|
Järvikylä
Anne Siira
Kesäisin
aamukasteessa oli rannan heinä
Rannalla
soutuvene puinen usvassa
Pieni olin ja mentiin katiskat katsomaan
veljen kanssa
katiskat katsottiin
mato-ongilla rannalla ongittiin
ja aurinko nousi kesäpäivään
Kalasaalis pajun oksaan laitettiin
-ja pyörillä saaliin kanssa hiekkatietä ajettiin kotiin
Järvikylä,
Alajärvi, keskijärvi, yläjärvi ja joki.
Paljon muistoja jäi.
|
|
Suotajärvi
Toini Paananen
Tänään uinut vielä talviuniasi.
Annat auringon hyväillä kasvojani,
kun kuljen kannellasi
Odotuksen ihme täyttää sydämeni,
kun laineesi vapautuvat, kauneutesi avautuu.
Pian saan pullahtaa syliisi.
Laineet hyväilevät kehoani ja saunan
tupruttava savu tuoksuu nenässäni.
Pian pienet lumpeen kukan avautuvat,
ne kauneudellan koristavat rannan.
Sukellan syliisi, katsos:
ulpukan kukka hiuksillani, ahvenen
heinä kaulallani, nousen pintaan,
olen kuin järven neito.
Toisaalla silkki-uikku soutaa
poikueensa kanssa, joutsenet laulaa
järven yllä ja rantasipi hyppii kiveltä kivelle.
Istun rannalla ja seuraan maisemaa, kaunista.
Rannan puut peilaa tyyneen veteen, huikaiseva
on järven syvyys.
Pikku-lintujen ilta konsertti on alkanut ja aurinko laskee.
Vielä kerran saat minut syliisi ja kuiskaan,
minä rakastan sinua,
Suotajärvi.
|
|
Kesäyö järvellä
Raili Pussila
Salamat halkaisevat taivaan
järven yllä.
On niin valoisaa
että voisi lukea
omat ajatuksensa
jos niitä olisi.
Kesäyön hämärtyessä
yksinäisen kuikan huuto järveltä
valkeat tupasvillat
peittyvät usvaan.
Kesäsade kastelee
yksinäisen kulkijan.
|
|
Uljuan järvestä syntynyt
Paula Moilanen
Uljuan järvi - ihmisen luomaa,
tummana heijastuu pinta sen - on pohjassaan suomaa.
Salaisuuden pienen sisäänsä kätkee,
tummaan veteen suojaisaan piilottaa,
- järvi tuo hiljainen pohjoisen maan -
kauneimman olennon, luonnon luoman.
*
Kun saapui kevät tuo myrskyineen,
heitti rannalle Uljuan mahtavan,
olennon pienen, suloisen, valkean,
sylistä ylvään Uljuan.
Rantakivellä uupunut matkastaan,
lepäsi pikkuinen olento tuskissaan.
Silmästään kyynel vieri suolainen,
tuon yksinäisen ajopuueläimen.
*
Ei arvannut pikkuinen laisinkaan,
että joku siihen kompastuu kulkiessaan.
Kulkija ajopuun nähdessään,
käsin hellin sen syliinsä poimi.
Antoi hoivaa pienelle,
vaivoin kämmenen kokoiselle.
Niin pikkuinen, mutta niin uljas
on tuo hellyttävä jääkarhu Uljuan järven!
Luonnon luoma, lahja, kaikista kaunein!
|
|
Entisellä järvenrannalla
Veijo Engblom
Entisellä järvenrannalla.
Ajatuksissani
elin vuotta menneisyydessä
join halvan punaviinipullon
entisellä järvenrannalla
jolloin linnut vielä
lensivät
vuosikymmeniä
sitten
nyt ne rakentavat
teknokraattista tulevaisuutta
entisellä järvenrannalla
vedenrajassa
makaa
saasteeseen kuollut
naurulokki
viinipulloni yhtä tyhjä
kuin ajatukseni.
|
|
Kesäpäivä Pielisellä
Seppo Partanen
Huutoja karkeita,
lokkeja törkeitä,
hauenperkeitä!
|
|
Tunnelmassa
Maire Rintala
seison rannalla, lounatuuli puhaltelee
joutsenten äänet kiirivät veden pintaa
rannan kaislat keinuvat unisina
illanrusko on hiipunut
pilviverho vetäytyy kohti horisonttia
ja yölinnut palaavat
läpikuultava kesä
himmeä valo maiseman yllä
lyhtyjen valot välkkyvät rannoilla
se on kaikki tässä hetkessä
kaikki muistikuvat, kaikki unohdus
jo mielessä soutaa huomisen kaipaus
olenko elossa
uupuneet silmät kirvelevät
pää on väsynyt, unien hylkäämä
olisiko jotain voinut muuttaa, tehdä toisin
olen tietoinen tulevasta,
se on kohdattava
kesäyö on lempeä ja armahtava
huominen, se tulee kuitenkin
|
|
Järviuni
Paula Karppinen
Kipuni heitän
järven kohtuun.
Mieli vapaana
kuin laineita
syleilevä tuuli.
Lämpimään lohtuun täytyn
kuin rukoukseen.
Välkkeissä lepään
sinisellä sijalla,
lempeillä laineilla.
Olen jo kaukana.
Poissa rannalta
ja kovalta maalta.
Unessa valossa.
Taivaan temppelissä.
|
|
Laulu Päijänteelle
Timo Heinänen
Tyyni pinta Päijänteen, sitä katson koilliseen.
Usvavaippa valkoinen, liukuu hiljaa haihtuen.
Tehinselkä saarineen, piirtyy aamun kirkkauteen.
Järven aava aaltoinen, kimmellyksen loihtien.
Rannalla Virmailan viivähdän, sinisen välkkeen näen siintävän.
Valkoiset vaahtopäät viilettää kalliorantoja päin.
Laineiden loisketta kuuntelen, lintujen lentoa katselen.
Katselen aavalle ihmeissäin, kaikkea kaunista näen.
Päivänpaiste pilvineen, tyrskyt työntyy laineilleen.
Liplatus vain hiljainen, laitureihin loiskuen.
Jylhät harjut honkineen, kivirannat kaisloineen.
Vesiheinä hentoinen, rantamilla keinuen.
Rannalla Virmailan viivähdän, sinisen välkkeen näen siintävän.
Valkoiset vaahtopäät viilettää kalliorantoja päin.
Laineiden loisketta kuuntelen, lintujen lentoa katselen.
Katselen aavalle ihmeissäin, kaikkea kaunista näen.
Kokat kyntäin kuohuineen, vanat valkovaahtoineen.
Venhe valkokylkinen salmen suulla seisoen.
Illan rauha ruskoineen vaipuu metsän siimekseen.
Pilvitaivas harsoinen haihtuu yöhön tummuen
|
|
Hauki
Pekka Makkonen
Mikä molskahti
oliko hauki
tuli kiire
viehepakki auki
Tarjotaan kalalle
koukkuista iltapalaa
onhan pakissa
monta Rapalaa
Uistin viuhahti
vesi loiskahti
aloin kelata
nyt loksahti
Vapa taipui
siima kireä
kalastajan tarkkaavaisuus
harvinaisen vireä
Kohta kalastaja
pettyneenä parakasi
lähellä rantaa
hauki karkasi
Aukesi perukkeen
vanha lukko
on pettynyt
kalastaja ukko
|
|
Sieluni Järvi
Mikko Mela
Istun laiturilla, lempeän kesätuulen lämpöinen halaus ihollani.
Tuhannet timantit järven pinnalla loistaen, kilvoitellen arvostaan.
Nuoruuteni muistot tulvivat mieleeni.
Juhannuskokko palaa järven pinnalla on lämmin yö ja vaikka vain muistelen niin voin yhä tuntea liekkien poltteen, se on kuin polte rinnassani.
Polte rinnassani se on yhä vain valtaisa rakkauden kaipuu. Mutta onneksi sydämmeni ympärillä on järvi, se estää minua palamasta loppuun.
Sieluni on kuin suuri järvi, sydämmeni kuin palava liekki, muistoni monia kuin järven kalat, kokemukseni kuin kukat ja rikkakasvit järvien rannoilla.
Huokaisen ja kyynel vierähtää poskeani pitkin. Olen onnellinen juuri tässä ja nyt järven rannalla.
|
|
PIRNESJÄRVI
Marjatta Niemimäki
Kämmekät, paatsamat,mustikat,
luppopäivien seesteinen kehto.
Kaikki siellä kukoistavat,
suojana Ponttulan rantalehto.
On paikalla luonnon rauha,
lähes rikkomaton.
Tuoksuja ainakin sata,
historian havina uskomaton.
Kirkkaana päilyvä järven selkä,
ja korkea rantatöyräs.
Juovuttavaa onnea kesä,
tyytymyksen tyyneys.
Latautumisen tyyssija,
kun aika myöten antaa.
Seudulla muinoin kalamaja,
saloissa kiersi humalaa.
Kesäilloin rannoilla siellä,
saunat mökkien lämpiää.
Saa vastalla kehoa helliä,
elävällä vedellä pestä.
Yksinäinen venemies,
vesillä soutaa.
Pyydystäjä kukaties,
epätoivoissaan Ahtia narraa.
Kalanpoikaset kaislikoita kiertää,
usein pintaan pirskahtaa.
Hiekkarantaa paiste lämmittää,
uimapaikkaa ihanaa.
Puhdasvetinen muinoin järvi,
saaliit runsaita.
Laatuun pyydystäminen kävi,
oli ruualla arvostusta.
Ilta-aurinko kaiken kultaa,
rantamaisemat purppuroi.
Siivilleen hyönteiset kohoaa,
lintuset konsertoi.
|
|
SORSAVESI
Anne Birschin
Lapsuuden leikeissä Lehtoniemi
venevalkaman harmaat lankut
niiden välissä valoisa vesi
hiekkapohja kutsui kahlaamaan
kalojen leikit valkaman varjossa
Kun aika oli täysi, saapui isä
heitti reppunsa mahonkiveneeseen
kippasi kokkaan tytön ja pojan
moottori hyrähti käyntiin
pidä lakistasi kiinni, poika
Mökkirannassa laituri keikkuu
Sorsaveden korkeat aallot
sinisenä hakkaavat kalliota
palatessa vaahtopäitä pitkin selkää
kylmiä pisaroita vasten kasvoja
Aikuisena kävelen tutulla jäällä
vesi peittänyt peilikannen
huhtikuu ja pelkään hukkua
Viisivuotias istuu ämpärin päällä
pilkkii, saa elämänsä ensimmäisen
harmaakylkisen ahvenen
Ei malttaisi lähteä, koukussa
odottaa jo kesää, venettä
tuttua laituria, rikkonaista
vaahtopäitä, puhdasta kalaisaa vettä
Minä toivon hentoa sadetta
sateenkaarta, paljon hyviä muistoja
|
|
Saunalan Ranta
Tapio Allan Wallin
Olipa saunan ranta jossa 50 iloista lasta iloitsi päijänteen syleilystä. Jossa tukit hinajat olivat lasten leikkijen pääpaikkana, juostiin tukkilaista välillä pudottiinveteen ja leikki jatkui.
Ilta yöllä uistinta vedettiin ja saatiin särvintä seuraavaan päivän koitokseen.
|
|
Elon polkuja
Seppo Keskinen
Tyynen peilipinnan alla
ahvenen on hyvä olla
hauen hampaiden lähellä,
kaislikossa kahisevassa,
saman auringon alla.
Vetten päällä toinen mieli
tyvenestä myrskyjen myrskyyn.
Aalto kasvaa tuulen myötä,
mutta taittuu korkeimmankin harja,
elon aavalla selällä.
Etsit tyventä tuulen keskeltä.
Välttelet suurinta seitsemättä.
Annatko tuulen viedä
vai soudatko itse.
|
|
Lamujärven laulu!
Eero Seppä
Sattumalta saavuin rantaan
Pentti Haanpään maisemissa.
Kumijalka tökkäs santaan
Kauniin luonnon hurmoksissa.
Pistän siitä kiitos-riimin
Pitkänhiekan hoitajille.
Kunnanvaltuustonsa tiimin
Nostan kiitos kukkulille.
Syksy oli myöhä silloin
Muikun kutu parhaimmillaan.
Lamujärvi tyyntyi illoin
Valot tuikki rantamillaan.
Rauha laski maassa suuri
Pyhännällä uimarantaan.
Kulkurilla moukan tuuri
Lamujärven muikkukantaan.
Järvi oli vapaa jäästä
Ranta vapaa kulkurille.
Siisteyskin ykköspäästä
Toivon samaa seuraaville.
Yksi liikkui yli muiden
Luonnonrauhan…hiljaisuuden.
Kalavahti? Tuppisuinen!
Kunnon kundi…romuluinen…
On se ollut antipäällä
Luoja, kun on tämän luonut!
Paremmalla helle-säällä
Uimarannan tänne tuonut.
Pannut vielä muikut veteen
Hiekkaa kaikki kultarannat!
Pitkänhiekan rannan eteen
Valkoisimmat uimasannat.
Murheita on täällä kaksi
Valtimo ja laskimoita.
Lamujärveen laskijaksi
Ovat panneet turvesoita!
Vesi niitä tuskin kiittää
Väri näyttää missä mättää.
Vapon valta täällä riittää
Pahan maun suuhun jättää.
Pentti Haanpään nostin esiin
Kun on kuollut täällä kerran.
Hukkui järven hyisiin vesiin
Eli pienen hetken verran.
Vietin siellä pari päivää
Mietin kohta kolme yötä.
Lamujärven huolen häivää
Luonnon hoidon tihutyötä…
Tuuli nousi viimein tuolta
Pohjoisesta kovaan voimaan.
Tuntureitten tuolta puolta
Rannan puihin tuli soimaan.
Lunta satoi myrsky-säällä
Lamujärvi raivos mulle.
Lyijy-kynän lyijy päällä
Kirjoittelin riimin sulle…
|
|
VEDEN MUISTI
Sirkka-Liisa Mikkonen
Mitä sanoisin järvestä, josta en mitään tiedä.
Järven tyynestä vedestä, joka peilaa kesäillan auringon viimeisiä säteitä;
järven selästä, jonne aurinko viimein painuu kuin vesi sen nielaisisi.
Mitä sanoisin peilityynen järven pinnasta, jonka veneen airon lapa rikkoo ja panee sen liikkeeseen;
pielityynestä pinnasta, jonka läpi voi katsella järven pohjassa lepääviä kiviä,
ja kivien välissä mörnöttäviä kaloja; haukia ja ahvenia, lahnoja ja särkiä.
Lempeistä lämpimistä lapsuuden uimavesistä hiekkaisella rannalla,
kun voi kahlata puoleen järveen eikä vesi ulotu edes nilkkoihin.
Auringon lämmittämistä rantakivistä, joilla voi istuksia kuullen perhosen siiven havinan.
Mitäpä minä joen kasvatti tietäisin tuhansien Suomen järvien lempeydestä,
tyynestä vedestä, hitaasta jäiden sulamisesta tai rantavesien jäätymisestä.
Ei, siitä minä en tiedä mitään.
Mutta minä tiedän, mitä on kun jäät ryskyen lähtevät joesta,
taistelevat virtaavassa vedessä kilpaa paikastaan,
puskevat rannan pusikoita ja kaatavat hentoja puita,
kulkevat välillä nopeampaa kuin vesi ehtii virrata ja pakottavat sen etsimään uusia uomia,
särkevät ryskyen joen uoman jäätä, ja viiltävät teräskyljet välähtävät auringossa.
Tiedän miten vesi uhkaavasti kuohuu vielä sen jälkeen kun jäät ovat menneet,
kuin vakuuttuen ettei jää enää sitä uhkaa, ja rauhoittuen sitten pikkuhiljaa,
kesälläkään kokonaan unohtamatta pientä värettä peilityynessä pinnassaan.
Minä joen kasvatti, en järvestä mitään tiedä.
Järven vesi loiskii ja muovaa rannan kiviä, pärskii kivien välistä roiskeita ja liikkuu levottomasti.
Vesi korskuu ja huokuu kuin aavistaen että jotakin me muistamme ja käsitämme.
|
|
Kallavesj'
Juhani Antikainen
Oletko kuullut kauniin Kallavesj' laulun,
siellä rannoilla Edelfeldkin on maalannut
maisemataulun.
Kallaveden saaristo on kaunis ja raikas.
Siks' Kallavesj' on Kuopiolaisille rakas.
Kallavesj' laulun teki A.J.Jalkanen.
Tosin teki muitakin sävellyksiä, mutta
muissa lauluissa ei ollut sydän mukana!
Hyvillä mielin kuljen Kallaveden rantaan,
lasten varpaista on jäänyt jäljet santaan.
Kaihoten ja ihaillen katselen Kallaveden
tyyntä pintaa!
Lapsuuden muistot sykähdyttävät rintaa,
näille muistoille, ei voi laskea hintaa.
Lähden soutelemaan tutulle luodolle ongelle,
lasken myös verkot pyyntiin apajalle.
Muistan vuosien takaisen varman onkipaikan,
toivottavasti Ahti muistaa myös vielä
pienen onkijan !
Mukana on kaikki kalavehkeet, istun tuhdolle
ja käärin housunlahkeet.
Taivas on kirkkaan sininen, aivan kuin aurinko
muistaisi onkivan nykyisen harmaahapsen!
Ajatuksissani en huomaa ongenkohon
painumista pinnan alle,
seuraan katseella auringon laskemista.
Kauniita saaria näkyy joka puolella, kyyneleet
silmissä nostan vedestä ongen ja verkot.
Aloitan Peräniemen rantaan soutelun !
|
|
PIHLAJAVESI
Riitta Myllys
Kotijärvi, rakkaani!
Moottoriveneen tasainen hurina,
liplatus laineiden,
kuuntelin sitä,
äitini kohdussa.
Rannalla Pihlajaveden,
laineet löivät rantakiviin,
kuuntelin sitä,
kehdossa keinuen.
Rannallasi lapsuuteni leikin,
vilvoittavan, rauhoittavan vetesi,
ihollani tunsin.
Onneni, tuskani, kaipuuni,
itkuni, suruni kyyneleet,
rannallesi vuodatin.
Ei maailma pysyvää onnea, iloa suonut,
askeleeni takaisin johti,
kauniin, kirkkaan, puhtaan vetesi luo.
Rannaltasi rauhani, onneni löysin,
luota rakkaan Pihlajaveden!
|
|
Mäyrään järvi
Salli Haikola
Mäyrään neva, suuri suoalue
Siellä kerrotaan olleen metsäpalon.
Kuivana kesänä
ukkonen sytyttänyt rahkasuon palamaan
Suo kaukana asutuksesta
sai palaa rauhassa syvälle turpeeseen
Talvellakin vielä noussut savua nevalta.
Palanut alue laajentunut suureksi kuopaksi
Täyttynyt sitten vedellä.
Mäyrään järvi on matala.
Syvyyttä vähän toista metriä.
Mäyränoja muodostunut laskuojaksi
laskee vetensä Pyhäjokeen.
Hauet, ahvenet ja särjet,
nousseet ojaa myöten järveen.
Alasydänmaan asukkaiden
Kalastus- ja uimapaikka.
Siellä kylän kakarat
on uimataitonsa hankkineet ja
paistinkalat onkineet.
Heinäntekopäivän jälkeen
järven vesi vilpoinen.
Vaikka matka pitkä oli,
tiekin huonokuntoinen.
Silti sinne pyörillä mennä piti.
Yksi ajoi, toinen tangolla,
kolmas istui tarakalla.
Matkaa liki kuusi kilometriä.
Vielä piti kävellä rantaa pitkin
Kivikkorantaan ojan taakse.
Siellä oli hiekkapohja
lähempänä syvempää ja mutapohja.
Monenlaisia kalajuttuja on kuultu,
Erkki pienen ahvenen löysi taskustaan
päivien päästä kalaressusta.
Perttu oli ison kalan saanut
Hattukankaalle käveltyään
kalan pyrstö vielä järvessä ollut.
Anni nähnyt Albertin pyytämän
ison hauen, ainakin metrin mittaisen.
Mauno saanut mustia pieniä Ahvenia
ja samanlaisia vielä viidenkymmenen
vuoden jälkeen
lastensa kanssa onkiessa.
Mäyrään järven ympärillä oli hillasuo.
Karpalot, hillat sieltä poimittiin.
Pitkospuita myöten kuljettiin.
Nyt on sekin suo kuivattu.
Kaksi mökkiäkin rakennettu.
Kivikkorantaan
Meidän uimapaikkaan.
|
|
> Takaisin ylös
>> Seuraava runosivu
|
