|
AJASSA
Tellervo Auer
Maailma - maa ja ilma
meneillään kuluvan ajan taju,
jota voi vain aistia.
Avaruutta ilman maan tomua.
Olenko minäkin olento ja vain tomua?
Ilmaa ilman henkeä?
Maan henki huokaa:
”e.lama@dna.net”
- siitä lähtee tuulen henki.
|
|
Ero
Taina Marja-aho
Tyhjä
kylmä talo
Palelee
Ei isi yksin tee tästä kotia
eikä uuden kanssa
Mutta muistoja ei voi siivota pois.
Kivat ja puut
pihalla ovat paikallaan.
|
|
Mikään ei riitä.
Keijo Vallenius
Ei riitä, mikään...
mailmassa on näin nyt,
kaikki heti,
malttia ei
esimerkiksikään,
Rakkauskin vain kalu leikin,
tositeeveessä taviskin on julkku,
ihmetellään kuka tulevaisuutein veikin....
piti senkin olla niin v....n mulkku
Kerhossa yön, rällästellen pikavipein,
mikään ei riitä,
sikakoroin...
aamuin aivoin sipein....
se sitten siitä...
eihän mikään
..kelleen...riitä
|
|
Höyrysin ja oivalsin
Esa Rimpiläinen
Huokaisin ja höyrysin pois saunan kuumaa - kylmä yritti iholle. Vesi oli hiljaa pehmeä. Puhumattomat puut, sanattomat saaret - ilmeettömät kalliot ja minä. Keskenämme suomalaisessa sovussa. Oivalsin olevani ja olin onnellinen.
|
|
|
|
Laman aikaan
Sisko Hentunen
Laman aika piälä ryllee
kaikki on niin kallista
ilo pittäää irti ottooo
halavemmasta mallista.
Ulukoilimoo haistelemmaa
pennitönnii piästä voip
metsässä kun juoksennellaan
uuvet aatteet piässä soip.
Sitten saunaan kuumaan männää
löylylöistä naattimaan
juuttaanmoiset nykymenot
lippahivvoon vihdotaan
Hauvvutettu uunipuuro
halapoo ja hyvvee on
suolenmutkaan sukeltaissaan
tuhti eväs verraton.
Sunnuntaisin kirkon penkkiin
suunta ottoo kannattaa
rauhaa, jota sieltä löytyy
mistään muualta ei saa.
Tällä keinon taituroijjaan
ajat läpi huonottii
langanpiästä punasesta
pietään kynsin hampain kii.
|
|
SUOMI TÄNÄÄN
Leo Seppänen
SUOMI SAUNOO JA SUOMI KYLPEE,
KUKAAN EI TÄÄLLÄ VOI OLLA SILLE YLPEE.
HALLITUS POTEE SUURINTA TRAUMAA,
MUTT KUKAAN EI KANNA SILLE KAUNAA.
vAALIT LÄHESTYY KAIKILL ON TIETOO,
KUKA TARJOO PARASTA LÄÄKETTÄ MIETOO.
JOKU SANOO, ETT KIRISTETÄÄN VYÖTÄ,
JA TOISET HALUU KAIKILLE TYÖTÄ.
MUTT MYÖHÄISTÄ POTKIA KUN HÄTÄ ON "SIELLÄ",
OLEMME PITKÄÄN OLLEET VÄÄRÄLLÄ TIELLÄ.
PUTKI ON PURRUT JA KANSA ON SIELLÄ,
SITÄ EI IHAN KAIKKI VOI KYLLÄ NIELLÄ.
KAIKKI KOHTA KAUPUNKEIHIN HALUU,
TÄÄLLÄ ON ELOA JA ELINTASON KALUU.
EIKÖHÄN NOSTETA MAASEUTU NOUSUUN,
MUUTEN YHÄ USEAMMALTA MENEE TARPEET HOUSUUN.
TUTKINNAT PÄÄLLÄ ON NYT MONEN HERRAN,
MUTT ODOTETAAN SILTI, EHKÄ HETKEN VERRAN.
OLLAANPA NYT POSITIIVISELLA PÄÄLLÄ,
EIHÄN ME KUKAAN OLLA VIELÄ LIUKKAALLA JÄÄLLÄ.
KAIKKI VOI HYVIN JA KALA NAPPAA,
MUTT PALJON TÄNNE KERJÄLÄISIÄ LAPPAA.
EIKÖHÄN ANNETA ROPO, TUETAAN HEITÄ,
EIHÄN SE PALJON ROKOTA MEITÄ.
IHME JA KUMMA, KELLE ASEISTA VASTUU,
KYLLÄ MÄ LUULEN ETTÄ IDEA KOSTUU.
LAKI ON LAKI, SEN MINISTERI LOI,
MUTT KUKA LÄÄKÄREILLE TURVAA TOI.
EI TUHOTA KIRKKOA TOIVOTAAN RAUHAA,
VAIKKA NYT VAUHDILLA HOMOASIA PAUHAA.
HYVÄKSYTÄÄN TOISEMME, ASIA RAUKEE,
USKON ETTÄ KAIKILLE TAIVAANPORTTI AUKEE.
JOS SIELLÄ LANDELLA RUPEE OIKEIN HIERTÄÄ,
TULKAAPA TÄNNE STADIIN VÄHÄN KIERTÄÄ.
TÄÄLLÄ NÄKYY SUOMIEXPRESS NIIN KUIN TEILLÄ,
EIPÄ TÄÄLLÄ MUUTA PAREMPAA OO MEILLÄ.
|
|
ÄITI
Juha Laitinen
Äiti kuin vuolas joki
yhdistää kylät toisiinsa
kaappaa meidät syliinsä
yhdessä laskemme Maailma mereen
Kun ukkonen mylvii voimaansa
myrsky kolhii purttamme
me ankkuroimme saariston suojaan
aterioimme sen kallioisilla rannoilla
Tyynellä laskemme purjeemme
levähdämme, tutkimme Meren värejä
haistamme sen suolaisen tuoksun
Aamun sarastus lämmittää
Maan liike antaa valon tulla
nousemme ylös, puhdistaudumme ja
palaamme alas virkistävänä sateena
kastelemme Maan kukat
ja juotamme sen eläimet
Talvella metsä vaihtaa vaatteensa
puro saa kiiltävän peitteensä
Sinä painat korvasi sen pintaan
ja kuulet solisevan vuolaan virran
|
|
JÄTÖSJUTTU
Tuomo Perankoski
Puhe jätevesilaista sai ”liipparit” esiin.
Tulivat – sanoivat: ”Pissitte vesiin
yhteisiin. Sen täytyy nyt olla loppu
sanoo uusi laki ja on asialla hoppu”.
Vielä sanoivat: ” Osta nyt laite tämä.
Kilpailijoilla laite on rämä.
Kymppitonnin kai yhteishyvästä maksaa.
Se tähän hetkeen on edullisin taksa”!
Laite saatiin, mutta kokoonpa ei.
Kuin tuulonen maailma myyjän vei.
Ja –”ette tarvitse tätä”, sanoi virkamies
Raha ikuisesti poissa on – kukaties!
|
|
Kansaneläte
Vesa Pirjola
Kaunis sana, lupauskin, viikossa jo haihtuu.
Hoitaja kun toisen perään vanhuksella vaihtuu.
Vaikka vaipat mamman hieman virtsatessa kastuu,
toki vielä hidas askel vessaan asti astuu.
Rahaa teille hoitoihin ei ole yhtään lisää.
Kyllä vielä lapset hoitaa äitiä ja isää.
Tärkeämpi meille on vain liitto homoparin.
Tokihan se ongelmista on nyt kaikkein arin.
Palkka tämä on kai työstä, vuoksi Suomen armaan.
Kohta saan mä tänne jättää oman mökin harmaan.
Saiskos edes kerran vielä seuraan muiden päästä.
Jutella vain elämästä, sodasta ja säästä.
Hautapaikkaan rahani mun kyllä hyvin riittää.
Mullan alla tarvitse ei ketään enään kiittää.
|
|
Räpsäyttää kaihtimet alas
Mirja Hämäläinen
Tänä aamuna
kirkas valo kurkistaa varovasti
kaljujen koivunoksien läpi
kuivaa hitaasti
itkunhuuruiset silmät.
Vain tuokion läikehtivä
auringon kylki
lämmittää vähemmän
kuin haalea viini
kituvan nuotion ympärillä.
Hetkessä pisaroiden nopat
putoilevat peltikatolle
kähisevä naakkaparvi
kieputtaa pilvenriekaleista
taivaalle harmaan peiton.
Silloin marraskuun lyhyt päivä
räpsäyttää kaihtimet alas.
Hitaasti
rapatun talon seinänviertä
matelee leipäjono.
|
|
Pihapiiri
Irma Hammaren
Kotipihani valkokylkiset koivut
istutin nuoruuden verevällä voimalla.
Siinä ne nyt seisovat , uljaina kuin sotilaat,
puolustaen reviiriäni ulkopuolisten katseilta.
Männyt pohjoista vasten
ette anna suojaa jäätäviä tuulia vastaan.
Kasvatte kituen , mokomat käkkyrät,
vaikka hoivasin pienestä pitäen.
Ylläni kaartuu sinitaivas,
vaakun taivaalla lentävän variksen kanssa kilpaa,
kiitollisuutta synnyinmaalleni Suomelle.
Tässä pihapiirissä ovat askeleeni saaneet vaeltaa.
Suruista ja iloista on muotoutunut rikas elämä.
|
|
Sitten, kun.....eletään arkea arvostaen
Merja Laatikainen
Ystävällinen katse, hiljaisuus.
Miten paljon siihen sisältyy.
Enemmän, kuin tuhansiin sanoihin
ystävällisyyden puuttuessa.
Silmissä asuva rauha
hiljaiset eleet.
Ilman sanoja tulee tuhatkin asiaa sanotuksi.
Toisille siihen ei riitä tuhatkaan vuotta.
|
|
KASVUNPAIKKA
Sirkka Huurreoksa
Kasvun paikkaa paljon oisi
että toiveet toteutuisi.
Mullinmallin maailmalla
usein aivan heipparalla.
EU:ta kiltisti toteltiin
rajat auki avattiin.
Monenlaista matkaajaa
tänne meille halajaa.
Tarvittaisiin viisaat aivot
ratkaisemaan asiat.
Päättäjiä palkittiin
suuret liksat maksettiin.
Liekkö heillä kasvunvaraa
toimiansa parantaa.
Auttaneeko rahan mahti
vai onko entinen tahti.
Epäilykset tulee mieleen
meneeköhän taaskin pieleen.
|
|
Yksin
Timo Helenius
Yksin istuu, työtön mies.
Kahvi pannussa porisee.
Lehteä selaa,
se arjen ainoa huvi on.
Luojaansa kiittää,
ei vielä ole... koditon.
|
|
Onnellista elämää Suomessa
Enni Yli-Hynnilä
Onnellista elämää suomessa
kaikki toimii toisinaan
kuin junan vessa nykyään
ei mitenkään
kaupungissa haisee
pakokaasu
citymaasturit
Amerikka
maalla sanotaan
älä jää tänne
hanki parempi elämä
kuin vanhemmillasi
poltetaan vanhat ladot
Atrialle eläimet
jää vain lautakasoja
täyteen talojen pihat
saahan sitä maitoa Ruotsistakin
ja Tanskasta
tai Kiinasta melamiinin kera
Ben & Jerry´s on saapunut keskelle meitä
metsässä ei kulje kärryteitä
eikä ihmisiä
huuhkaja vain huutaa yöllä
sen on hyvä olla
minäkin huudan
mutta minun ei ole hyvä olla
kuka on keksinyt lehtipuhaltimen
tuokaa se tänne
ja puhaltakaa viimeisetkin tuhkat pesästä
ja antakaa ykkösluokan paikka junasta
josta saa kärähtänyttä kahvia
Suomihan on hyvinvointivaltio
jossa
kaikki on hyvin
niin kauan kuin
onneaan ei kerro julkisesti
joten valittakaamme aamuun asti
ja olkaamme sisimmässämme tyytyväisiä.
|
|
Perussuomalaiset
Jukka Yliviuhkola
Perussuomalaiset kannatuksen
nousun ovat saavuttaneet.
Oi armas Suomen kansa
etkö tämän valheellisuuden
verkon läpi näe
ja Soinin omaa
vallantavoittelua huomaa.
Vaalien jälkeen
suuret lupaukset
kansalle unhoon jäävät
kun ministerin paikka
häämöttää
|
|
PUNAISET DAALIAT
Raakel Parveez
Punaiset daaliat kuolevat kukkapenkkiin
syksy-yönä
kun halla hiipii pitkässä hameessaan
peltojen yli.
Autiot mökit katsovat hiljaa,
rikkinäiset ikkunat ammottaen
kulkijaa.
Mustalaisten hevoset eivät hamua enää
heinää isäntien pelloista,
Torstikki ei iske enää
läkkipeilarilla emäntiä kuonoon ovenraosta,
liekkisilmä.
Antonin pojat muuttivat Ruotsiin.
Kuolema vetää itsensä hirteen
vanhaan omenapuuhun,
pelkää yksinäisyyttä sekin,
nirrimies.
|
|
Uni
Ilkka Lehtonen
Kaveri loikkasi sossusta PERSU'un.
Samalla auto vaihtui tuliterään Mersuun.
|
|
<< Edellinen runosivu
> Takaisin ylös
>> Seuraava runosivu
|
