|
Latvajärvi
Saini Knuuttila
Rakas Latvajärvi - kotijärvi.
Siellä me pulikoimme,
ongimme, soutelimme,
siellä hiekkarannalla
lapsena leikimme.
Sitten sinut menetimme,
kauas sinusta pakenimme.
Mutta usein
unessa luonasi vierailimme.
Kymmeniä vuosia
rakkasti
muistoasi vaalimme.
Kerran sitten
toiveiden täyttymyksen
koimme:
Rakas Latvajärvi -
jälleen kohtasimme!
Ikävöimme ainaisesti
sinua
ja sinä varmasti minua!
|
|
Tunturin helmassa
Marita Vatanen
Kaakkurin mystinen huuto yöusvaisella Kilpisjärvellä.
Poronkellojen kalkahtelu Saanan rinteillä.
Vesipisaroiden lempeä napsahtelu teltan katossa.
Makuupussin pehmeys ja lämpö.
Huoleton lomamieli.
Veljen tytön unituhina.
Lapsen tuoma turvallisuus.
|
|
Jossain rannalla
Maija Varonen
Jossain järven rannalla
kevät tyhjensi mieleni jään
kuin
aurinko sakenevan pimeyden.
Keväinen rakkaus väijyen suutelee
kaislikossa sorsan kuiskauksia.
Saalistajakin hautoo.
Peilityyneen kuvastuu painoton hellyys
saunapuhdas varjo.
|
|
Mustajärvi Bluusi, sininen uni
Timo Voittonen
Järvenpinta,
kalanhinta laskee.
Kaataa mies kaskee ja polttopuuta.
Mitäs muuta?
Lentää lokki, joutsen.
Oon kesän kokki.
Nousen rantaan.
Valmistan kalan, herkun oivan.
Tuulen kuulen soivan,
säveltä tuttua tuolta, kurkisuolta.
On kesän juhlaa,
ken tuhlaa, aikaa.
Nauti kalasta tai makkaranpalasta.
On kesä,
linnulla pesä ja laulun aika.
Monta päivää, monta hetkeä,
ihanaa retkeä,
vietin täällä,
joka säällä, joskus villapaita päällä.
Muistot kivat,
puissa kiurut, tikat.
Omat likat pieniä, uivat.
Kiersivät kurut.
Nuo kullanmurut.
Poissa huolet, surut.
Nyt on aikaa,
kulunut vuosia,
etsin elämälle uutta kuosia,
ja kaavaa.
Katson ulappaa,
aavaa.
Elän uutta
ja miten paljon aikaan saakaan.
Kun yrittää,
kuutta asiaa yhdessä ja erikseen.
Mua vaikka kanna,
periks en anna.
|
|
Kotijärvelleni Kuolimolle
Eeva Jokipelto
Niin teitä rakastan te rannat,
kirkkaat vedet ja koivut
kevään kuultavassa valossa,
kun hento vihreys
on juuri metsän reunan valloittanut.
Oi nuoruutta!
Ja kesän täyteydessä hehkuvassa
myös teitä rakastan:
kun kukkarunsaus maan peittää,
tuoksu huumaa,
kun mustarastaan huilu häitä soittaa
ja tervapääskyn nuolet
suhahtaen ohi kiitää.
Oi elon keskipäivää!
Ja syksyn ruskaa mä rakastan:
kun hehku auringon kuin hiillos hiipuu
ja sammuu laulu lehtokertun, peipon
ja kurjen huuto taivaan äären täyttää.
Kun pääskyset on menneet
ja koivu riisunut on kesävaatteen
ja ilmassa on odotusta
hallayön ja riitteen.
Niin kuuntelemaan kuulautta jään
ja äänetöntä tuulta, hiljaisuutta:
oman elämäni iltapäivä niissä vartoo.
Ja rakastan myös myrskytuulta,
kun se iskee vihaisena rannan kiviin.
Oi luonnon uhmaa, kun taistelee
se talven viimaa vastaan!
Ja lunta rakastan, sen ensi haituvia,
kun suurina ja raskaina ne maahan leijuu
ja unohduksen huntuun kaiken peittää.
Sen valkeuden alla nöyräksi
niin uhmakkainkin korsi taipuu.
Ja kylmyyttäkin kaipaan ja pakkasta
mi vallattomat aallot jääkansin taltuttaa,
talven kirpeyttä, revontuliöitä.
Niin teitä rakastan te rannat,
kirkkaat vedet, koivut,
kun joka aamu aina uusi ja erilainen on.
Tää vaihtelunne mua rikkaudesta muistuttaa
vuosieni menneitten ja tulevien,
vanhuudesta, myöskin kuolemasta.
On onni mulla joskus
kamaraksi maani tulla.
|
|
Valkeinen
Juha Ahonen
Muisto, kirkas puhtoinen vesi kesän kuumudessa
puhtoiseen lähde veteen uimaan ja virkistäytymään viileän raikas vesi ja aurinko paiste lämmin, tuo muisto lapsuuden!
Rannan puut veteen kaareutuu ja
pinnan alla hiekka väreillä valon
leikkii laineiden tuon Valkeisen, järven
niin puhtoisen,muiston kauniin
lapsuuden.
Rannoilla elämää ja kaikki
onnellisia,luonnon lähellä,rauhassa.
Rannalla katsella järveen niin kauniiseen
auringon laskua ja muistoja
kauniita lapsuuden,rannalla Valkeisen.
|
|
Lohjanjärven lainehissa
Sirkka Olin
Vieppä nyt vene vesille, laske lastu lainehille
souda saareen seurakseni, saavu, saavu siskoseni
vihtasella vihtomahan, vastasella vastomahan
Kun on kiuas kuumentunut, saunavihtakin sidottu
lyödään löylyt lämpimimmät kiukahasta kihisevästä
Kuulukaisten kalliolla, suvisessa saunassamme
Nautitaan nakuolosta aurinkoisissa aalloissa
Lohjanjärven lainehissa, vilvoittavissa vesissä
|
|
ILTAHETKI JÄRVELLÄ; 1
Anssi Kakko
Salmessa vene
Takanaan auringon kajo
Selältä kuikan värisevä huuto
Tyvenessä airoitta soutaja
Rannassa murenevat
Elämänsä kytevät hirret
|
|
Jätän rannan rakkaimman
Helena Koponen
Mä istun nuotiolla ja ryystän kahvia
kun olin kerran nuori niin mökin rakensin
nyt olen vanha ryppyinen ja mökki lahonnut
sen eessä nuotiolla menneitä muistelen.
Mä tuossa lahdelmalla venheellä soutelin
ja lasten kanssa illoin rannassa polskutin
ja oli joutsenparvi tuolla vastarannalla ja meidän kanssa kilpaa ne siellä lauleli.
On kaunis jouluilta jo hiiltyy nuotio ja ylläin tähtitaivas nyt yöksi tummuupi
on aika minun mennä nyt talviasuntoon ja hyvästit nyt heittää rakkaalle rannalle.
|
|
Pirjon juhannus
Pirjo Helminen
Vene kolkkaa rantapuuhun, odotus kurkkaa ovensuuhun. Valo kiertää maton raitaa, kahvin tuoksua, puhdasta paitaa. Yhtyy tuoksuun saunapolun, löytää pienen ruusunalun. Laittaa mukaan vihdakset, taittaa paidan laskokset. Saattaa saunojan uimaan valkamaan. Odotus hoputtaa illansuussa:musiikki kuuluu jo pihapuussa. Satakieli opastaa juhannusyön juhlijaa. Kokko kohta palaa saa, odotuttaa hetken; syttyy, leimahtaa! Voiko muuta ; kuin rakastaa!
|
|
Luirojärvellä
Leo Salmela
1. Täällä kairojen keskellä tunturin mailla,
järvi pienoinen päilyy ja kimmeltää.
Ikihonkain huminat lintusten lailla,
soivat kulkijan korvihin säveltään.
Lämpöinen henkäys suvisen tuulen,
rannan kivissä lainehet liplattaa.
Tunturit jylhät takana järven,
kohti taivasta huippunsa kohottaa
2. Metsän takaa kaikuvi joutsenten laulu,
linnut uljaat jo järveen laskeutuu.
Valkolinnut puhtaat kuin enkelitaulu,
viattomuus heissä näin kuvastuu.
He järven laineilla yhdessä soutaa,
suurta rakkauttansa he näin vaalien.
Oi kuin suuri ja kaunis on tämä maa,
nämä sielunmaisemat joutsenien.
3. Poronpolkuja risteili rantojen mailla,
kummut pienoiset kaartaen, kierrellen.
Karhu tallusti ääneti polkua, laillaan,
korven kuningas valtaansa varjellen.
Järven rantaan kontio kulkunsa johti,
sinne vettä käy kielellään litkimään.
Nosti katseensa, joutsenet uivat jo kohti,
korven kuningasta saapuen tervehtimään.
4. Lie ennestään tuttuja kairojen kansa,
kuningas korven, kuninkaat taivaan ja maan.
Liki rantaa joutsenet kontion kanssa,
käyvät tuttavuuttansa näin muistamaan.
Siinä kurnutti joutsen kurkullaan hiljaa,
ei vastannut karhu, se kuunteli vain.
Luonnossa kaikki, kuin kalleinta viljaa,
vuorovaikutus tunteita harmoniain.
5. Korpin huuto jo kaikuvi korvien kuulla,
kairan kansaa se näin varoittaa.
Sen ymmärsi karhu, ei tarvinnut luulla,
jossain lähellä ihminen taivaltaa.
On ihminen outo ja vaarallinen,
erämetsiin luonnostaan kuulumaton.
Niin lähti pois kontio polkua mennen,
korven kätköihin lymysi – turvaton.
6. Tuli vaeltaja rinkkoineen tunturin takaa,
erämaiden rauhaan kaukaa samoillen.
Järven rantahan kulki, askel niin vakaa,
puhtaan luonnon kauneutta ihaillen.
Tuhannet välkkehet aaltojen päällä,
laineen liplatus korviin kantautui.
Kuinka ihanat onkaan tienoot täällä,
syvä rauha jo sieluun laskeutui.
7. Voi kuin on kaunis Lapin suuri luonto,
voi kuin valtava on tämä rauhan maa.
Vaeltajan mielen valtaa harras toive,
jospa tämä suuri, kaunis, ikuisesti olla saa.
Saakoon turvallisna karhut tallustella,
korven kuninkaina täällä rauhassaan.
Saakoon joutsenet myös uiskennella,
puhtain tunnoin toisiansa rakastaa.
|
|
Matka
Elina Reinistö
Teen matkan muistojen maisemiin,
ne on korven kätköissä siellä
missä lehmän kellojen kilkatus
yhä kuuluu rantatiellä.
Järven pinta ja sininen taivas
toisiaan yhä peilaa
ja vaarin veistämä puinen paatti
vieläki järvellä seilaa.
Nuo muistot kulkevat matkassain,
en luovu koskaan niistä.
Ne sieluni kätköissä asustaa,
niitä kukaan ei minulta riistä.
|
|
Nukkumalahden tunnelmaa
Helena Kortesmaa
Kah, tänne on niin heleppua tulla,
vaik on vaan kassissa kahavi ja pulla,
takka puilla lämpiämään,
hetki huilataan.
Ei tarvihe korreilla,
saa vaan saappaat jalassa tallustella
luonnon rauhassa, luonnontilassa,
saa luonnonlapsi elää viikonlopun rauhassa.
Saa korkokengät jäädä
ei tavihe hiuslakkaa päähän,
meikit kasvoilta järvivedellä pesen,
annan tuulen kuivattaa sen.
Saa kulmakarvatkin rehottaa,
ei tarvihe kynsiä terottaa,
vaan sekin hoituu hyvin,
kun laiturilla mattoja pestä riepottaa.
Järvestä tullo kallaa,
perunat pesen, notiolla keitän,
vain sipulia sekaan heitän,
ruisleipää ja voita
- aah, tätä makua ei mikään voita...
On radiostakin patterit poissa,
siis ei sekään musiikkia soita,
hiljaisuus ja rauha,
Saimaanrannalla, Nukkumalahdessa
eiköhän se kesä kaunein siellä koita.
|
|
Järven veit
Iiris Hakkari
kuka heittää leipänsä
leväperäisille aalloille
jotka huuhtovat lapin kultaa
karhun uittaessa kaulaansa
laiturin päässä
pohjalla riutuvat
tonnikala ja kumisaapashai
ei täällä voi enää mitään särkeä
kokea, ihmisen luontoa enempää
|
|
Uimakoulu Laitilan Särkijärvellä
Taina Leivo
Aikane herätys
Lauk fölihi
ja menoks
Bussis lastilline haukotuksi
taskuis orotuksi ja jännityksi
Tulek päiväst aurinkoine
vai jylläk taival ukkone
onk vesi lämmint vai kylmä
Nimismiähen kiharaist tiät
seittemän kilomeetteri
Penkkiki kuum ko lämpöpatteri
Pois alt risu ja männynkävy
juaksuaskel ranttan käy
jes!
vesi o lämmint eikä ukkost näy
Pitk, leviä laitur
Kuka sem pääst hyppä,
o sankar ja taitur
Plumps vaa
joko mennä saa
Sukellusharjotuksi
henkenpelastusharjotuksi
Kenest tule tänäpe maister taik kandi
Tärinä ja tutina
hamppa kaliseva
polttopallo vilussi pelaji orotta
Kello tlee kakstoist,
aik istu lämmiäl kalliol
päästä orotetul evästuakiol
Laukust ruisleippä ja maitopottu
Varppate välis hiakka
Aurink porotta
Vesi kimmeltä
Joko pääse uima!
|
|
Kesäilta
Miikka Koljonen
Aurinko kimmeltää järven pinnassa,
se luo taianomaisen tunteen,
nyt on kesä.
Koivut suhisee ja
laituri lonksuaa,
nyt on kesä.
Voiko olla ihanampaa
kuin olo ja elo tämä,
nyt on kesä.
|
|
Meri järvillä
Marja-Leena Sivonen
Merijärven
kuivatut
Merijärvi ja Tähkäjärvi
lainehtivat
tähkämerenä
|
|
Kuhajärvi, kotijärvi
Raili Koskinen
Kuhajärven rantamilta
muistan monet hetket,
uinti- sekä kalamatkat
matonpesuretket.
Isä heitti verkot veteen,
me tytöt saimme soutaa.
Mustikat ja puolukat
sai mättähiltä noutaa.
Nuorten joukko leiriäkin
niemessänsä piti.
Mökkihaave tuonnempana
mielihimme iti.
Nuotio- tai kokkotuli
tunnelmata antoi,
laulellessa äänet varmaan
naapureihin kantoi.
Antimia luonnon suuren
vielä sentään riittää.
Taivaan sinen alla voi
hiljaa olla, kiittää.
Linnunlaulu,metsän vihreys
hoitaa mieltä hyvin,
veden hengessä voi ilo
olla kaikkein syvin.
|
|
Kuura
Jani Lehtola
Kun päivä kuolee iltaan ja kylmyys täyttää maan; katsoo vaeltaja nuotioltaan järvenselkää, joka lasipeitteen hauraan saa. Kuu valollaan huurteisen kukan maasta paljastaa. Poimii vaitonainen mies sen vain nähdäkseen kuinka jäisenä se hajoaa.
|
|
Järvet Tampereen
Ismo Vuorinen
Näsijärvestä pyhäjärveen virtaa vesi, järvet kaupungin loi.
Järvet ovat syyttömiä nykyisyyteen, ennen ne töitä toi.
Ihmiset tekevät yhä tekojaan, kestävät eliniän kerrallaan.
Järvet pysyvät vain paikallaan, koittavat korjata vahinkojaan.
Seison laiturilla järveä katsoen, kuin anteeksi pyytäen. Järvet Tampereen.
|
|
> Takaisin ylös
<< Edellinen runosivu
>> Seuraava runosivu
|
