Linkkejä muualle

Suora linja Suomi express –ohjelman katsojien ja tekijöiden välillä!

Pelisääntöjä maatalousalan opiskeluun.

Kauppojen mainospylväiden koko ärsyttää.

Palokunnassa tanssitaan taas.

Suunnittelevatko esteelliset asianosaiset koulujen lopettamista?

Tutustu myös näihin:
A-tuubi
Ajankohtainen kakkonen
A-Talk
A-Studio
A-Zoom
MOT
Silminnäkijä

Muita linkkejä:
Facebook Suomi express -ryhmä

Runoja Suomesta 3

Pekka Sipilä / YLE

Vappuna
Veikko Räsänen

Jotkut vappunsa marssien
viettää voivat...
kera lippujen liehuvain....
Heille raikuen tahtia
torvet soivat,
kun he astuvat rinnakkain!

Toisten vappuna hiljaa
täytynee olla....
ja lisää tiukata vyötä...

kun tili on pankissa
täysi nolla...
eikä mistään löydy työtä!

Silti kevät yhteinen
jälleen koittaa..
ja aurinko valoaan antaa,
pian lehdoissa linnut
laulujaan soittaa...
keto kauniita kukkia kantaa!

Yks Mikko vaa
Kaarina Svetloff

Alan olleen meleko väsyny.
Unta ei taho saaha ja kello soipi viijeltä
Siinä hörpit kahvit ja pihan poikki navettaa.
Ei oo ku kakstoista lypsävää. nuorkarja, muutama kana,
kaks kissa ja pystykorva. Nii ja possu joka lahataa aina pyhämiesten päevän aikaan. Tämäki joukko
työllistää iha mukavasti yhen miehen.Hiiret rapisoo
väljpohjissa syksysi. Olj se ennen ku kaekki olj
paikollaa.Ens läht mummo. Se asu peräkammarissa.
Sisarukset häipy yks kerrallaa parempii hommii.
Sitte kuol isä Kuninkuusravien aattona -92 ja äet
vuotta sen perrää. Siinähä olit. Perukirjotuksessa
mäni loputkii.Ossuuspankin mies sano, että saathan
sinä velekaa ja tässä ollaa Perjantasin käyn kylällä
ja teen samalla loton.

Sana
Toini Paananen

Tämän päivän sana on
LEX Nokia.
Pian satelliitit valvovat sinua.
Melkein miljonääri, näin voi käydä.
Muotidieetti voi olla tappava.

Mikäs parisuhteita vaivaa?
Miksi urheilussa on vaaransa?
Jääkiekkoiliiat kajauttavat toisiaan.
Tuliset missit, tämä on liikaa ja
pörssit senkun heiluvat.

Voi tätä maailman menoa.
Lehdet ja TV -syöttävät
kaiken mahdollisen.

Tänään yhdyn työttömän rukoukseen:
"Anna meille tänä päivänä
meidän joka päiväinen leipämme..."

AVAA PÄÄTTÄJIEN SILMÄT.>

NYKYTAHTI
Aki Palola

Miljardeja hallitus kreikalle antoi,
vastuuta heidän taloudesta kantoi.
Pian sitä kitisee Ranska ja Saksa,
Suomen valtio muuta kuin maksa.

Siellä Virkamiehen tyttären eläke on vakaa,
Suomen valtio hänelle sen takaa.
Ei senttiä saa suomen Mummo ei Vaari,
Yli jos jää vie sen Cayman saari.

Sellainen Suomessa nyt on tahti,
Senhän määrää EU mahti.
Kuppaa se kuiviin Työttömän,Köyhän.
Milloin Barrikadit kaataa Unionin löyhän.

Täälläkin Herroilla metkua monta,
osahan tietysti vastikkeetonta.
Kirjoitan tätä pääsee,Per...... ja Hiisi,
Nyt suomikin monelle veroparatiisi.

Poikkeus
Risto Alaja

se oli niin kännissä
että heitti itsensä ulos kämpästä
eikä vaimoaan ja lapsiaan
niinkuin normaalimies olisi tehnyt

Viesti
Pirjo Lamminen

Lokakuun sananjalka
syksyn päivälehti
- mihin vielä varaa?
Tuoreena ovella.

Täynnä mustia läikkiä,
maassa,
tahdon sen - tallautumasta.

Pajastuneilla keltaisilla suonillaan
se taittaa valon
aamuharmaata vasten.

Kiittäisinkö
tästäkin alusta
harhasta ja ahdistuksesta työmaallani.
Etuoikeus pätkittäin.

Hetki sitten
irrallani
kodin painekattilassa.

Tuuli puhaltaa,
mielipuolinen puuska
haroo viimeisiä sitkeitä mukaansa,
ne taintuvat keoksi,
hehkuvat vielä hetken yhdessä.
Lopulta; kahahdus!

Viimeinen oviko sulkeutui?

Työttömäksi lukenut
Ella Pohjanen

Lähes kaksikymmentä vuotta koulunpenkillä istuit,
päähäsi pänttäsit lukion oppikirjoja.
Yliopistossa ahkeroit itsesi työttömäksi
ja velkaiseksi, syöden tonnikalaa ja makaronia.

KULTAISET KEHYKSET
Pertti Korhonen

Muistot lapsuuteni ajoista usein mieleeni palaavat,
köyhyyttä ja ajan ankeutta, kultakehyksissä kuvaavat.
Noilla kultaisilla muistoillani peilaan tämän hetken menoa,
ei silloin ollut merkkivaatteita, eikä jalassa muotimonoa.

Vanhemmilta sisaruksilta pieneksi jääneitä vaatteita paikattiin,
itse tehdyillä käpylehmillä ja räsynukeilla leikittiin.
Ei meitä kymmentä lasta koskaan tarvinnut houkutella syömään,
napisematta syötiin kaikki se, mitä äitimme oli löytänyt pöytään.

Kuusivuosikymmentä noista ajoista on kulunut,
paljon on kehityksen ratas maailmaa muuttanut.
Kirveellä ja kuokalla ei työelämässä ole käyttöä,
melkein jokainen jo tuijottaa tietokoneensa näyttöä.

Pörssikurssien nousuja ja laskuja seuraavat täällä,
ahneet optiopohatat makaavat eurokasojensa päällä.
Kansalaisilta vaativat malttia ja vastuun kantoa,
teknologian kehitys ei ole lisännyt ihmisten tasa-arvoa.

Lapsilla ovat tänään erilaiset vaateet, kännykät käsissä,
laatikot täynnä muovileluja, tietokonepelit aina mielessä.
En jaksa uskoa, että onnellisempia olisivat, kuin silloin,
lapsuuteni muistoja, kultaisissa kehyksissä, muistelen illoin.

Mielen kuiskaus
Niina Nevalainen

Hiljaa kuiskaa mielenrauha, on yksinäisyys karvas pata ja siinä suuri kauha.
Hämmennän yksinäisyyttä, kipuani, ilman rakkautta..
Pieni hiljainen kuiskaus jota odotan, sen kaiken tuskan tainnuttavan..
Mieleni kuiskaa..odota parempaa

Suomi-neito
Pekka Makkonen

Tahra Suomi-neidon pellavapaidassa
satatuhatta köyhää lasta
uutisia ulkomailta
kotimaan köyhyys
vaiettu sala

Eikö kuulu mammonamuurien yli
yksinhuoltajien huokailut
miten saisi laskut maksetuksi
selvitäänkö huomisesta päivästä
puhdas paita päälle Suomi-neito

työntekijöiden joukossa
Sanna Lehtinen

joskus minäkin halusin
tulla joksikin
mutta sairaus
on syönyt minua
syövyttänyt pelkoja ja ahdistuksia

yhteiskunta vaatii
liikaa, pärjäämistä
työtä, koulutusta, ammattia

minkä minä sille voin
että tämä yhteiskunta
ei osallistu terapiamaksuihin
ei kuntouta minua
työvoimaksi

olen vain pieni ihminen
ymmärtämätön
mutta silti tärkeä
yhteiskuntamme tulevaisuudessa
työntekijöiden joukossa

Siunattu EU-Suomi
Anneli Manninen

Oli hyvä työ, kunnon palkka
kunnes euroon vaihtui markka.

Hyvää työtä tehnees luulit,
uuden tuulen käyvän kuulit.

Kortistoon sun kävi ties
uuteen alkuun, luulit vie.

Alkoi juoksu loputon,
Työtä, Leipää! – jano on.

Mut palkatta kun työsi teet,
jo uraputki pitenee!

Eläkettäs tuskin näät,
se ookaan ei nyt määränpää.

Ensin velat Valtion,
mi Suomi joskus ollut on.

Kun enää juosta jaksa et,
pystyyn kuolet – kaatunet.

On rahan valta katalaa.
Mikä meitä odottaa?

Pelolla kun hallitaan
kuka jaksaa vastustaa?

Läpi menee mikä vaan
ja narrit nauraa hohottaa,
kun kansa leipää jonottaa.

Eihän tässä näin pitänyt käydä :=O!

"Köyhän vihannes"
Irma Räisänen

Elämästä on tullut raskas taakka
ei enää synny iloa mistään, on vain
huoli ja murhe päällä koko ajan

unohtaisi edes hetkeksi rahan
puutteen tuoman kurjuuden ja
ahdistuksen joka kalvaa sisintä

mutta ei, koko ajan on nälkä,
savukkeita palaa jo ketjussa
ja alkoholin tuoma puudutuksen
tarve kasvaa kuin itsestään

masentuneena ja sairaana ei jaksa
enää kävellä muuta kuin jääkaapille,
ja sieltäkin löytyy vain alennuksesta
ostettu lenkkimakkara, se ”köyhän
vihannes”

elintason näkee ainoastaan kohonneesta
vatsankummusta, joka tuntuu olevan
maailmanlaajuinen ongelma, toisin
kuin kasvava köyhyys.

Rahvaan kurimus
Jorma Sompinmäki

Ministerit ja herrat huopaa ja soutaa. Siks kansat tunnot riutuu, myrkkyä vuotaa. Ministerit ja herrat palkkojaan ylöspäin viilaa, rahvaan kansan kuraojaan kiilaa. Herääkö herrat torneissansa, miten tärkeä Suomelle on rahvas kansa.

Elämä
Taisto Seppänen

Aikatauluja ei ole
sillä aika on mittaamaton
Elämä ei ala eikä lopu
se vain on, se vain on
Sen koti on maan mullassa
josta se nostaa
arasti kyselevän päänsä
kuin heinän korren
viikatteen leikattavaksi

HYMY
Jussi Haapalainen

Miksi ruokaa riitä ei kaikille
Sitä kaupat on pullollaan
Miksi leipää ei jaeta kansalle
Kaatopaikoille ahdetaan

Miksi vanhus on kotona hoidotta
Toinen hoidosta laitostuu
Laitos saneeraa hoitoja tauotta
Loinen moisessa unohtuu

Mitä kouluissa tulisi opettaa
Oppiaineita uudistaa
Mihin ihmistä tulisi johdattaa
Johdatuksensa saavuttaa

Mistä opin saa tähän maailmaan
Joka perustuu mammonaan
Mistä omia jaloa aatettaan
Sukua jatkamaan

Onko oikein olla tunteeton
Ajaa vain ominta asiaa
Toinen toistamme voisimme avustaa
Avun perille kuljettaa

Kohdata tavata saavuttaa
Hymyn palkaksi aina saa

Virtuaaliveljekset laman rakennekynsissä.
Pirjo Koivukorpi

palataan vuoden 2009 tammikuuhun…

Virtuaalinen veljeskopla, Toivo, Kupla Valhe ja Luulo
kulkevat allapäin, jokaisella oireenaan valikoiva kuulo.
Oli niin noloa esitellä medialle tyhjät finanssipussit,
vahingoniloista naamaa näyttivät myös naapurin jussit.

On se kummaa, hetki sitten pörssileikeillä pyyhki hyvin,
tänään pelisalien kammarit elävät valoin himmentyvin.
Duunarihuushollin nuorisokin, katkerina ja kateellisina,
ottaa leikkeihinsä mukaan enää Toivon, toivottomina.

Pitäisikö kokonaan lopettaa tietoinen totuuden vedätys
ja pyrkiä hankkimaan toimilleen uskottava ymmärrys?
Selvittää kaikki mikä vei lupaavat bisnekset harhaan,
johdattaa virtuaalikullat kuilun partaalta lastentarhaan.

Tosin veljeksistä Valhe kutoo jo juonikkaana verkkojaan,
keksien uusien päiden menoksi liemiä hornan kattilaan.
Katumus ei kuulu tämän pojan mahtailevaan itsetuntoon,
ei, hänen täytyy kehrätä pasmat uuteen iskukuntoon.

Pojista Kupla ressukka syntyi virtuaali-adhd keskosena,
Ameriikan maalla, messiaaksi uskottuna esikuvana.
Elämisen ahdistus musersi vanteen, kuplan puhkaisten,
paljastaen maailmalle ihmisten kasvavan ahneuden.

Luulo taas tietää putoavansa hetken kuluttua jaloilleen,
kunhan kansan sinisilmäisyys ja into palautuvat aloilleen.
Niin kauan kuin ihmiset luulevat hallitsevansa maallisia,
hän voi viettää lemmikkivirtuaalin päiviä, kuninkaallisia.

Vaan miten Toivoa kiinnosti markkinavoimien harharetki,
hänhän on ihmisten päiväunien sankari, jokainen hetki.
Paras olisi nyt karistaa tunnoltansa synnillinen pakkaus,
palata sinne missä on kasvinkumppanit, Usko ja Rakkaus.

Mikä olisi näille hurjapäille hoivista hellin ja parhain,
joka saattaisi hemmot totuuden pariin tarpeeksi varhain?
Niin, ettei turhat hämärämarkkinat enää väijyisi heitä,
ettei arvoton kissankullan kiilto aivonystyröitään peitä.

vuosikatsaus tammikuussa 2010….

Laihtunut Toivo on toivottomuuteen vajonnut,
tempputyösanaankaan ei ole aikoihin kajonnut.
Auttavat ohjeet ovat kovin ohuessa langassa,
markkinoiden kasvu aina vaan vastahangassa.

Kupla on uhreiltaan muistit pois delannut,
uutta keinovaluuttaa jälleen listoilleen pelannut.
Virtuaalirahasta kehittelee uudenlaisia täkyjä,
onnenonkijoille vaaleanpunaisia harhanäkyjä.

Valhe kuolaa ympärillämme huulet töröllään,
kytäten mihin pystyisi limansa pyyhkimään.
Harmaa talous on pesiytynyt hänen näyttöönsä,
nopean rahan toivossa vietellyt käyttöönsä.

Luulo korjaa asemiaan uskotellen kaikkitietävää.
Sivuraide on vienyt monta epätoivoista yrittäjää.
On tuskaista odottaa jatkuvan pelon vallassa,
koska kurssit korjaisivat heikentynyttä taloutta.

Edelleen karkaavat teillään Usko Ja Rakkaus,
piilottelevat Face Bookissa, mukana pakkaus,
josta kaikki hyvät neuvot saattaisivat löytyä,
mutta, jotka he omahyväisesti pitävät itsellä.

Nykyhallitus mainostaa historiallisia tekojaan,
joita vartioivat mustasukkaisesti pukit kaalimaan.
Tosi vaikeaa on etsiä niistä laupeuden sanomaa,
joka voisi myös Ilon ja Onnin tunteita kasvattaa.

lokakuu 2010 edelleen vaiheessa….

Savusaunan lauteilla käy vihdan loiske.
Veljeskoplan hikivedestä syntyvä roiske
höyryttää hämäräksi tuvan tienoon.
Piipun naakka virittäytyy löylyyn vienoon.

Toivon kestohymy ei yllä enää silmiin asti,
huolia kun kertynyt on hitonmoinen lasti.
Rankahko työväsymys on syönyt miestä,
sitä vihdalla haluaa pois itsestänsä piestä.

Luulon harhoja ei usko heistä enää kukaan.
Tästä lähtien ei varmuudella mennä mukaan
markkinavoimien dollarin kelluntaan,
pirullisten painajaisten häiritessä untaan.

Valhe on pojista vähiten poissa tolaltaan,
hän on karistanut huolet kauas olaltaan.
Koko ajan tietokone päässään raksuttaa,
miten tyhmää kansaa parhaiten uunottaa.

Kuplan tauti vaatii jälleen lisää lääkettä,
miten tästä kukaan toipuu, hän ei ymmärrä.
Miksei tiukka umpisolmu lainkaan aukea,
talouskiihkon kangistama rahaputki laukea?

Kääntyisikö huolinensa Kirsti Paakkaseen,
luotettavaan, hyvämaineiseen ihmiseen?
Kokeneena tietää miten kasvaa ilon siemenet,
ehkä neuvoo, virtuaaleille, reseptit salaiset.

Usko ja Rakkaus kyykkivät saunan parven alla,
istuen toivorikkaina parrulla keikkuvalla.
Tulevaisuus ei ole enää täydellisen harmaa,
Ilo ja Onni saapuvat pesulle, se on varmaa.

Tilanne tarkistetaan keväällä 2011.

HÄTÄHUUTO
Irmeli Muhonen

Tuliko tänään taas turpaan työkkäristä?
Masennuitko moneksi maanantaiksi?
Tarttuiko työttömyys tukasta,
tempoiko takkuja tasaisemmaksi?
Löikö lattianrakoon littanaksi,
nöyryyttikö nujersiko?

Ottaako olosuhteet otsaluuhun?
Kaadoitko keskenkäynyttä kiljua kitaasi,
päästitkö perkeleitä poskestas?
Kuljitko kylillä kiekumassa,
kyläkapakassa kahinoimassa?

Huusitko hurjana, henkihieverissä,
potkitko puuskassas poliisiautoa,
saitko sakkoja?
Pistitkö puistonpenkit pinoon,
päädyitkö putkaan?

Mietitkö miten maailmas muuttuis?
Onko olemassa onnea osalles,
elinkeinoa elämässäs?
Turvallista työpaikkaa,
toivoa tulevaisuudesta.
Huolettomia huomisia,
ikionnellisia ilonpäiviä?

Loppuis lanttien laskeminen,
päätä pyörryttävä penninvenytys.
Vääntävä vatsakipu,
sydämen sivusykkeet.
Koettelemukset kovalla kädellä.

MITÄ SULLE ELÄMÄSTÄ KERTOISIN
Arja Liuski

PIENISÄDEAURINGON
katsoo läpi ikkunan ja
sun nenää kutittaa

Tule,tule,tule ulos,leikkimään
Sä ystäväin

Täällä on Sulle kukka,
vesipisara,tuulenpuuska
ihana tai muuta,
mitä siis saisi olla

Tule,tule,tule ulos,leikkimään
sä ystäväin

Sä ulos rynnistät ja
PIENISÄDEAURINGON aivan käy
ilosta tanssimaan ja se sinut
iloiseksi saa

Nyt juostaan luokse puun,
pensaan sekä
kannon komean

Tule, tule, tule ulos leikkimään
Sä ystäväin

Rohkea ja tomera
on pikkupoika TUULISPÄÄ
ja se puhkuu ja uhkuu voimaa
tuulen ylevää

Sä ystäväin tässä oon
luonas ja poskeasi vasten puhallan sekä tukkaasi pörrötän

Tule,tule,tule,ulos leikkimään
Sä ystäväin

Niin juokset kuin siivet selässä ois

Parivaljakko tuo verraton kedolle autiolle
ja siellä leikki vallaton
naurun siivittämä on