|
Itkuvirsi vanhuudelle
Kirsti Rautiainen
Kuulkaa kun mie teille kerron,
miten meillä on asiat,
kuinka ne on järjestelty
näillä raukoilla rajoilla,
susien asuinsijoilla.
Liian paljon on meitä täällä
mummoloita, ukkoloita,
joista henki ei pakene.
Sitkeästi elelemme,
palveluja kulutamme,
kotiavut tarvitsemme,
hoitoa havittelemme.
Nyt on pulma kunnan väen
saada rahat riittämähän,
veroeurot venymähän.
Totesivat yksintuumin:
liikaa on sairaansijoja,
liikaa hoitohuonehia,
liikaa hoivahenkilöitä.
Säästöä on kerryttävä
keinolla millä tahansa.
Tuli konsultti etevä,
hyvät neuvot laususkeli.
Perustettiin liikelaitos,
joka säästöt aikaansaapi
vanhusten hoidon muutteleepi
rakenteet uudisteleepi.
Vanhat, sairaat, vähäväkiset
halvemmalla hoiteleepi,
Kuulin tässä kerrottavan
tarinan ylen ikävän
johon joutui mummorukka,
vuodeosaston potilas.
Hänet kotiin käskettihin,
vaikka siellä vaikeata
oisi hänen pärjäellä,
yksinänsä asustella.
Kävi mummo miettimähän
miksi täällä mie kituisin,
oisin kunnalle kuluna.
Keksi keinon kummallisen,
päätti syömästä lakata,
hitaasti hiutua elosta
päiviltänsä poies päästä.
Eikä auta maanittelut
hoitoväen suostuttelut.
Päätös oli perin pitävä.
Pääsi mummo vaivoistansa
hoitajia vaivaamasta
euroloita kuluttamasta.
Hän pääsi parempaan paikkaan,
Tuonen Herran vainioille,
ikirauhan tyyssijoille.
Siellä ei lasketa kuluja,
ei valiteta menoeriä.
Siellä sai kiitoksen vanhus,
raataja työn ylen raskaan.
jäsen raivaajakansan,
pula-ajan kasvattama,
sodan ankaran kokenut.
Kova on maailma heikommille!
Hän oisi ansainnut paremman lähön,
vanhuuden tyynen ja rauhaisan,
hyvän hoivan ja huolenpidon,
saattelun Tuonen tuville,
syntyisten syvien syliin.
Mutta kaikki me vanhenemme,
voimat uupuvat jokaisen.
Mikä lie kohtalo meillä,
jotka jälkeensä tulemme?
|
|
INFORMAATIOSOTA
Heikki Partala
Kun kerran kiekaista saisin,
niin maailmalle kuuluttaisin,
vain minä olen erinomaisin,
kaiken paremmaksi uudistaisin.
Mutta sama halu on kaikilla muilla,
omasta mielestään sorretuilla,
päästä edes hetkeksi teeveekuvaan,
ettei pääsisi kasvot unohtumaan.
Kun kieroilee sen verran,
että vielä onnistaisi kerran,
päästä enemmistöön määrän,
erotukseksi oikean ja väärän.
Pääsin pois suurten alta,
joilla on voima ja valta,
jotka katkovat kaikki siteet,
tallaavat muiden mielipiteet.
Harvennusta meneillä on tässä,
uutta uraa olenkin etsimässä,
lintujen kielellä laulaisi vaikka,
ei taida irrota hallituspaikka.
|
|
Kaipaus kulkee kumpaankin suuntaan
Jaana Viljakainen
AMERIIKAN IHMEMAASSA
NIMISTÄ ON TIPAHTANEET ÖÖN PISTEET
JA KÄSIIN OVAT JÄÄNEET KATKENNEET LANGANPÄÄT
NIILLE JOTKA EIVÄT KOSKAAN PALANNEET
EIVÄT HE SITÄ LÄHTIESSÄÄN ARVANNEET
MUMMAN JA VAARIN TARINOISSA
KIIPEILLÄÄN VIELÄ PIHAKOIVUISSA
PALELLAAN ÖISIN MÖKKIPAROISSA,
SIUNAILLAAN AIKOJEN JULMUUTTA
MUTTA ENNEN MUUTA
ELETÄÄN TAAS NE KORKEIMMAT PÄIVÄT
KUN TAIVAANKANNELLA KUMISEE
POHJOISEN VALOT
JA RAKKAIMMALLA RAJAPYYKILLÄ
SEISOO KOKO AJAN KOKOVALKOISESSA
HIEVAHTAMATTA TULIPALOPAKKASESSA
POLTTOPULLO NAHKARUKKASESSA
TALVISODAN NISKOITTELEVA HENKI
PÄÄSISPÄ SUOMEEN! VIELÄ KERRAN! EDES KERRAN.
HIMMENEE, HAALISTUU MUTTA ELÄÄ HAAVE SEN VERRAN
ETTÄ JYRÄHTÄÄ JOKU JÄLKIPOLVEN JUKURIPÄÄ
UHMASPÄISSÄÄN ÄÄN PISTEET PISTÄÄ
KOMEASTI KENOLLEEN, KIRJAIMET OIKEILLE TELOILLEEN
ETSII OMAN ISÄNMAANSA
JA SEPITTÄÄ OMAT TARINANSA
KAIPAUS KULKEE KUMPAANKIN SUUNTAAN,
ovela pahalainen
halu kauas pois on palo samanlainen
ÄKKIÄ ULOS AHTAASTA KOTIMAASTA
PÄÄ EDELLÄ TAKLAUKSEN ALLE TAIPUMAAN
KAKSIN KÄSIN LASIKATTOA TAKOMAAN
HETKEKSI HETKEEN KIRKKAIMPAAN
UUTEEN, LOISTAVAAN MAAILMAAN
KOKONAAN EI VOI LÄHTEÄ
eikä kokonaisena palata
reissulainen jää vieraaksi
uuteen ja vanhaan elämäänsä
itselleen ja muille
kaikkiin kotimaihinsa
Riippana rakkaana kulkee kyljessä kotimaa
elää kulmina kielessä, kireissä leukapielissä,
sanattomassa yhteisymmärryksessä
roimassa röhönaurussa, raikavassa laulussa,
ikioma, ihmeiden Suomenmaa
|
|
"Kirje joulupukille"
Aira Wallin
Kuuntelepa minua, kiltti joulupukki,
olet sitten parraton tai parrallinen ukki
Katselepa vanhuksen yksinäistä päivää,
jolta puuttuu virikettä sekä ilon häivää.
Viepä hänen iloksensa uudenlainen Tee-Vee,
joka hänen kanssaan sitten jutustelee.
Dementia syntyy varmaan yksinolosta,
kun ei omaa kotokieltään kuule kotona.
Siksi tarvitaankin heille ihka oma kanava.
Vanhukset siis muistin tielle,vaikka viihteen muodossa.
Jospa jostain löytyisi lämmintä myös kättä,
niin ei tuntoaistikaan jäisi käyttämättä.
Vanhukset he aikanaan rakensivat meille
kotimaata parempaa, siitä oomme velkaa heille.
Muistakaamme vanhuksia ja lähestytään heitä
joka päivä, ennen kuin he ovat enkeleitä.
|
|
TYÖTTÖMÄN HUNTEERAUKSIA
Sinikka Lappeteläinen
Ei työttömälle paitaan nouse enää työstä hiki,
mut joutenolon vuoksi istuu tuska liian liki,
kun markkinoiden voimat meille tänään opettaa:
on duunaaminen joka iikan paras lopettaa.
On leipäjonot joistakin niin hirveen romanttista
- nyt loppui lyijy kynästä, ois pitkä puutelista -
se jolla on jo ennestään, vain lisää hamuaa,
ja leivästä viis, kunhan riittää kadehdittavaa.
Ja mediassa komissio poseeraa ahkerasti,
on EU:n ansiosta syntymässä uusi kasti,
kun jäsenmailta direktiivit hengen kuristaa
ja eurokansalaisiksi myös meidät puristaa.
On maamme rapakunnossa ja voihkii velkain alla,
kun pörssifirmat juhlivat voitoista maailmalla.
Ei stressaa niitä työttömyys, ei lama kansan lain.
Se pelaa ken ei pelkää, siis antaa mennä vain!
Mut "vaikka koittaa", usko Saarijärven Paavon lailla
on vahva, ettei EU hylkää, niinpä järkee vailla
riennämme velkaeuroilla auttamaan kriisejä,
kun tiedossa on yhä lisää "ManiMani"-biisejä.
Pian myyty ovat niemet, notkot, saarelmatkin muille
ja ahneuden vuoksi jäämme "paljahille puille".
Vain globaalille maailmalle valta kumartaa:
siis vaikka "Kiinaan asti" kalliot kaivakaa!
Nyt työtön muistaa kilpailun, kun veren maku suussa
hän hiihti alakoulussa ja voitti, pitkäss´ puussa
on tänään pienen yrittäjän päästä pinnalle
ja verokarhun varjossa halpatuonnin rinnalle.
Vaan työtön - enää puolikas nyt siitä, mikä oli
hän kerran, jolloin työ ei ollut harvain monopoli -
hän toivoo vielä: huominen tuo jotain parempaa,
niin että lapset saavat kasvaa kohti aikaa valoisaa.
|
|
Suru kuuluu...
Matti Tompuri
suru ei
surematta parane
ajan kello jätätä
ei pysähdy
pudottaa viisarit,
jos taaksepäin kääntää
"nyt" on paras hetki
muistot sen sisällä
suru suremalla
uuteen aikaan
kaikki hyvin alla taivaan
lammaspilvet
lieatta kulkee
tuulen suhina
korvat sulkee
kybertaivas
ilman aikaa ?
siihen tarvitaan
kosmista taikaa
elämä jatkuu
vaikk` ukkosmyrsky natkuu
salamoi pilvet puhki
ei ihmismieltä hutki
on aika madonreiän putki
pelastava läpinäkyvyys
siihen muovinen buddha ei riitä
eikä jumalan silmä
vain uskomus,vain uskomus
enkelin äänettömään siipeen
suru lentää pois
tallentuu muistoihin
etääntyy arjesta
kuitenkin niitattuna ihmiseen
vaikk`enemmänkin kuin ihminen ois
ei elämän liekki
sulata niittejä pois
appelsiinin kellomainen tuoksu
väreilevät citrushedelmän viisarit
aika on syvällä siemenissä
siltaa kantava joki
rusinan muotoinen
kirkkolaulut airoissa
kuori veneen muotoinen
kitkerä maku suussa
ajatus aallon päässä
aallossa muoviset buddhat
lauttoina aavalla merellä
reki rankka rapeana
appelsiinipuun alla
pyöreä kirjoitus pinnalla kytee.
|
|
Ei vain laiska mutta välinpitämätön
Katariina Pirilä
Meitä muistuttamassa menneestä on enää lippu
ja paukkuvat pakkaset
joita emme enää kestä kuin vaivoin
Rahakaan ei ole enää meidän.
Tuskin kukaan
muistaa edes niiden päivien määrää
joita vuosi vuoden perään juhlimme
vanhasta tottumuksesta
Emme me muutakaan jaksa tehdä.
Pitäisi muistaa ja tehdä enemmän
heidän eteensä joiden ansiosta juhlimme
mutta Suomen kansa on laiskaa ja välinpitämätöntä.
|
|
TARJOAMME HAASTEITA JA VASTUITA
Tarja Hallberg
Oletko iloinen ja ulospäinsuuntautunut työnsankari?
Positiivinen asiakaspalveluhenkisyys kuuluu jo äänestäsi!
Oletko etsimämme huippumyyjä?
Ymmärrät mitä on todellinen asiakaspalvelu!
Sinun on päästävä liikkumaan työhön ilman julkisia kulkuvälineitä.
Olethan hyvässä fyysisessä kunnossa,
sillä siirtymät kohteiden välillä tehdään polkupyörällä.
Aiempi kassakokemus välttämätön.
Pystyt heti toimimaan myymälässä itsenäisesti.
Sinulla on kokemusta erikoiskahvien valmistamisesta.
Olethan valmis työskentelemään myös sateessa.
Hei, haemme juuri sinua!
Odotamme hyvää päässälaskutaitoa.
Edellytetään kykyä työskennellä jatkuvassa kiireessä
hymyillen ja tehokkaasti.
Olethan joustava, reipas ja asiakasystävällinen.
Edellytetään ehdottomasti hygieniapassia,
alkoholipassia, salmonellatodistusta
sekä veikkausosaamista.
Hakijalla oltava voimassaoleva tulityökortti
sekä suoritettu tieturva1-koulutus.
Oltava mahdollisuus käyttää omaa autoa.
Olethan suorittanut torjunta-aineiden erikoistutkinnon.
Edellytetään Ulpukka -toiminnanohjausjärjestelmän osaamista.
Oltava ehdottomasti jotain kokemusta teippaustyöstä.
Hallittava Kitti- taloushallintajärjestelmä.
Osaat opettaa urdun kieltä.
Edellytetään täydellistä suomenkielentaitoa.
Edellytetään sujuvaa suomen, ruotsin,
englannin ja venäjänkielentaitoa,
etua ranskan ja saksan kielen osaamisesta.
Kokemus lääketieteen sanastosta katsotaan eduksi.
Olethan kiinnostunut työskentelemään kasvuyrityksessä.
Ensimmäinen työtehtäväsi on myydä itsesi meille!
Pystythän sitoutumaan tarvittaessa pidempikestoiseen työhön
asiakkaan toiveiden mukaisesti.
Työ alkaa klo 04.
Työn kesto on 4 tuntia kerrallaan,
kolmena päivänä viikossa.
Pystythän työskentelemään myös iltaisin
ja viikonloppuisin.
Työ on kolmivuorotyötä.
Kutsumme työhön tarvittaessa.
Emme vastaa puhelintiedusteluihin.
Ei liitetiedostoja.
Laita kuvasi mukaan.
Työ alkaa heti sopivan henkilön löydyttyä.
|
|
Suomen arki elää
Ilpo Korkala
Minun pitäisi kirjoittaa runo, mutta eihän minulla ole aikaa. Minun pitää mennä töihin.
Jonkunlainen juoni ite puno, huutaa pikkuaivoni yhtaikaa. Kiire olis jo työpuvun vöihin.
Ja jos minä myöhästyn taas töistä, kohtaan katseen tulisen. Kohtaan paheksuvan jupinan.
Nappi laudassa väistän cityjänöistä, itsekseni vaiti pulisen. Myöhässä, kuulen naisten supinan.
Mitä verottajakin tästä sanoo, mutta mitä sanoo Matti. Sanokoon vaan, minä alan töihin.
Lomaakin pitäs vielä anoo , vaikka yt:ssä koko sakki. Vuosia sitten totuin unettomiin öihin.
Mutta nyt välillä sinne muka duuniin, kätöset saveen. Jos ei haittaa niin huomenna jatkan.
Sitä ennen laitan kyllä makkarat uuniin, vipu kutoseen. Huomenna kerron minkälaisen työmatkan.
Ja nyt tänään on se lupaamani huominen ja tyyli muuttunut uuteen.
Koko yön tein töitä ja väsähdin kello kuuteen.
Koska yhteiskunta jatkuvasti muuttuu niin muuttukoon runojenkin tripla rytminen komppi,
Koska on vähän aikaa, renkaat pitäs vaihtaa, illan golfsimulaattorin pallo ajatuksiini pomppi.
Ja tämäkin runo pitäisi tänään viimeistään postittaa, miksi aina on niin kiire, okey kuin petaa niin makaa.
Ehdin vielä suomalaiseen arkeen soittaa ja kysynpä kuulumiset. Päivän olin poissa kuka uutiset takaa.
Taksimieheltä kysyn: Olen päivän ollut poissa monissa itäblokin hyllyvissä soissa ja sulta heti nyt kyssyy.
Vieläkö Matti ja Mervi ovat silleen, onko autovero muuttunut, joko kehä kolmosen kamerat syttyy.
Kuka linnan juhliin ei pääse, onko Karpela vielä eronnut, kuuluuko Jylhän pupusta mittää vai suuttunu,
Onko viitekoron päälle lisätyn viivästyskoron korkolainmukainen prosentti seittemästä johonni muuttunu.
Suutukko jos vielä jotakin kysyn kun olethan tota itekin aika puheliasta poikaa sen sorttia,
Minkälaista ilimaa se on luvannut, ootko isäntä vai renki, pietäänkö tauko ja vejettäs norttia.
Kyllähän minä vastata voin olethan sentään maailman mies, kiertänyt kauan ja palijo nähäny,
Mistä sitä alottas, no tärkeimmästä, Mervi se nakkas Mattia makkaralla päähän ja muutenkin rähjänny.
Tommy ei juhliin pääse, ekkö tiennyt, on pilven ylä- tai alapuolisen runoraadin sääntöjä laatimassa,
Kaikki verot nousee samaaan tahtiin kuin persujen kannatus, niin kovia on lupaukset antamassa.
Kehä kolmosen ruuhkat kohta helpottaa ja kamerat ne taas ruuhkaksi muuttaa.
Karpela ja Jylhä on tullut ehkä uskoon kun lehet ja ratio ei niistä pahhaa enään tuuttaa.
Mutta asiaan, korkokanta hyvä, olen isännän ja emännän isäntärenki, pakkasukko yhä kyyneleet kuivailelee
Tupakkaa en vejä mutta turpaan vejän jos autosa poltat mutta sähän kuorsaat- eikö kukaan mua kuuntelee.
|
|
Tarpeeton
Anna-Maija Partanen
Viimeinen kesäni
pitkin peltoja astelevaa polkua
tutulle rantaniitylle
Sadepisara lehdellä
maistuu raikkaan suolaiselta
on helppoa nielaista
Märehdin menneitä
rauhallista emännän laulua
pikkuisen ensimmäistä syntymää
ja umamin makuista maitotilkkaa
En sopeutunut
kulkemaan jonossa
neljä kertaa päivässä
robotin kautta ruokinta-asemalle
Tehoton
Tarpeeton
se minusta tuli
Miten kaipaankaan
kiireetöntä aikaa
Matkalla
Entrecôteksi
Jorma Ollilan lautaselle
|
|
Globalisaatio ja Suomi
Jaakko Kyllönen
Maailman virrat vie
mihin vie Suomen tie?
EU on kaiken A ja O
sanoopa Suomi ei tai joo
Direktiivit määrää
tilatuet säätää
Virkavalta armoton
kansalaisen vieras on
Brysselistä määrää
kansalaista jäärää
Rajat, tullit niistä kato
määränpäänä liitto-Nato
Kansojen sulatusuuni
siirtolaisten kotiduuni
Pintapuolisuuden keto
on ytimeen kova veto
Missä on talvisodan henki
kun globaalius on kansamme renki?
Koti, uskonto, isänmaa
oli niistä vara ponnistaa
Juuret, kodit hajoaa
kansakunnat vajoaa
Raha, ahneus ihmisen
vienyt koko sydämen
Aito elämä verraton
vieraantunut tyystin on
Missä on suomalaista sisua?
EU:lle piiskaa ja risua
Tämä on Euroopan henki
se on globalisaation renki,
Kestävyys on kadotettu,
perusarvot unohdettu
Koti, uskonto, isänmaa
ken niitä enää arvostaa?
Eikö tärkeintä ole kansan onni
eikä Kreikalle annettu miljoonatonni?
On meillä ongelmat omasta takaa
päätöksiin viisaus ja mieli vakaa
Elämme murroksen aikaa
kansa odottaa ihmeitä ja taikaa
Ken tahtoo taakan kantaa
itsensä kansalle alttiiksi antaa?
Maailman virrat vie
mihin vie Suomen tie?
|
|
VASTUULLISET
Raili Virtanen
Isä tuli sodasta, se mitä oli jäljellä
tuskaa kipua katkeruutta
vaan saatiinhan pitää Suomi
Äiti raatoi kunnes uupui
huolta surua toivekkuutta
vaan saatiinhan pitää koti
Jos katselette pilven päältä
älkää kovin säikähtäkö
maat on alehintaan myyty
työtkin viety muille maille
Kalliisti maan lunastitte
kaikille hyväksi asua
Mulle tässä heti kaikki
Toiset leipäjonossa…
|
|
<< Edellinen runosivu
> Takaisin ylös
|
