Hovimäessä vietetään kartanon vanhan emännän hautajaisia. Sepän torppalaiset ja Matilda-piika muistelevat Johanna-kapteenskaa lämmöllä.

Wilhelm ei osoita suurempaa kiinnostusta Helsinkiin opintojen pariin palaamiseen. Hänen mielensä kuitenkin muuttuu, kun hän kuulee Vava Wecksdorffin oleskelevan pääkaupungissa. Wilhelm soittelee pianolla Vavalle vuosia sitten kesällä kirjoittamaansa runoa, jonka on itse säveltänyt lauluksi: ”Sun silmäsi loistavat, tähdet niissä mä nään…”

Wilhelm ei ole vielä täysi-ikäinen, mutta Carl Magnuksen tahdosta Ester luovuttaa hänelle Hovimäen isännyyden. Pehtori Asp tulee heti nuoren isännän puheille ja ehdottaa, että torppien vanhat suusanalliset kontrahdit tulisi muuttaa kirjallisiksi sopimuksiksi. Sopimusten kohtaloa pohditaan torpissa samaan aikaan, kun kartanossa viimeistellään niiden sanamuotoja.

Sepän Katri yrittää ottaa emännän paikan torpassa Karoliinan kuoleman jälkeen, mutta työtaakka on hänelle liian raskas. Antin ehdotuksesta Matti kosii kartanon Matildaa. Matilda on epäröivä avioliiton suhteen, mutta suostuu lopulta Matille säälistä lapsia kohtaan. Mattia huolettaa torpan kohtalo, sehän on aikoinaan luvattu hänen isoisälleen palkkiona kartanon isännän hengen pelastamisesta. Wilhelm pitää selvänä, että vanhasta sopimuksesta pidetään tässä tapauksessa kiinni ja Matti saa pitää torppansa.

Ester on lapsineen käymässä Helsingissä, ja maalaamisesta innostunut Marie pääsee piirustuskouluun. Erkki kertoo Esterille tehneensä taas hyviä kauppoja, joissa ovat Esterinkin rahat poikineet tuottoa. Myös Wilhelm lähtee Helsinkiin tapaamaan Johania ja kertoo tälle, että on ollut kenraalikuvernöörin puhuttelussa ja vallankumouksellisen kapakkapuheen seuraukset on selvitetty ja kuitattu.