja kysymyksiä. Ovatko kaikki vastaanottokeskuksessa asuvat nimenomaan pakolaisia ja suojelun tarpeessa? Onko heillä oikeasti hätä vai hakevatko he vain taloudellisesti parempaa elämää? Ohjaajana tehtäväni on kuvata tarinoita suurten kysymysten takana ja antaa niille kasvot.

Vastaanottokeskuksen arki ja yhteisö oli minulle ennestään tuntematon maailma. Sairaalat, lakitoimistot, koulut, poliisiasemat ovat tuttuja monista tv-sarjoista, mutta vastaanottokeskukseen ei tiettävästi ole sijoitettu aiemmin ainuttakaan draamasarjaa.

Suurin osa Poikkeustilan turvapaikanhakijoiden elämäntarinoista perustuu tositapahtumiin. Nimet ja kansallisuudet on vaihdettu. Tv-sarjan kohtalot ja ihmisten hätä ovat siis suomalaista todellisuutta. Myös keskusten työntekijät ovat henkisesti kovilla: asukkaiden kokemukset sodasta, pelosta, rikkoutuneista perheistä ja kuolleista sukulaisista ovat arkipäivää.

Poikkeustilan suuri vahvuus on roolitus, ohjaajan kannalta tällä kertaa erityisen haastava tehtävä. Suomalaisten näytteljöiden lisäksi sarjassa esiintyy suuri joukko ulkomaalaisia amatööri- ja ammattinäyttelijöitä. Kotimaisessa draamassa moinen on todella harvinaista. Mukana on kotiäiti Kazanista, kameramies Marokosta, sosiaalityöntekijä Venäjältä, uimahallinvalvoja Latviasta, opiskelija Somaliasta, perheenäiti Nigeriasta ja myyjä Zimbabwesta.

Muuttoliike jatkuu, yhden kriisin sammuessa seuraava on jo syttymässä. Poikkeustila ei osoittele eikä opeta, vaan nostaa esiin sekä päivänpolttavan politiikan että ihmisen ikuiset kysymykset: Miten rakkautta pitäisi osoittaa ja kenelle? Kuka rakastaisi minua?

Saara Saarela
Ohjaaja