|
Kaiken keskellä vapaa
Jaana Tuominen
Astun risteykseen, missä maa kohtaa meren,
meri maan.
Tietämättä tulevasta, päätän jatkaa sinne,
missä kaikki yhtyy.
Unelmat kuuluvat eiliseen,
nyt on vain tämä hetki, missä asenteeni
ratkaisee.
Tiedän, että selviytymiseen tarvitaan
paljon enemmän kuin huominen,
silti tiedän onnistuvani.
Ei se aina onnistu yksin, jos ei aina kaksinkaan,
ehkä siksi nostan käteni ja annan tuulen viedä,
annan kivuilleni anteeksi.
Paljain jaloin tallaan ihmisten tekemiä katuja,
aina kohti merta.
Tästä ei sinne ole pitkä.
On vain kuljettava tuulen mukaan,
aina sinne, missä maa loppuu.
Onnenlanttiin en uskonut,
siksi en antanut omastani sen kauniin sameaan veteen, sen lähteeseen,
mihin ihmiset jo olivat onnensa hukuttaneet.
Se mikä pitää minut erossa elämästä,
olkoonkin kiire,
käsittämätön ajatus tulevasta,
silti ajatuksissa, pysyäkseen mukana.
Hätähuutoon yhtyy loputon toimettomuus
sen aikaansaama nälkä.
Olkoonkin se elämästä
tai sen fyysisestä tarpeesta.
Tarpeettomaltahan se tuntuu, olematta mitään,
pystymättä huolehtimaan rakkaistaan.
Jostain maailmasta, kaukaa tulevat elävät,
joita myös ihmisiksi kutsutaan,
vievät paljon kivijalasta
jota jo aikoinaan rakennettiin.
Tunne on vahva ja elää vahvempana
aina uudelleen, tänään.
Onko se meiltä pois, ihmisyys,
jos eri väri, eri rotu
astuu jalanjäljissämme
yhteiseksi suunnitellussa maailmassa...
On, se on juuri sitä,
se on pois minulta,
elämänsyrjään kiinnipäässeeltä.
Jatkan matkaani sinne, missä tiedän
auringon nousevan,
missä kyyneleet ovat osa suurta merta
minne ei tästä ole pitkä.
Hymähdän muistoille eilisestä,
sillä olenhan tänään tässä.
Tiedän, että rakkaus edessäpäin voi
parantaa lopun tuomasta tuskasta
mikä jo aikoinaan elettiin.
Olkoon maine ja kunnia niille,
joille se ihmisten mielestä kuuluu,
minä olen tässä, minä ihminen,
kaiken keskellä vapaa.
|
|
Murto-osat
Helena Seppälä
Nuoruus kuten muillakin:
iloa surua kasvua.
Onnellisia haaveita tulevasta.
Eivät unelmissa olleet
osa-aikatyöt projektit
jatkuva epävarmuus.
Ainoa kanta-asiakaskortti
työvoimatoimistoon.
Onnistumisen tunne
kahdesta omasta lapsesta:
terveitä fiksuja osaavia.
Koska ovat saaneet kasvaa
kotona rauhassa äidin kanssa.
Kroppani osat romahtaneet
sieltä ja täältä.
Terveydenhuollossa kierrätetty:
tutkittu hutkittu jonossa potkittu.
Liian myöhään diagnoosit ja lääkkeet
nyt kulkevat liian pienet eläkkeet.
Osamaksulla kotiin tarpeellinen
kun ei heru asumistuki.
Shoppailu ei himo
- muut osallistuvat talouden kasvuun.
Kaikki tämä vain
psykeen taistelua
läntisessä hyvinvointivaltiossa.
Osanottoni Teille miljoonille, jotka vain
toivotte puhdasta vettä
rokotteita lukutaitoa ja
rauhaa kotimaassanne.
|
|
Kustannustehokkuus
Leila Honkanen-Turunen
Alennusmyynnistä ostettu toppatakkini,
lämmittää hyvin pakkasella.
|
|
Arja-Liisa Nieminen
Urut pauhasivat
Hoosiannaa
omahyväiset leuat
turkiskauluksista
ulkona värjötti
ohuissaan
laulamattomat
olisivat arvostaneet
yhdenkin kynttilän
lämpöä.
|
|
Kaikki on ilmaista
Jorma Luoma
Kun on paljon niin saa,
kaikki on ilmaista
viinaa,
vain nimi paperiin
ja pää pilveen,
niin kauppakeskuksia nousee
kuin sienipilviä
ydinsodassa.
Tupee päähän ja uusi sävy,
niin kaikki on poispyyhitty,
sen teki joku muu,
aina.
Ja kello käy ja raparperit kasvavat,
paratiisi odottaa
maan päällä.
Kullatulla kynällä allekirjoitettiin
paperi,
köyhät helvettiin
maan päältä.
Raja juosta jolkuttaa,
aika rientää kullekin,
tiimalasi valuu tyhjiin,
tupee vaihtaa omistajaa,
kissankellot kilkattaa,
koko elämä valuu uurnaan.
Ilmaistarjoilu on päättynyt
siellä jossain.
|
|
Kämmenselkä
Timo Halo
Sinä lyhyenä hetkenä
jona pidit kättäsi tolpassa
astuessasi sporasta
ja hihasi valahti alaspäin
minä luin sinun tarinasi -
musta sydän kämmenselässä.
Ei kaikki ole vielä mennyttä.
|
|
Kelakerhossa
Anne Birschin
Työuria tulee pidentää
painostaa Katainen tummassa puvussaan
varsinkin alku- ja loppupäästä
vaativat keski-ikäiset miehet
keikarimaisissa solmioissaan
ja kilistävät kuohuvaa sen kunniaksi
Perhevapaita on saatava lisää
huutavat naiset jakkupuvuissaan
vetoavat kristillisiin arvoihin
kaulasuonet pullistelevat
valkeat helmet tärisevät rinnoilla
isien on jäätävä kotiin vuodeksi
Minä sain Kelalta päätöksen
eläkehakemuksenne on hylätty
ette ole tarpeeksi vanha ja sairas
googlen mukaan olette ollut
vuosi sitten pöytäkirjan tarkastajana
teillä on edelleen merkittävä virka
Palkkanauhaa en ole nähnyt
työtä en ole saanut viiteen vuoteen
kukaan ei halua ottaa töihin
sairasta ryppyistä vihaista naista
toistaiseksi koristan tilastoja
jatkan työurani loppupäätä
|
|
Eläimellisiä säkeitä
Veikko Siira
1.
Kuin kummassa voi tietää nimen tähden tuikkivan? /
Näin tuumii mummo silitellen kissan kylkeä.
Hän hyvin tietää Mirrin kohta ulos luikkivan, /
mutt´ eipä millään jaksa nyt kolmasti sylkeä.
Niin eri tasoilla me käymme elon taistohon: /
on toisen varuksena älyn säilä armoton.
Vaan muut, me ”tavalliset”, jopa taikauskoiset, /
me nyherrämme ääneti ja tylsyy kutimet.
2.
Vai oisko eläinkunnassakin huippuyksilöt? /
Nuo laureaatit, neropatit, muita johtavat.
Kas sitäpä ei tiedetä me ihmispösilöt: /
ei edes ne, joill´ ylimpinä aatteet hohtavat.
Vaan kuvitella toki voimme Supervariksen. /
Se lentää leuhottelee ihmiskuntaa tarkkaillen
(tähän tapaan:)
Voi hyvä mies, et tiedä mitään kasvatuksesta./
Mä sulle neuvon antaisin jos voisin puhua.
3.
Ei poikasia syötetä iankaiken pesässä. /
On niille siivet selkään pian opetettava.
He tulkoot sitten käymään luonas kerran kesässä. /
Ja ei kun maailmalle, hoito lopetettava.
On lähtiessään saatava se heidän oppia, / ett´ kotipesän risukosta löytyy soppia
jos tunkioilla raastavaksi äityy kilpailu /
ja tuhon voipi tuottaa vieraan nokan silpaisu.
4.
Käy mielikuvissamme myöskin Hyper-harakka. /
Se itsetietoisena seuraa suvun rähinää.
Ois jokaiselle tarpeen hopeainen lusikka: /
vaan mistä niitä riittää, siitä syntyy kähinää.
- Se luvattu on mulle! sanoo Huuru. – /
Mullepas! Jo Hertta rientää osille, on siihen hanakas.
- Ei kiiltolusikassa ole muuta pahaa kuin /
se heijastaa mun naamani näin aina alassuin.
5.
Valakka, olet viisas, luotettava ystävä. /
Ja pääsi sisällä on varmaan paljon suruja.
On isäntäsi kerran sulta voimat ryöstävä, /
sun syödä sitten annetaan vain ruumenmuruja.
On polle vaiti hetken, mutta sitten lausahtaa: /
- Nyt ootan vain kun viime kerran pyssy paukahtaa.
Vaan yhtä asiaa mä tässä olen miettinyt. /
Jos tahdot kuunnella, niin sulle kerron siitä nyt.
6.
No, ajatellaan, että olet täältä lähdöllä /
pian laidunmaille ikuisille taivaan tarhoissa.
Sä isäntääsi palvelit ain kynnet verillä, /
ja iloisena korvattujen vaivain harhoista.
Vaan sitten kuulet: makkaraksi sinut aiotaan, /
ja työläät vuodet kerallasi suoleen survotaan.
Mutt´ onhan sekin suurta: päästä pöytään isännän. /
Siis jotain hohdetta näin löytää loppuun elämän.
(Välisäe: Pää pää päkäpää, anna villoja…)
7.
Sä laulat mulle karitsalle kasvavaiselle. /
Mutt´ ootko koskaan laskenut sä niitä kertoja
kun ryöstit multa päällysnutun rikkahammalle? /
Se oli kyllä miehen työ, en tiedä vertoja.
Vaan piruuttasi varmaan läävä kylmenemään jää. /
On uusi villa myöhässä jos liikaa lämmittää.
Mä mietin tätä: rotummeko syytä ompi tää? /
Vai ihmisrodun, jolle vastaan sanomme vain Mää!
8.
Vaan kaikkein julmin kohtalo on viattomalla: /
- Mä taituri oon liverryksen, lintu pienoinen.
Nyt kaukomaille liidän ajall´ ajattomalla /
ja siellä pyrähtelen kera suurten toiveiden.
On hienon hieno verkko, joka minut vangitsee, /
ja annostelee: - Lautaselle siskon petiin mee!
Ei lauluani kuulla eikä liverrystäni: /
Sä, Luomakunnan kruunu teitkö aivan kauniisti?
|
|
Minun Koillismaani
Anitta Vääräniemi
Korpikuuset Koilliskairan huminoivat,
korvessa soivat metsän urut.
Katson vaaroiltas Koillisen,
näen siintävät järves ja suot.
Joutsenet keväästä kertoen,
samoille seuduille saapuvat.
Joko käki kukahti,
kohta on kesä Koillismaan.
Katso keltaiset kulleropellot,
ja karja kesälaitumilla.
Kesäyö ja aurinko,
valoa kaikkialla.
Mustikkamättäät notkuvat,
hilloja harvakseltaan.
Sääskiparven ininä soi,
kuulenko kurkien laulun!
Kesäyön valo häipyy,
saapuvat hämärät elokuun.
Kuutamossa savusauna kutsuu,
Koillisen kulkija pysähtyy.
Usva nousee,
aamukaste maassa.
Kohta kirpeät pakkasaamut,
ja puolukat punoittaa paikoin.
Väriloisto koillisen valtaa,
maiseman satumaaksi taikoo.
Jälkeen ruskan,
syyssade pieksää puita.
Lehdet ovat varisseet,
märkää ja apeaa.
Pirtin uunissa tuli,
lämpimän pullan tuoksu.
Kohta lumivaippa valkoisenaan,
peittää vaarasi Koillismaan.
Tykkykuuset uljaana vartioivat.
pakkanen paukkaa pelloilla.
Koilliskairan kulkija miettii,
niin kaunista ja karua.
Lujalla työllä leivän annat,
kädet uurteiset ahertaneet.
Lasten leikki pihamaalla.
Tulevaisuuden Toimijat.
Vieressä varttoo vanhus,
silmissä usko huomiseen.
|
|
tuulessa, laitamilla
Aili Lipponen
heitä on paljon
luvuton määrä
seisovat hiljaa
äänettä aivan
keskellä niittyä
sylissä metsän
liikkuvat vaatteet
liehuvat hiukset
virroissa ilman
tuulten tahtiin
katseen suunta
odotus sama
tuulessa heillä
maan laitamilla
auttanut heitä ei
punainen viiva
odotus jatkuu
hijaisuus syvä
ihmekö saapuisi
olojen muutos
katsovat länteen
herrojaan kohti
mitä he luulevat
saavansa sieltä
asukkaat korven
maan laitamilla
seisoo vaiti
hiljainen kansa
|
|
Kaiu sointu suloinen
Mikko Rytilä
Mahtanetko näppäellä
Partaniekka kannelkäsi
sointujasi suloisia
veisaella voimavirttä
Kun ei jauha Kirjokansi
aarteheita auvoisia
Suloisessa Suomehessa
Kankahilla Kalevan
Ruostunut lie kampi Sammon
Taika tehtaan tuon kadonnut
Vanhat voimat vaivaistaloon
Viety vintille virttymään
Onni ollut Pohjan pojan
laiat kolme Sampueen
Yhestä suolat silakoille
kahest jauhot ja pieltävät
Vaan nyt vahvasti vaikuttaa
et on suola mautonta
jauhot täynnä matoja
pudonneet pieltävät
Muistaos sä Poika Pohjan
Ketä sun sankaris ylisti
Veisaeli virsiään
Aina kunniaks Jumalan
|
|
Lehmä runo
Arto Kärkkäinen
Puolet vuodesta odotan tässä,muuten olisin märehtimässä.
Emäntä oloani helpottaa siksi jaksan taas kevättä odottaa.
|
|
Suomenhevonen
Viivi Huuskonen
Siinä sinä olet
katsot minua lyhyesti
teit jo arviosi
näit jo kaikki virheeni
minun on turha esittää sinulle mitään
Olen sinulle avoin kirja
täynnä rumuutta, pahuutta ja ristiriitaisuutta
silti näet että tahdon hyvää ja yritän
tiedät ettet itsekään ole täydellinen
vaikka silti aina parempi kuin minä koskaan
vahva, järkähtämätön, anteeksiantava.
Näetkö minussa jotain tuttua, jotain samaa
Näetkö meissä sukujemme vuosikymmeniä jatkuneen yhteistyön, Suomen rakentamisen?
Hyväksyt minut tällaisena, otat ystäväksesi.
Enkä minä voisi koskaan toivoa enempää.
|
|
Rukous Suomen puolesta
Maila Oikarinen
Oi, Herra käännyn puoleesi,
surussa Suomen tähden.
Olemme harhaan kääntyneet,
Sun silmiesi nähden.
Sä annoit itsenäisyyden
ja maallemme omat rajat.
Vaan halpana pidimme lahjasi
ja EU:lle koitti ajat.
HUUTOkaupassa maamme on,
eniten maksavalle.
Ahneus ja voitto valtti on,
tämän päivän päättäjälle.
Ei kuulu itku työttömän,
ei lapsen, vanhuksenkaan.
He nyyhkivät vain yksinään,
ahjossa kovan ajan.
Oi, Herra kuule huutoni,
pelasta Suomen kansa.
Pehmitä kova mielemme,
kääntymään puolehesi.
Sä Herra annoit poikasi,
kuolemaan puolestamme.
Ah auta ettei uhrisi,
turha ois kansallemme.
|
|
Rikas mieli
Pirkko Ruuska
Luxuselämän saat hyvällä mielikuvituksella
voit samalla kaikelle naureskella,,,
Huumori kaikilla kukikaan ei,
sitä taitoa vaikea oppia hei!
Ehkä rikasta samat asiat naurata ei,
mutta köyhän nauru on on köyhän pörssi,
ei niin hyvää etteikö joku sen sörssi,
kyllähän minunkin hymyni hyytyisi,jos elämäs
vain rahaan tyytyisi:)
|
|
Taajama
Joni Sundström
Herään aamukolmelta huutoon
Joku viedään raudoissa selviämään
selviytyminen on vaikeampi juttu
Kerrostalon lastulevyt vapisevat
tuntevat myötähäpeää ihmislajin puolesta
Minä tunnen aivan liikaa,
että saisin enää unta
Lokkiparvi kuuluttaa aamiaiskutsun
Tarjolla kaatopaikkakattaus ja hyvin pehmennyttä kalaa
Kirjoitan syvällisiä tekstiviestejä
jätän vastaanottajakentän tyhjäksi
Kuvittelen itseni muualle
tai tähän yhden lisää
|
|
rauhaisa hetki
Kanerva kuha
Katson lehtien kelluntaa,
syvän sinisessä,
Savua piippu tupruttaa,
metsän siimeksessä.
Hiljaisuutta minulle,
on tyyni vedenpinta,
peltoheinän tuoksu,
ja lokkien kiljunta.
Lämmin höyry humpsahtaa,
kun tulet viereeni,
Katsahdat veteen,
ja rikot riemuni.
Saunasta pakko on pulahtaa,
Järveen niin vilvoittavaan,
ja särkyy vedenpinta.
|
|
Illuusiot
Mika Saastamoinen
illuusiot totuudesta
keinotekoista valoa elämään
niinkuin kaupungin öiset valot
kuolee rumina aamun aurinkoon
sovittuja sattumia
tekohengitys luottamukseen
ei se ole vielä vaarallista jos
vain yksi kärsii
likaisia tekoja
painettuna kauniiksi paperiin
niinkuin nimet muistomerkkeihin
painettu kultaisin kirjaimin
silmänkääntäjät kulisseihin
kansaa ohjaamaan
niinkuin opaskoirat
ohjaavat sokeaa
|
|
Silloin olet nöyrä
Aila Hirvoila
Silloin olet nöyrä
kun istut koirasi kanssa
maassa odottaen ihmisten hyvyyttä
antaa sinulle runsaudestaan
kaikesta siitä yltäkylläisyydestä
minkä vain keksivätkin itselleen ostaa
Silloin olet nöyrä
kun häpeää tuntematta
otat roposen vastaan hymyillen
vaikka kerjääminen on kielletty
eikä saisi vain istua muilta pyytämässä.
Silloin olet nöyrä
kun et enää jaksa suorittaa
ryhdistäytyä ja nousta
pois ihmisten halveksivilta katseilta
Kun sinä olet nöyrä
ja istut vain siinä
me tunnemme itsemme
niin paljon paremmiksi kaikin tavoin
ja säälistä joku sinullekin pienen roponsa heittää.
Kun suostut olemaan nöyrä
voisivat muut pysähtyä
antaa sinulle suojan ja ruokaa
kutsua sinua nimeltä ja katsoa silmiin.
Sinähän valitsit tämän - vai valitsitko?
|
|
Olen leimattu
Riitta -Liisa Kuusela
Olen leimattu
elämään köyhyydessä
Euroni ei tahdo riittää
edes jokapäiväiväiseen elämään
Ja , jos sattuu tai tapahtuu jotakin ylimääräistä
koko suunnitelma romahtaa
Olen kauan jo unelmoinut lämmöstä Etelän auringossa
jossa reumakivut saisivat kyytiä
Olen kauan jo unelmoinut ihanasta ateriasta ystävien kesken
Tai sitä, että voisin edes joskus ostaa itselleni uusia vaatteita
Nämä unelmani eivät koskaan tule täyttymään
sillä olen leimattu elämään köyhyydessä
Joka kuukausi joudun miettimään
onko minulla varaa edes välttämättömiin lääkkeisiin
sillä se raha olisi taas pois ruokarahoista
Kaikesta huolimatta ELÄN TÄYTTÄ ELÄMÄÄ
sillä harrastukseni eivät maksa mitään
Ystäväni vanha tietokone
pitää minun aivoni pirteänä
Ikäihmiset ravitsevat sieluani
Runot ja sadut elävät minussa
ne johdattelevat minut moniin uusiin seikkailuihin
Vaikka olen LEIMATTU ELÄMÄÄN KÖYHYYDESSÄ
Rakastan tätä elämää
Rakastan ystäviäni ja lähinmäisiäni
He antavat minun elämälleni tarkoituksen
Elämä on sittenkin ELÄMISEN ARVOINEN
|
|
<< Edellinen runosivu
> Takaisin ylös
>> Seuraava runosivu
|
